Mediallekin vahtikoira

Sanomalehden tarkoitus länsimaisessa demokratiassa on toimia vahtikoirana, eikä ainoastaan hallitukselle räksyttäen. Sen pitäisi arvioida myös kouluja, yliopistoja ja työpaikkoja.

Hallitus saakin päivittäisen annoksensa, olkoon aihetta tai ei.

 

Nyt on herätty arvioimaan myös mediaa, tiedon välittäjiä. Kun mielipiteet korvaavat uutiset ja mielipidetiedustelut hallitsevat poliittista keskustelua, levikit laskevat tai niitä mitataan uudella tavalla.

Kun kysyn jonkun lehden netistä SM-liigan ottelun alkamisaikaa, olen lukenut lehden. Näin saadaan synnytetyksi miljoonien lukijoiden tiedotusvälineitä ja houkutusta mainostajille. Lehtien ohenemisesta päätellen jollakin mainososastolla on silti vielä taskulaskin käytössään.

 

Valtamediaksi mainostetun ryhmittymän eli Yleisradion, MTV:n ja Helsingin Sanomien vaikutus on edelleen suuri, etenkin silloin kun ne ovat samaa mieltä esimerkiksi siitä, että uudet lait ovat pakkolakeja ja että eläkeläisiä pari vuosikymmentä kurittanut taitettu indeksi olisi nykyisen hallituksen tekosia.

Presidentti Tarja Halonen suorastaan rukoili ykkösaamussa työmarkkinasovun solmimisen puolesta, entisenä SAK:n juristina. Sen sijaan SAK:n, Akavan ja STTK:n nykyiset suurpalkkatyöläiset uhkaavat yleislakolla, jos heidän lain yläpuolella oleviin oikeuksiin ja etuuksiin puututaan.

Työn tekijöiden ja sen antajien keskinäinen sopiminen hyväksytään puheissa mutta ei teoissa. Ja tuosta ristiriidasta saavat palkkansa myös EK:n herrat ja rouvat Palacessaan.

 

Palkankorotuksia aikanaan korvanneet pekkaspäivät muodostavat juuri saman tuntimäärän, jonka Juha Sipilän hallitus nosti heti alkuun tikun nokkaan. Kyse on sadan tunnin lisäämisestä vuotuiseen työaikaan.

Kunnantaloja ja valtion virastoja pitäisi pitää viikoittain kaksi tuntia nykyistä pitempään auki, jotta muut kansalaiset voisivat hoitaa asioitaan omalta työpaikaltaan karkaamatta. Loma-ajat ovat valmiiksi Euroopan pisimmät ja lomalta palaaminen on työnantajan korvattava. Enää työntekijät eivät kuitenkaan pakene loman aikana Ruotsiin, Yhdysvaltoihin tai Australiaan. Ennen tuota houkutusta väkilukumme ehtikin laskea neljännesmiljoonalla.

 

Muutokset työehtoihin eivät kuitenkaan riittäneet. Tärkeä osa maasta pakenemisen ehkäisemisessä oli Vantaa. Hiljaisesta Helsingin pitäjän kirkonkylästä muodostui nopeasti maamme neljänneksi suurin kaupunki.

Pellot pantiin pakettiin eikä Tikkurilan koelaitoksen hissi ollut enää alueen ainoa, jossa minäkin kävin muutaman kerran pikkupoikana salaa Sainion Jukan kanssa ajelemassa.

Kehityksen muutosta kuvaa sekin, että Jukka perusti Hiekkaharjuun videovuokraamon.

Seuraavan padon muuttoliikkeen torjumiseksi muodosti Espoo, sekin edelleen usean keskustaajaman kaupunki.

 

Pääkaupunkiseudun yhteinen aarre on Helsinki-Vantaa lentoasema, jonka nimestä on kiistelty aivan turhaan. Malmi on edelleenkin Malmi, joskin sitä edelleen yritetään grynderivoimin tuhota.

Valtavat massanvaihdot tuottavat provisiota suurten puolueitten kassaan samaan tapaan kuin Myllypuron uudehkojen niin sanottujen myrkkytalojen myöhemmin aiheettomaksi todettu purkaminen ja Kannelmäen vuokratalojen perusteeton suurremontti. Se nosti kaikkien muidenkin kaupungin vuokralaisten kustannuksia.

Valtamedia myötäilee saatuaan omat toimitalonsa edullisesti ja kaupunkia hyvitellen Helsingin parhaille paikoille.

Valtamediakin tarvitsisi oman vahtikoiransa. Tässä joku ärähtää ja muistuttaa, että onhan meillä Julkisen sanan neuvosto. Niin on, mutta se tottelee vain isäntäänsä, mediaa.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Lue lisää aiheesta:

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?