”Suomalainen kasvattakoon lastaan mielen valtaan mielivaltaa vastaan”, kirjoitti pispalalainen mestarirunoilija Lauri Viita. Vaikka Viita oli Tampereen Klassillisen lyseon oppilaita, päätin tuolla viisaudella kilpailevan koulun, Rellun satavuotisjuhlan illallispuheeni.
Tuoreita uutisia seuraamalla ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen jälkeen on helppo havaita Viidan lauseen ajankohtaisuus tänäänkin.
Polttopullojen heittely oli minunkin ajan juridiikan opiskelussa raskas rikos. Raskaus perustui myös siihen, että niin sanotulla Molotovin cocktaililla oli toisessa maailmansodassa surmattu joukoittain suomalaisia.
Kun arvioidaan maahamme pyrkivien aiheuttamia häiriöitä ja haittavaikutuksia, vaihtoehtoja ei ole. Maassa maan tavalla, sanoi presidenttikin selkeästi, vaikkei sitä kaikissa piireissä hyväksytäkään. Nämä uususkovaiset ovat valmiit luopumaan suomalaisen joulun vietosta ja suvivirrestä.
Hyvä olisi maahanmuuttajien totuttaminen myös kotimaiseen lähiruokaan. Muhamettilaisuuden suhtautuminen sianlihaan johtui suolistoa kiusaavasta trikiinipitoisuudesta silloisella hygieniatasolla.
Perheiden yhdistäminen on kaunis ajatus. Parhaiten perheiden yhdistäminen tapahtuisi kuitenkin niin että yhdistäminen tapahtuisi omassa kotimaassa ruudinkäryn laskeuduttua.
Kolmen tai jopa neljän sukupolven yhteiselo ei oikein onnistu enää maatalousvaltaisuudesta irronneessa Suomessa. Asuminen on kohtuuttoman kallista kaupungeissa ja palvelut puutteellisia maaseudulla.
Lämpimimmin voi toivottaa tervetulleiksi käden taitoja omaavia tai koulusivistystä hankkineita nuorehkoja muukalaisia. Erityisesti virolaisten panos on antanut tässä suhteessa hyvän näytön. Useimmat täällä ansaitsevat lähettävät tai vievät taloudellista apua kotiin jääneille läheisilleen.
Tässä keskustelussa on aiheetonta korostaa pelkästään humanitaarista näkökulmaa. Kun suomalaiset, Suomen valtio ja kunnat ovat kasvattaneet ja kouluttaneet lapsensa 20 vuoden ikään, tämä kasvatus on maksanut keskimäärin 200 000 euroa. Tuon ikäkauden jälkeen ammattiin päässeet alkavat tuottaa tulosta ja keventää kuuluisaa kestävyysvajetta. Eli heidän verotuloillaan pidetään yllä heikoimmissa asemissa eläviä eläkeläisiä, pitkäaikaissairaita ja kelkasta pudonneita.
Opiskelijain siirtyminen mahdollisimman nopeasti työelämään on erityisen tärkeä hanke nykyisen hallituksen ohjelmassa, vaikka ainakin yksi punavihreä puolue kerääkin enimmät äänensä yliopistojen kuppiloista.
Työssä käyvät kansalaiset ovat maksaneet velkansa yhteiskunnalle ja muille kouluttajilleen vasta nelikymppisenä.
Takavuosien pääministerin Matti Vanhasen pohdiskelu Rukan hangilla eläkeikärajan korottamisen välttämättömyydestä aiheutti SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen uhkailun yleislakolla. Ministerinä ja kansanedustajana Ihalaisenkin kellossa on ääni muuttunut. Ja ikäraja on vaivihkaa noussut.
Myös kauppojen, partureiden ja suutareiden aukioloajat ovat vihdoinkin jääneet palvelun tarjoajan ja asiakkaan väliseksi asiaksi. On sitä saanut odottaakin.
Kun näitä hallituksen normitalkoita vielä muutama vuosi jatketaan, kannatusluvutkin voivat muuttua. Mihin suuntaan, se on arvoitus.
Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.
Viimeisimmät kommentit