Haavi taas täynnä pieniä perkeleitä
ja silti taas mä kuljen tätä polkuani niin saatanan sairasta
miksi en voi mä tätä lopettaa?
Vannoin viimeksi, että enää en näille poluille palaa,
mutta miksi mä näiden perkeleiden perässä silti täällä taas kahlaan?
Tämä reissu olkoon se viimeinen, enää en palaa vaikka tuhkat mun sielustani karisevat
Tahdon tämän jo viimein lopettaa, kun nämä sivutkin jo täyteen liimattu on.
Etsiä en enää tahdo sitä prinsessaa, joka tämän kaiken kruunaisi
Tahdon viimein vain sen lopun, ja elämää
Miksi minä sitä aina sitten niin kaipaan?
Tuota tapaa tehdä asioitani.
Miksi minä haavi kourassa tuolla vielä kuljen, vaikka tahdo enää en?
Enkö voisi hetken jo levätä?
Tahdon palata sinne elämään suurempaan
en enää elää muistoissani soivissa
Olla elämää, osaa suurempaa,
mutta sen yhden mä silti vielä haen ja toivon sen olevan se täydellinen.
Keino Lehtinen