Laitikkalasta maailmalle ponnistanut, nykyään helsinkiläinen mezzosopraano Katariina Heikkilä on pälkäneläisille jatkuvasti oman kylän tyttö, joka otetaan avosylin vastaan.
Hymyilevä itseään korostamaton laulajatar on olemukseltaan kaukana suuresta näyttämödiivasta, vaikka hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt valloittaa jo monta estradia.
Viikkoa ennen joulua Heikkilä konsertoi seurakuntatalossa yhdessä pianisti Joel Papinojan kanssa. He esittivät kilpailuohjelman, jolla Heikkilä osallistuu vuoden alussa käytävään Lappeenrannan laulukilpailuun ja valloittivat sillä hetkessä kaikki kuulijansa.
Seurakuntatalon akustiikka ei tee täyttä oikeutta ooppera-aarioille, mutta laulajatar itse vakuutti nauttivansa esiintymisestä.
– Ei tällainen akustiikka haittaa yhtään, olen tottunut laulamaan monenlaisissa paikoissa. Tuntuu tosi hyvältä että ihmiset ovat kiinnostuneita ja tulevat paikalle kuuntelemaan, se on minulle tärkeintä, hän sanoi.
Ohjelma sisältää J. S. Bachin, G. F. Händelin, Johannes Brahmsin, Hector Berliozin, Gioachino Rossinin ja muiden säveltäjämestareiden musiikin ohella yhden kantaesityksen. Heikkilä on ottanut ohjelmaa ystävänsä, nuoren suomalaisen Eetu Ranta-ahon sävellyksen Musta palikka, jonka kantaesitys oli Pälkäneen konsertissa.
– Olen valinnut ohjelman kappaleista, joista pidän eniten. Lauluista saa sitä enemmän irti, mitä enemmän itse nauttii niiden esittämisestä, Heikkilä selitti.
Kilpailu on ponnahduslauta
Lappeenrannan laulukilpailu on Suomen kansallisista yksinlaulukilpailuista isoin ja painoarvoltaan merkittävin. Se on suunnattu nuorille laulajille: naiskilpailijat saavat olla korkeintaan 30- ja miehet 32-vuotiaita. Nykyään kilpailu järjestetään joka kolmas vuosi.
Tämänvuotiset 30 laulajaa valittiin 65 mukaan yrittäneestä koelaulujen perusteella. Välieristä alkaen kilpailu lähetetään suorana radiossa ja netissä, ja loppiaisena käytävä finaali televisioidaan suorana.
Niillekin laulajille, jotka eivät pääse palkintosijoille asti, kilpailu voi olla tärkeä ponnahduslauta eteenpäin. Jo mukanaolo on pieni voitto.
– Odotan, että pystyisin tuomaan parhaan puolen itsestäni esiin. Omien vahvuuksien ja monipuolisuuden näkyminen on tärkeää kilpailussa. Se harmittaa, jos tietää, että on jäänyt oman tasonsa alapuolelle esimerkiksi sairastamisen takia, Heikkilä pohti.
Hänelle konsertti oli hyvä esiintymisharjoitus. Tähän asti hän on keskittynyt kilpailuohjelmaansa lähinnä kahden kesken säestäjän kanssa.
– On tärkeää päästä välillä yleisön eteen. Tänä vuonna minulla ei ole enää esiintymisiä, vaan tulen jouluksi Pälkäneelle ja palaan sitten välipäiviksi Helsinkiin harjoittelemaan, hän selitti.
Taikahuilu odottaa tammikuussa
Tammikuussa heti laulukilpailun jälkeen Katariina Heikkilällä alkavat Mozartin Taikahuilun harjoitukset Kansallisoopperassa, missä hän vierailee kolmannen naisen roolissa. Ensi-ilta 26. helmikuuta, joten talven harjoituskaudesta tulee tiivis.
– Siitä tulee kyllä aivan kokopäivätyötä, paljon muuta en ehdi, hän arveli.
Katariina Heikkilä uskoo löytäneensä paikkansa estradeilta.
– Esiintyminen tuntuu omalta ja oikealta työltä. Jännitän kyllä, mutta yleisön eteen tuleminen ja kokemus siitä, miten yleisö ottaa minut vastaan, tuntuvat kannustavilta. Tietysti tulevaisuus riippuu tälläkin alalla työllistymisestä, mutta kovasti toivon, että voisi jatkaa tällä alalla, hän pohti.