Ryöstö

Tuli ostettua kasa pelejä Playstion-nettikaupasta ja vastaavista.

Tai eihän peleistä enää synny kasaa, koska ne ovat omalle laitteelle ladattavia bittejä.

Mutta kerralla tuli hankittua kymmenittäin pelejä eli enemmän kuin koneelle mahtuu.

Tai enhän minä voi tietää, paljonko pelilaitteella on tallennuskapasiteettia, kun en edes tiedä, missä päin maailmaa lataaja askaroi.

Mutta ostaminen oli helppoa: ei tarvittu kuin kortinhaltijan nimi, kortin numero ja voimassaoloaika ja ehkä takaa löytyvä kolminumeroinen tarkistusnumero.

Tai oikeastaan toisen luottokortin käyttämisessä ei ole kyse ostamisesta, vaan varastamisesta.

 

Ryöstö tapahtui muutamaa päivää ennen kuin siitä ilmoitettiin kortin omistajalle. Yhden päivän aikana luottokortilla oli tehty ostoksia lukuisista eri nettikaupoista. Netsin eli entisen Luottokunnan korttiturvallisuuspalveluissa lueteltiin pitkä lista eri osoitteita, joissa olematonta korttia oli vingutettu.

Luottokorttiyhtiö on törmännyt vastaaviin petoksiin aiemminkin. Siksi se osasi sulkea luotto-ominaisuudet pian sen jälkeen, kun kortilla alettiin tehdä epätyypilliseen tahtiin epätyypillisiä hankintoja.

Netsin asiantuntijat olivat oikeassa, kun he päättelivät, että silloin tällöin nettiostoksia tekevä perheenisä tuskin villiintyy haalimaan kymmenittäin pelejä kerralla. Siksi kortti suljettiin ja omistajalle lähti kortin turvallisuutta koskeva yhteydenottopyyntö.

 

​Ryöstön selvittäminen hoitui mutkattomasti. Yhteydenottoon vastasi avulias nuori mies, kun oli ensin kuunnellut puoli tuntia aina uudestaan alusta alkavaa triphop-kappaletta.

Kaveri luetteli kortilla tehtyjen ostosten listaa ja lähetti sähköpostiin reklamaatio-ohjeet ja -osoitteet. Sinne eritellään varkaan tekemät hankinnat, joita ei aio itse maksaa.

Uusi kortti ja tunnusluvut tulisivat viikon päästä.

Korttiturvallisuuspalveluissa ei ryhdytty arvailemaan, onko luottokorttitiedot anastettu Hotels.com -palvelusta, jonka tietomurrosta uutisoitiin äskettäin. Tai jos varkaudessa ei hyödynnetty hotellivarauksia, niin olisiko virolaisen kodinkoneliikkeen tietojärjestelmässä aukko?

 

Ehdin jo kehuskella, kuinka säästin monta kymppiä, kun tilasin muksun tabletin lahden takaa. Kaikki vaikutti helpolta ja toimivalta. Tunnettu palvelu kuittasi maksun saapuneeksi ja lähettipalvelu kuskasi vempaimen vitosen lisämaksusta kotiovelle. Joutavia kuittauksia ei pyydetty, eikä henkilöllisyyksiä tarkisteltu, vaan ensimmäinen ovenavaaja sai vastaanottaa laitteen.

Muutaman päivän päästä ilmenneet luottokorttipetokset pistivät päivittämään henkilökohtaisia turvaohjeita. Mitä ei kotikylältä saa, se on paras hankkia sellaisesta verkkokaupasta, jossa voi asioida kotimaisilla pankkitunnuksilla.

Korttivorot palauttavat kartalle rajoja, joita Euroopasta on parin vuosikymmenen ajan yritetty hävittää. Hankintoja ei uskalla tehdä kotimaata kauempaa, vaikka sivut olisivat sujuvan suomenkieliset.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden  päätoimittaja.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?