Kaarlo Matikaisen (9.10.1923 – 27.12.2015) muistolle

Isämme Kaarlo, Kalle, Kalle-pappa oli karjalainen sydänjuuriaan myöten.

Lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa hän eli Karjalan kannaksen Kivennavan pitäjän Vuottaan kylässä. Sieltä hän päätyi evakkomatkojen ja pitkien ja raskaitten sotavuosien jälkeen tänne Pälkäneelle, jonne rakensi elämänsä, perusti perheensä äitimme Anjan kanssa. Äiti on myös Vuottaalta kotoisin. Sydämessä säilyi aina kaipuu ja rakkaus Karjalaan.

Sodanjälkeinen elämä ei ollut helppoa. Elämän aloittaminen alusta kodin ja navetan rakentamisella ja peltojen raivauksella vaati kovaa, loputonta työtä. Mutta Kallella oli ahkerat kädet ja nuoruuden into! Niin kuin äidilläkin. Kyllä siihen tarvittiin molempien työpanos!

Isällä oli myös rohkeutta ja uskallusta kokeilla uusia asioita. Niinpä kotitilamme lehmät vaihtuivatkin kalkkunoihin ja hanhiin ja olipa meillä välillä viiriäisiäkin!

 

Kaikkien kiireittensä ja töittensä keskellä isällä riitti vielä tarmoa yhteisten asioiden hoitamiseen. Hän oli monet vuodet mukana kunnallispolitiikassa ja erilaisissa luottamustehtävissä.

Isä innosti meitä lapsia liikkumaan, varsinkin hiihto oli isän lempilaji. Ja usein talvisunnuntaisin lähdimmekin hiihtolenkille. Lastenlapset saivat papalta kannustusta moniin eri liikuntalajeihin.

Isä kehotti meitä lapsiaan ja lastenlapsiaan opiskelemaan ja lukemaan.

Sen jälkeen kun äiti ja isä jäivät eläkkeelle, jäi isälle enemmän aikaa lukemiselle. Hän luki todella paljon ja monenlaista kirjallisuutta. Nyt aivan viime vuosina, kun näkö oli huonontunut, isä siirtyi äänikirjojen pariin ja piti niistä kovasti.

 

Käsillä tekeminen oli isälle mieluisaa. Hän teki paljon puutöitä. Kätevistä käsistä syntyi muun muassa puukauhoja ja lastoja, pannunalusia, leluja lastenlapsille, puuhevosia ja -autoja ja tietysti piirakkapulikoita, jotta voisimme tehdä karjalanpiirakoita! Tekipä isä himmeleitäkin ja hienot pöydät koivupahkasta ja puutarhakalusteet ja vaikka mitä muutakin!

Isä piti luonnosta ja metsässä liikkumisesta. Hän oli ahkera marjastaja, sienestäjä ja mökkirannalla kalastaja.

Eläkkeellä ollessa isälle jäi aikaa myös Karjala-kirjojen kokoamiseen ja tutkimiseen. Ja tietysti veteraaniveljille ja -sisarille!

Aivan loppuun saakka isä seurasi maailman asioita, päivän politiikkaa, taloutta ja urheilua. Eikä koskaan kyllästynyt kertomaan kotiseudustaan.

Isä-Kalle, Kalle-pappa kannusti meitä elämään rohkeasti ja toteuttamaan unelmiamme. Hän iloitsi saavutuksistamme ja näki, kuinka siivet ovat kasvaneet lastenlapsillekin. Pappa ehti seurata ja neljännen polven pieniä lapsukaisia ja iloita heistä.

Isä, pappa sinä annoit meille juuret ja siivet! Kiitos kaikesta!

 

Päivi Olifirenko

Kirjoittaja on Kaarlo Matikaisen tytär

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?