Haavi taas täynnä pieniä perkeleitä

Haavi taas täynnä pieniä perkeleitä

ja silti taas mä kuljen tätä polkuani niin saatanan sairasta

miksi en voi mä tätä lopettaa?

Vannoin viimeksi, että enää en näille poluille palaa,

mutta miksi mä näiden perkeleiden perässä silti täällä taas kahlaan?

 

Tämä reissu olkoon se viimeinen, enää en palaa vaikka tuhkat mun sielustani karisevat

Tahdon tämän jo viimein lopettaa, kun nämä sivutkin jo täyteen liimattu on.

Etsiä en enää tahdo sitä prinsessaa, joka tämän kaiken kruunaisi

Tahdon viimein vain sen lopun, ja elämää

 

Miksi minä sitä aina sitten niin kaipaan?

Tuota tapaa tehdä asioitani.

Miksi minä haavi kourassa tuolla vielä kuljen, vaikka tahdo enää en?

Enkö voisi hetken jo levätä?

 

Tahdon palata sinne elämään suurempaan

en enää elää muistoissani soivissa

Olla elämää, osaa suurempaa,

mutta sen yhden mä silti vielä haen ja toivon sen olevan se täydellinen.

Keino Lehtinen