Musiikkiopistolaisten taidonnäytteitä

Risto Vehviläinen tulkitsi Jean Sibeliuksen kappaleet Yksinäinen honka ja Kuusi.

Risto Vehviläinen tulkitsi Jean Sibeliuksen kappaleet Yksinäinen honka ja Kuusi.

Syksyn uutteran harjoittelun helmiä kuultiin seurakuntatalolla torstaina Valkeakosken musiikkiopiston Pälkäneen osaston konsertissa. Kuulijoina oli perinteiseen tapaan pääasiassa esiintyjien perheenjäseniä, isovanhempia ja kummeja.

Piano on pälkäneläisten suosituin instrumentti, joten suurin osa ohjelmistoa koostui pianistien esityksistä. Heitä oli yhteensä 17 pienistä vasta-alkajista pitkään harjoitelleisiin taitureihin.

Jokainen pianisti esiintyi ilman nuotteja, mikä kertoo perusteellisesta harjoittelusta. Konsertissa kuultiinkin puhdasta ja kaunista pianomusiikkia.

Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi isoimpien, opistotason soittajien teemana oli hänen musiikkinsa, josta kuultiin upeita tulkintoja.

Yksi illan upeista tulkitsijoista oli Risto Vehviläinen, joka on soittanut pianoa kahdeksanvuotiaasta lähtien isoveljen esimerkin ja äidin kannustamana.

– Suoritin perustason vuosi sitten ja nyt opiskelen opistotasolla, hän kertoo.

Musiikista on tullut 21-vuotiaalle Vehviläiselle tärkeä osa elämää.

– Soitan omaksi ja muiden iloksi, ammattiin en ainakaan tässä vaiheessa tähtää, hän kertoo.

Nuorempia hän kannustaa aloittamaan ja jatkamaan harrastusta.

– Musiikista saa nauttia koko loppuelämän, joten kannattaa jaksaa tehdä töitä sen eteen.

Myös Juhani Rantanen on jatkanut soiton opiskelua perustason suorittamisen jälkeen ja yksi urahaaveistakin liittyy musiikkiin.

– Aion hakea opiskelemaan pianonsoiton opettajaksi, nuorukainen kertoo.

Rantanen opiskelee musiikkiopistossa seitsemättä vuotta, sitä ennen hän kävi kolme vuotta kansalaisopiston soittotunneitta.

– Alun perin halusin pianon kotiin ja vanhemmat vaativat menemään pianotunnille, Rantanen kertoo harrastuksensa alkuvaiheista.

Opistotason tasosuoritus on tarkoitus saada päätökseen keväällä 2017, samaan tahtiin ylioppilaskirjoitusten kanssa.

Sen kummemmin Vehviläisen kuin Rantasenkaan perheessä vanhemmilla ei ole musiikkitaustaa.

 

Juhlavasti jousilla

Meimei Niemelä soitti konsertissa Pauliina Kellonimen säestyksellä sekä triossa yhdessä Anna Laakson ja Maria Aaltosen kanssa.

Meimei Niemelä soitti konsertissa Pauliina Kellonimen säestyksellä sekä triossa yhdessä Anna Laakson ja Maria Aaltosen kanssa.

Konsertissa kuultiin toki muidenkin instrumenttien kuin pianon soittoa.

Salankat-viulutrio esitti Tšaikovskin Pähkinänsärkijästä teeman kolmiäänisenä. Triossa soittivat Salla Jaakkola sekä Annukka ja Katja Linnainmaa.

Meimei Niemellä taituroi sellolla Pergolesia ja konsertin päättäjäisiksi kuultiin Böhmin pianotrioa. Triossa soittivat Anna Laakso, viulu, Meimei Niemelä, sello ja Maria Aaltonen, piano.

Laakso ja Aaltonen ovat myös jo opistotason opiskelijoita. Niemelä on soittanut selloa seitsemän ja puoli vuotta.

Martta Hölsä oli yksi konsertin pienimmistä pianisteista.

Martta Hölsä oli yksi konsertin pienimmistä pianisteista.

Alun perin hän aloitti musiikkiopistossa viulunsoiton, mutta vaihtoi kahden vuoden jälkeen selloon. Viime talvena hän otti sivuaineekseen pianon.

Niemelä laulaa myös kuorossa ja käy koulua Tampereella Pyynikin koulun musiikkiluokilla.

– Sellonsoitto merkitsee mulle paljon, Niemelä kuvaa suhdettaan soittimeensa.

Hän aikoo suorittaa musiikkiopiston perustason loppuun lähivuosina ja jatkaa opintoja sen jälkeenkin.

– Musiikista tulee ammattini, mutten osaa määritellä sitä vielä tarkemmin, nyt 14-vuotias Niemelä kertoo.

Tällä hetkellä sello on hänen pääinstrumenttinsa, mutta yksinlaulu saattaa viedä ykköstilan lähivuosina.

Niemelä haluaisi opiskella laulua konservatoriossa.

Sellonsoittoa Niemelä pyrkii harjoittelemaan aina, kun mahdollista.

– Harjoittelu on muuttunut mielekkäämmäksi edistymisen myötä, hän kertoo.

Maria Aaltonen oli yksi illan taitureita.

Maria Aaltonen oli yksi illan taitureita.

Pälkäneellä panostetaan musiikkiin

Valkeakosken musiikkiopiston Pälkäneen osaston johtaja, Pauliina Kelloniemi opettaa itse pianonsoittoa.

Valkeakosken musiikkiopiston Pälkäneen osaston johtaja, Pauliina Kelloniemi opettaa itse pianonsoittoa.

Valkeakosken musiikkiopiston Pälkäneen osaston vastuuopettaja Pauliina Kelloniemi kertoo, että pälkäneläisiä soittajia on musiikkiopiston kirjoilla tällä hetkellä 31. Näistä 25 opiskelee perustasolla ja kuusi opistotasolla.

Pälkäneläiset ovat pitkäjänteisiä harrastajia, sillä koko opiston jatko-opiskelijoista kolmasosa on pälkäneläisiä, kun perustason opiskelijoista osuus on kymmenen prosenttia.

Musiikin harrastamisen voi aloittaa musiikkiopistossa jo hyvin varhain, sillä opisto on nyt muutaman vuoden ajan tarjonnut Pälkäneellä muskareita. Vuoden vaihteessa opettajaksi palaa Piia Havia, joka on ollut muutamia vuosia vanhempainvapaalla.

Vauvamuskari on tarkoitettu 3–11 kuukauden ikäisille vauvoille. Mukaan tarvitaan tietysti myös aikuinen, joka harrastaa muskaria yhdessä vauvan kanssa.

Muut muskariryhmät ovat 1–3- sekä 5–6-vuotiaille. Lisäksi pienille soitinopiskelijoille on musiikkitunti, jossa käydään ennen kuin omataan valmiuden musiikin perusteiden tunneille. Kaikki nämä ryhmät järjestetään Kostian koululla tiistaisin.

Valkeakosken musiikkiopisto tarjoaa opetusta kaikissa orkesterisoittimissa. Soittimen valinta on suuri kysymys ja useimmiten Pälkäneellä on päädytty pianoon, jonka opetusta on tarjolla kotikylällä. Muiden instrumenttien opetus tapahtuu Valkeakoskella.

– Viidestä kuuteen opiskelijaa on määrä, jolla mielekkään opetuspäivän saa rakennettua Pälkäneelle, Valkeakosken musiikkiopiston apulaisrehtori Sanna Saarinen sanoo.

Jos Pälkäneelle tulisi pari viulistia lisää, voisi näidenkin opetus siis järjestyä Pälkäneellä. Huilisteja ja kitaristeja pälkäneläisissä on kaksi, muissa soittimissa harrastajia on yksittäin.

– Aloittaa voi milloin vain, vaikka suositus on lähteä liikkeelle alle kouluikäisenä muskarista, kertoo Pauliina Kelloniemi.

– On esimerkkejä siitä, että harrastus on alkanut vasta 14-vuotiaana ja johtanut ammattimuusikon uralle, hän lisää.

 

Soiton opiskelu on ennen kaikkea harjoittelua

Soitinopiskelu koostuu musiikkiopistossa kolmesta eri osasta: soittotunneista, musiikin perusteista ja yhteismusiikista.

Soittotunneilla käydään oman opettajan luona ja tunnin kesto on soittajan iästä ja taidoista riippuen 30–60 minuuttia.

Musiikin perusteita opiskellaan koko musiikkiopistoaikana seitsemän tasoa. Niiden suorittamiseen kuluu minimissään seitsemän vuotta.

– Yhteissoittoa opintoihin kuuluu siitä lähtien, kun taidot riittävät, Pauliina Kelloniemi sanoo.

Valkeakoskella on tarjolla kolme eri orkesteria: Minijouset, Juniorijouset ja Puhallinorkesteri.

Saarisen mukaan myös yhteissoittoa on mahdollista harkita Pälkäneelle. Nyt orkesteriharjoitukset ovat Valkeakoskella.

Koko musiikkiopiston suorittamiseen kuluu Kelloniemen mukaan keskimäärin 10–12 vuotta, joista perustasoon yleensä 7–9 vuotta.

– Useat suorittavat perustason, opistotasolle jatkaa vain pieni osa, itse pianonsoittoa opettava Kelloniemi kertoo.

Opinnoissa edistyminen on kiinni ennen kaikkea harjoittelusta.

– Soittoharrastus on suurimmaksi osaksi työtä. Sillä voi päästä jo pitkälle, Kelloniemi sanoo.

Hänen mukaansa soittajamateriaalissa ei huomaa ero siihen aikaan, kun musiikkiopistoon valittiin opiskelijat pääsykokeiden kautta.

Kelloniemen mukaan palkitsevinta opetuksessa on se, kun oppilas itse huomaa edistyneensä.

– Harjoittelurutiinin omaksuminen on monelle iso juttu. Kun se oppii, soitto alkaa sujua uudella tavalla.

Musiikkiopiston lisäksi pianonsoittoa ja yksinlaulua voi opiskella myös kansalaisopistossa. Siellä opetus ei ole yhtä tavoitteellista kuin musiikkiopistossa, jossa annetaan taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta.

 

Musiikin opiskelu sopii kaikille

Nykyaikaisen aivotutkimuksen mukaan jokaisen ihmisen tulisi harrastaa musiikkia joko aktiivisesti tai passiivisesti.

– Musiikin avulla aivoihin muodostuu enemmän yhteyksiä, oppimiskapasiteetti lisääntyy ja oppiminen nopeutuu, Valkeakosken musiikkiopiston apulaisrehtori Sanna Saarinen avaa musiikin hyötyjä aivoille.

– Yleensä musiikin harrastajat pärjäävät koulussakin, hän lisää.

Musiikkiopistoon ei nykyisin ole pääsykokeita, vaan Pälkäneeltä ovat päässeet opiskelemaan kaikki halukkaat. Uusia opiskelijoita otetaan lukukauden alussa eli harrastuksen voi aloittaa syksyllä tai keväällä.

– Taas tammikuusta voi päästä mukaan ilmoittautumalla joko opiston www-sivujen kautta tai soittamalla toimistolle, Saarinen kertoo.

Mukaan pääsee, vaikkei olisi mitään musiikkitaustaa ennestään. Aloittaa voi monen ikäisenä.

Aivojen kehityksen lisäksi musiikin harrastaminen tarjoaa mielihyvää, onnistumisen kokemuksia ja voimaantumista. Pitkäjänteisenä harrastuksena se myös opettaa kärsivällisyyttä. Joillekin se tarjoaa myös tien ammattiin, tästä Lappeenrannan laulukilpailuun torstaisessa seurakuntatalon konsertissa valmistautuva Katariina Heikkilä on hyvä pälkäneläisesimerkki.

– Pälkäneläiset ovat musiikkikansaa. Täällä sekä osallistutaan konsertteihin että harrastetaan paljon itse, sanoo Pälkäneen kulttuurituottaja Marketta Vaismaa.

Vaismaa kiittelee sitä, että musiikkiopistolla on osasto Pälkäneellä.

– Pälkäneen osasto on tärkeä saavutettavuuden ja alueellisen tasa-arvon kannalta, hän painottaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?