Pikkukuntien hallinnossa olisi paljon petrattavaa

Elokuussa Pälkäneen hallintojohtajana aloittanut Jarno Moisala irtisanoutui virastaan koeajan viime päivinä. Moisalan läksiäiskahvit juotiin torstaina.

Tampereella asustava hallintotieteiden kandidaatti pohti ratkaisua parin kuukauden ajan.

– Tämä oli kova päätös, sillä Pälkäneen virka oli ensimmäinen vakituinen paikkani ja tulin unelmajobiin. Pälkäneellä on osaavaa väkeä ja minulla oli loistoalaiset. Lisäksi työmatka oli sopiva, ja nyt on mökkikin Luopioisissa.

Moisalan mielestä kunnassa on hyvä draivi päällä. Kehittämiseen on satsattu määrärahoja, perustettu vakansseja ja saatu huipputyyppejä. Osa isoista investoinneista on tosin takavuosikymmeniltä kertyneitä rästejä.

Jarno Moisala olisi halunnut laittaa myös kunnan hallinnon ripeällä tahdilla ajan tasalle. Osa kunnantalon väestä säikähti uudistamisintoa.

Kunnanjohtaja Janita Koivisto tietää, että hallinnossa olisi kehittämistä, mutta kaikkea ei voi tehdä kerralla.

– Nyt keskitytään sellaiseen kehittämiseen, mikä näkyy ulospäin, jotta kuntaan saataisiin uusia asukkaita. Ison hallintoremontin aika ei ole nyt, vaan sisäistä kehittämistä tehdään se mitä ehditään.

 

Hallinnoissa osaamis- ja resurssipulaa

Jarno Moisalan kovaa ratkaisua helpotti se, että hänet valittiin Ilmajoelle hallinto- ja talousjohtajaksi. Määräaikainen tehtävä jatkuu loppuvuoden ajan.

Työmatka Ilmajoelle on paljon pidempi kuin Pälkäneelle, mutta isommassa 13 000 asukkaan kaupungissa hallinnon kehittäminen on helpompaa.

Moisalan mukaan monilla pikkukunnilla olisi hallintonsa kanssa tekemistä. Kyse on osin asenteesta. Hallintoa ei kehitetä, jos luottamushenkilöt pitävät sitä välttämättömänä pahana.

Pälkäneellä Moisala koki saaneensa luottamushenkilöiltä vahvaa tukea työhönsä.

– Jo Pälkäneelle hakeutumiseen vaikutti se, että kunnanhallitusta johtaa maan parhaisiin julkisen talouden ja -hallinnon osaajiin kuuluva Eero Laesterä. Sain häneltä paljon mentorointia ja tukea, Moisala kiittää.

Pikkukuntien hallinnossa podetaan Moisalan mukaan sekä osaamis- että resurssipulaa.

– Hallinto menee aivan pintahöyryillä. Kunnista puuttuu esimerkiksi hankintaosaamista.

Uusiin haasteisiin suuntaava Moisala ei pidä puolivuotiseksi jäänyttä Pälkäneen visiittiä harha-askeleena urallaan. Hän sanoo oppineensa paljon. Luopioisista hankitun mökin ansiosta yhteys Pälkäneen suuntaan pysyy jatkossakin tiiviinä.

 

Uusi hallintojohtaja ehkä loppukesästä

Johtavat viranhaltijat ovat viime vuosina vaihtuneet Pälkäneellä vilkkaasti. Läksiäisiä ei ole vietetty pelkästään eläkkeelle siirtymisen vuoksi, vaan osaavia ihmisiä on hakeutunut muualle uransa parhaassa vaiheessa.

Valkeakoski sai Pälkäneeltä sekä hallintojohtaja Maija-Riitta Mäkitalon että teknisen johtajan Hanna-Kaisa Lahtisalmen. Talousjohtaja Toni Leinon virkaa on hoidettu suurelta osin sijaisvoimin.

Janita Koiviston mukaan vaihtuvuus ja tuuraajat eivät kerro työpaikan ongelmista.

Moisalan lähtö ei tullut täytenä yllätyksenä. Kunnanjohtaja uskoo että hallintojohtajan tehtävät saadaan hoidettua sijaisvoimin. Tuuraajaksi palkattava Tuomas Hirvonen pystyy hyppäämään hommiin reilun viikon varoitusajalla ja talousjohtajaa sijaistaa Mari Tomperi.

– Molemmat pääsevät tehtäviin kiinni nopeasti. He tuntevat sekä talon että toisensa, koska ovat olleet Pälkäneellä ennenkin, Koivisto sanoo.

Hänen mukaansa joitain tehtäviä menee uudelleenjakoon, kunnes Pälkäneelle saadaan uusi vakituinen hallintojohtaja. Valintaprosessi ottaa kuitenkin aikaa ja saattaa olla loppukesä ennen kuin uusi viranhaltija aloittaa tehtävissään.

 

 

Kunta ei ollut valmis hallintoremonttiin

Työsopimuksiin kirjattava koeaika ei ole turha muodollisuus. Kyse on ”harkinta-ajasta”, jonka kuluessa työnantajan pitäisi varmistua että valittu henkilö on juuri oikea tehtäväänsä. Toisaalta työntekijä ehtii nähdä, että työ ja työkaverit ovat sellaisia, joiden kanssa pärjää.

Kuntien luottamushenkilöt tietävät, että uuden johtavan viranhaltijan valinta on päättäjän tärkein ja pitkäkantoisin ratkaisu. Työsuhteen purkaminen koeajalla ei saisi olla dramaattinen poikkeus. Pikemminkin pitäisi ajatella niin, että työntekijä vaihtuu, jos koeajalla ei löydy riittävän vahvoja perusteita vakanssin vakinaistamiselle.

Harkintaa pitäisi käyttää sekä työnantajan että työntekijän. Oli silti hätkähdyttävää, kun hallintojohtaja Jarno Moisala ilmoitti koeajan viime päivinä, ettei jääkään Pälkäneelle vaan jatkaa Ilmajoelle.

 

Rohkea ratkaisu saattaa olla hyvä sekä yksilön että yhteisön kannalta. Aktiiviseksi, osaavaksi ja aikaansaavaksi osoittautunut hallintomies ei istunut kivutta pikkupitäjän meininkiin. Moisala olisi halunnut pistää tuulemaan omalla hallinnonalallaan nopeammin kuin mihin kunnantalolla oltiin valmiita. Vaikka jokainen haluaisi tehdä oikein, hämäläisessä kulttuurissa asiat eivät etene, jos koetaan että toinen tulee omalle tontille neuvomaan ja mestaroimaan.

Hallintojohtaja on kunnan kakkosviranhaltija, joka muodostaa tiiviin taisteluparin kunnanjohtajan kanssa. Pälkäneellä näytti olevan hyvät lähtökohdat toisiaan täydentävään asetelmaan: hallintojohtaja tuo juridiikan ja hallinnon osaamista humaanin ja lämpimän kunnanjohtajan rinnalle.

Kaksikko ei kuitenkaan löytänyt yhteistä työskentelytapaa. Innokas hallintojohtaja ei jäänyt kunnanjohtajan sihteeriksi, vaan oli valmis räjäyttämään hallinto- ja johtamiskäytäntöjä.

 

Pälkäneen kunnantalon ja kunnan hallintokaavion yläpää on uusiutunut nopeasti muutamassa vuodessa. Hieman aiemmin samanlainen sukupolvenvaihdos käytiin läpi kouluilla. Molemmissa tapahtui yhteentörmäyksiä, kun minkkiturkkiväki vaihtui kertarysäyksellä somesukupolveen. Uudet tuulet tuntuvat myrskyiltä, jos on vuosikymmenet lilluttu seisovassa vedessä.

Kokeneiden työntekijöiden mukana katoaa valtavasti kokemusta. Toisaalta väen vaihdoksessa on se hyvä puoli, että kuntaan päästään valitsemaan kerralla oikeat ihmiset oikeille paikoille. Valintaan kannattaa ottaa vahvasti mukaan koko työyhteisö, sillä vahvimmastakaan osaamisesta ei ole hyötyä, jos henkilökemiat eivät toimi.

 

Kunnan organisaatiossa on joitain yksinäisiä oman alansa asiantuntijoita. Esimerkiksi ympäristönsuojelusihteeri joutuu painiskelemaan itsekseen rajariitojen, tievalituksien ja muiden happamien asioiden kanssa.

Hallintojohtajan homma on hieman samanlainen ”koiranvirka”. Hän kaitsee kunnan toimintaa hallinnon ja oikeuden kuvakulmasta. Selvältä vaikuttavia asioita käännetään koukeroiselta tuntuvalle hallintokielelle, jotta päätökset etenevät pykälien mukaisesti.

Pikkukunta ei pysty tarjoamaan oman alansa yksinäisille asiantuntijoille juurikaan tukea. Siksi tiivis vertaisverkosto alan muiden osaajien kanssa on tärkeä sekä viranhaltijan osaamisen että jaksamisen kannalta.

Hallinnon kehittäminen ei näytä erityisen palkitsevalta. Se vaatii paljon työtä, mutta näkyy vain vähän ulos. On kuitenkin tärkeää, että hallinto, säännöt ja ohjeet ovat kunnossa. Silloin on jotain mihin perustaa johtaminen ja päätökset.

Pykälien viilaus ei ole turhaa ja tuottamatonta paperinpyörittämistä. Jos kaikki esityslistoista alkaen on kunnossa, kunnassa ei ajauduta aikaa ja vaivaa vieviin sekä paljon harmia aiheuttaviin riitoihin, kiistoihin ja valituksiin. Kunnan tavoitteisiin sitoutunut hallintomies on arvokas osaaja, sillä hän osaa venyttää pykäliä yhteisen päämäärän mukaisesti.