Lapin Narvi-Pallolle kotonaan ennen joulua erin 2–3 hävinnyt Pälkäneen Luja-Lukko kuittasi kalavelat heti uuden vuoden alkajaisiksi. Luja-Lukko kirjautti vieraskentällä uuden merkinnän voittosarakkeeseensa lentopallon kakkosdivisioonassa lukemin 2–3 (22–25, 21–25, 25–10, 25–16, 13–15).
Voitto otettiin eriskummallisten vaiheiden jälkeen, kun kaksi erää niskan päällä ollut pälkäneläisjoukkue jäikin yllättäen täysin vastaantulijaksi kolmannessa ja neljännessä erässä. Viidettä erää kotijoukkue vei jo pistein 7–2 eikä Luja-Lukon meno vaikuttanut vakuuttavalta. Sitten yksi nuorimies riitti kääntämään ottelun kulun: ote siirtyi vieraille Tomi Perkiön päästyä syöttöruutuun ja Luja-Lukon väännettyä itsensä 7–8-johtoon.
– Yksi kummallisimmista matseista, joita olen nähnyt. Ihmettelen vähän vieläkin, mitä siinä kolmannessa ja neljännessä erässä tapahtui – hiipikö hyvän olon tunne puseroon vai paraniko vastustajan peli niin paljon vaihtojen myötä, Luja-Lukon valmennuksen Petteri Miettinen äimisteli pelin jälkeen.
Osaltaan pälkäneläisten hermokontrollin pettämiseen vaikutti myös tuomaritoiminta, jota Miettinen kuvaili linjattomaksi.
– Harvoin siitä urputan, mutta tällä kertaa se oli ihan uskomatonta. Pelaajat alkoivat hermostua, vaikka kuinka yritin rauhoitella.
Yksi kylmäpäisimmistä oli pelin syöttöputkellaan ratkaissut Tomi Perkiö, joka on saanut hilattua suoritustasoaan ylöspäin siinä missä passari Juhani Salminenkin. Myös Joni Sokan rauhallisuutta huokuvat otteet olivat valmennusjohdon mieleen. Kaikilla on myös vielä näkemätöntä potentiaalia nyt nähtyäkin parempaan peliin.
Vierasvoiton arvoa nostaa se, että pisteet otettiin täysin Luja-Lukon omin voimin eli mukana ei ollut yhtään vahvistusta Akaa-Volleyn ykkössarjajoukkueesta.
Rahkeiden pitäisi riittää
Luja-Lukko on haalinut kymmenestä pelaamastaan ottelusta neljä voittoa. Joukkue majailee seitsemän joukkueen lohkossa jaetulla neljännellä sijalla, eikä päätöstä kakkossarjaan nousemisesta ole tarvinnut ainakaan peliesitysten perusteella katua. Ainoa selkeä mahalasku koettiin Aitolahden Rientoa vastaan, kun sarja-avauksen jännitys sai pälkäneläispelaajat liki umpisolmuun.
– Lopputulos oli sitten sen mukainen. Saattaa olla, että Akaa-harjoituspeli, jossa Lelu Ojansivu vahvisti meidän porukkaa, aiheutti pelaajille jonkinmoisen illuusion siitä, että ollaan ylivoimainen porukka. Onneksi tuo AitRi-peli osoitti sitten sen, että ei me olla, hymähtää valmentaja Marko Pajunen.
Kokematon joukkue on saatu fyysisesti hyvään kuntoon, ja – Narvi-Pallo-kohtaamisen tapaan – pelejä jaksetaan vääntää voitoiksi viidennessäkin erässä. Kenttäpuolustus toimii hyvin, ja Joni Veripään sekä Juho Viitalan ansiosta liberopeli on mainioissa kantimissa.
– Muutenkin hihapeli on kohtuullisen tarkkaa, valmentaja Pajunen jakaa tunnustusta.
Kehitettävää riittää hänen mukaansa silti muussakin kuin ajoittain takkuilevassa torjuntapelissä.
– Hyökkäyspeliin sekä jatkopallojen pelaamiseen kaivataan vielä tehoja lisää. Hyökkäyspelin heikkoutena on ollut se, että se nojaa liikaa kahden pelaajan eli Krister Hentilän ja Tomi Perkiön varaan.
Hyökkäyspeliä saataneen edelleen kehitettyä, kun Luja-Lukko pääsee säännöllisesti harjoittelemaan kovassa seurassa eli yhteisharjoituksissa Akaa-Volleyn kanssa. Farmiyhteistyö on sujunut valmentaja Pajusen mukaan muutenkin hyvin, ja tuoreimpia linjauksia käytännöistä tehtiin juuri vuodenvaihteessa.
Luja-Lukko palaa kotikentälleen 15. tammikuuta, jolloin yhteiskoululle saapuu pisteitä hamuamaan VaLePan kakkosjoukkue. Luja-Lukossa toivotaan väen löytävän hiljaisen alkutalven jälkeen katsomoon nyt, kun pelikin on hyvässä kuosissa.
– Olisi hyvä saada saliin vähän lisää ääntä jatkossa – tsemppaahan se porukkaa aika paljon enemmän kuin hiljainen sali, Pajunen tuumaa.
Pälkäneläisjoukkueen tavoitteena on olla kauden loppuessa sarjataulukon puolen välin paikkeilla ja säilyttää sarjapaikka pelaamalla. Se edellyttää oman tason pitämistä illasta toiseen ja ennen kaikkea pisteiden napsimista ainakin päävastustajilta Vilppulalta, Narvilta ja Oripäältä.