Viinaralli kuivaa baarit

Elävässä kylässä on baari. Sydän-Hämeestä löytyy innovatiivisia esimerkkejä siitä, miten baarit pysyvät pystyssä väen vähenemisestä huolimatta.

Osana Pälkäneen itäkeskusta Rautajärven Elotähkä tavoittaa kahvittelijoita ja lounastajia pitkin päivää. Luopioisten Liekissä on vielä laajempi palvelukirjo, sillä se myy myös kukkia ja lahjatavaroita ja paljon muutakin.

Myös Sappeen Huipun menestys perustuu monipuolisuuteen. Iso rinneravintola muuntuu nopeasti esiintymisareenaksi. Lisäksi sen suojissa järjestetään monenlaisia muitakin tilaisuuksia.

 

Alkoholia verotetaan Suomessa ankarasti. Ravintolassa kiinteistö- ja palkkakulut sekä muut menot tekevät siitä vielä kalliimpaa. Osansa ottajia on niin paljon, että baarin omistajalle hinnasta päätyy melko pieni siivu.

Kyläbaarin pitäminen ei ole bisnestä, vaan elämäntapa. Siksi moni kylä on jäänyt ilman omaa kuppilaansa.

Viimeistään silloin kun baari pistää lapun luukulle, huomataan, etteivät ne ole pelkkiä paheiden pesiä, vaan omaleimaisia kohtaamispaikkoja, jotka ylläpitävät sosiaalista yhteisöä.

 

Ravintola-ala on ahtaalla. Anniskeluravintoloiden myynti on pudonnut kymmenessä vuodessa puoleen. Suurin yksittäinen syy romahduksen takana on Viron tuonti, joka on kasvanut saman verran.

Baarinpitäjät pyrkivät järjestämään ihmisille hyviä syitä lähteä liikkeelle. Monenlainen ohjelma tuo väkeä baaritiskille.

Muun muassa keikkailtojen avulla baarit ovat tuovat paikkakunnille kulttuuritarjontaa. Bändi-iltoina tili pitäisi pystyä keräämään ovella, sillä keikkayleisö ei juoksuta oluthanoja kovin ahkerasti.

Viron viinaralli näkyy keikkapaikkojen ovella irvokkaalla tavalla. Kotona huolella tankanneet juhlijat hoipertelevat paikalle juuri ennen bändiä. Monen kohdalla liiallinen loppukiri kostautuu nuukahtamisena kohta sen jälkeen kun on päässyt sisälle lämpimään.

 

Sappeen Huipun ansiosta Sydän-Hämeeseen saatiin kymmenen vuotta sitten kansallisen tason huvikeskus. Parhaina talvina sen lavalle kipusi huippuartisteja lähes joka viikonloppu.

Kuluva ja edellistalvi ovat olleet keikkarintamalla hiljaisempia. Sappee luottaa takuuvarmoihin yleisömagneetteihin, jotka vetävät tuvan täyteen taloustaantumasta huolimatta. Muun talvea Huippu toimii pääasiassa rinneravintolana.

Matalampi profiili ei ole mikään ihme. Miten väkeä voisi riittää kaukana asutuskeskuksista sijaitsevaan Sappeeseen, kun kaupunkien klubitkaan eivät vedä väkeä? Esimerkiksi Turun ykköskeikkapaikka ajautui viime vuonna konkurssiin ja Tampereen keikkatarjonta on varsin vaatimatonta.

 

Huippu on mitoitettu Sappeen omia majoittujia isommalle väkijoukolle. Asiakkaita ei riitä omasta takaa. Tupa ei tule täyteen, vaikka mökkien ja huoneistohotellin kaikki majoittujat saataisiin Huippuun.

Rockin ja popin kärkinimet vetävät keikkavieraita laajalta alueelta. Riehakkaimpina iltoina Huipun meininki muistuttaa entisaikojen Ruotsin-laivoja tai nykypäivän Viron-lauttoja. Esteetön hauskanpito tarjoaa irtioton arjesta.

Vertailu Viron laivaan ei tosin ole kovin reilu. Sappeessa sekä ravintolayrittäjä että asiakas maksavat kaikki verot sekä juomista että palveluista. Yrittäjä palkkaa kotimaisia työntekijöitä ja pitää yhteiskuntaa pyörimässä.

Viroon väkeä rahtaavalle varustamolle sen sijaan palautetaan työnantajamaksut. Viron viinarallin tukemisessa ei ole kansantaloudellisesti eikä -terveydellisesti mitään järkeä. Se ei tuo, vaan vie verotuloja.

 

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden  päätoimittaja.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?