Mummon murinat
Tuli taas katselluksi vanhoja asiakirjoja. Se on tässä iässä luonnollista, kun takana on kokemuksia lukuisilta vuosikymmeneltä ja edessä ei kohta enää mitään. Kiva lueskellakin noita juttuja, sikäli mikäli sanaristikoiden teolta ehtii.
No mummolle osui käteen noin viidenkymmenen vuoden takaa melkoinen tietopaketti: Suomi käsikirja. Siinä oli mm. tiedot jokaisesta maamme kaupungista ja maalaiskunnasta, joita silloin oli yhteensä noin viisisataa. Nyt vuodenvaihteessa meillä oli 313 kuntaa, joista 107 käyttää kaupunkinimitystä. Niin että paljon on ollut liitoksia, se on koettu omakohtaisesti täällä Sydän-Hämeessäkin.
Maaltapakoa ja väen vähentymistä on siis näillä mainkin esiintynyt, koska Pälkäneellä oli tuolloin 4540 asukasta ja Luopioisissa 3794 eli yhteensä 8334. Kun netistä tutki vuodenvaihteen väkimäärää, niin se nyt kunnassamme oli 6681. Kangasalla oli silloin ennen nelisentoistatuhatta asukasta ja muuttovoittoa. Kuhmalahti ja Sahalahti taas olivat muuttotappiokuntia, joissa oli yhteensä alle neljätuhatta asukasta. Kuntaliitokset eivät siis paljon lisäväkeä Kangasalle tuoneet. Taajamakehitys on ollut huimaa muista syistä.
Nyt kolmenkymmenentuhannen asukkaan Kangasala voittaa väkiluvun suhteen monet kaupungit. Pirkanmaallakin haja-asutusalueilta väki vähenee ja taajamissa lisääntyy. Tampereeseen liitetyt naapurikunnat ovat olleet hyvin pieniä, mutta väkilukuun on silti tullut kasvua viidessäkymmenessä vuodessa yli viisikymmentä prosenttia. Ja osansa väestönkasvusta ovat saaneet ympäristökunnatkin.
Mutta kaikkein hurjinta on ollut väen pakkautuminen Suomen eteläreunalle. Helsinkiläisiä on jo yli kuusisataatuhatta. Espoo ja Vantaa ovat kasvaneet vauhdilla, niissä on yhteensä melkein puoli miljoonaa asukasta. Muutkin Helsingin lähikunnat ovat varsin muuttovoittoisia. Ilolla tervehdimme sellaista ilmiötä, että joku noilla main työikänsä elellyt ja meidän rannoilla kesiään viettänyt sitten eläkevuosikseen muuttaa seudullemme. Tuo ei Ruuhka-Suomessa paljon tunnu, mutta meillä se tuntuu.
Paitsi, että koko Suomen mittakaavassa väki tiivistyy taajamiin, samaa tapahtuu myös kuntien sisällä. Mummon muistoissa kotikuntakin oli aika lailla erilainen viisikymmentä vuotta sitten. Sitten tuossa seitsemänkymmenluvun taitteessa alettiin Luopioisten kirkolle rakentaa kerrostaloa. Oli nähty ja kuultu, että sellaisia tarvitaan myös maaseudulla. Pälkäne oli paljon meitä edellä. Kumma juttu, että se jäi ainoaksi kerrostaloksi. Sitten keskityttiin rivitaloihin. Niitä tehtiin kymmenittäin, ja tarpeen ovat olleet. Ovat turvallisia vanhoillekin, kun ei ole hankalia rappusia, ja naapurien yhteiselo sujuu yleensä sutjakasti. Omakotirakentaminenkin on keskittynyt taajamaan. Keksittiin sadantonnin talot ja Mummonmökki-ideat.
Rajalanniemeäkin alettiin kaavoittaa. Oltiin luovia ja tarmokkaita, joten alkuasutus sujui hyvin. Jatko ei ole ollut ihan yhtä nopeaa, vaikka tiet ovat tasokkaat ja valaistuskin pelaa ihan taajamatasoisesti. Taas esiintyy luovaa suunnittelua, tällä kertaa Pöllökartano-projektissa. Hiukan hankala rakennus jyrkkine rappusineen. Harmi, että viereisessä rivitalossa näyttäisi toistakymmentä vanhuskäyttöön tarkoitettua asuntoa olevan tyhjillään, mikäli mummon havainnot ovat ajan tasalla. Sattui silmään sienestysaikaan, vaan voihan vanhan höppänän näkökyky olla vähän niin ja näin.
Mymmeli