Tolkun ihmisistä

Minua herätteli tämä Jyri Paretskoin kirjoitus ”tolkun ihmisistä”, ja presidenttimme kehotus lukea se. Vielä sitäkin enemmän puhutteli Seppo Kääriäisen kehotus siitä, ette me ”tolkun ihmiset” ei oltaisi niin hiljaa, vaan asettuisimme puolustamaan sorrettuja, ja näin osoittaisimme olevamme heidän todellisia lähimmäisiään. Näitä sorrettuja näemme kaikkialla lähellämme. Heitä on työ yhteisöissämme, kotona ja koulussa, näitä joita kiusataan. Ja sitten ovat vielä nämä maahan muuttajat, joista nyt paljon puhutaan.

Elämämme on ainutkertainen ja elämme joka hetki sitä ”parasta aikaa” niin kuin on se iskulause. Elämme armon aikaa. Ihan itse vaikutamme elämämme suuntaan ja laatuun, ja huomaa se, että vaikutamme myös lähimmäistemme elämän laatuun omilla valinnoillamme. Elämme täällä kahden valtakunnan lain alaisina. Maallisen lain ja Jumalan valtakunnan lain, vaikka emme sitä tunnustaisikaan. Luonnon lait kuuluvat tähän jälkimmäiseen. Jumalan laki on aina maallisen lain yläpuolella. Jumalan lait ja säätämykset ovat kirjoitettuina Raamatussa, joka ihan oikeasti on Jumalan sanaa. Elämme Suomessa oikeusvaltiossa ja perustuslakiamme aikanaan säädettäessä on Jumalan laki ollut sen pohjana, vaikka sitä ei moni tule ajatelleeksi.

On olemassa selkeä jako, mikä meidän tulee tiedostaa. Eduskunnassa säädetään lait ja asetukset, jotka viranomaiset panevat sitten täytäntöön. Kansalaisten tulee näitä lakeja ja säädöksiä noudattaa. Esivalta on Jumalan asettama, ”se ei turhaan miekkaa kanna”. Tästä kerrotaan Raamatussa Roomalaiskirjeen 13:sta luvussa.

Seurakunnan/kirkon tehtävä on rukoilla esivallan puolesta, niin että sen säätämät lait ovat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa niin, että saisimme viettää ”rauhallista ja hyvää elämää”.

Seurakunnan tulee kertoa evankeliumi, siis ilosanoma Jeesuksesta, kaikille ihmisille. Tämä on Jeesuksen itsensä antama lähetyskäsky. Luuk. 24: 47. ”Ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista”. Tämä käsky pitää sisällään myös Suomeen saapuvat pakolaiset. Osa heistä palaa aikanaan kotiseudulleen ja niin evankeliumi leviää heidän mukanaan edelleen uusille alueille.

Diakonia myös kuuluu seurakunnan tehtäviin ja paljon muuta, mutta tässä ovat ne tärkeimmät.

Lopuksi vielä: otetaan huomioon sekin, että vaikka me emme mainittavaa jälkeä jättäisikään maalliseen historian kirjoitukseen, niin Jumalan historian kirjoihin kuitenkin. Jos siellä silloin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, niin silloin meidän nimemme löytyvät Elämän kirjasta.

Asta Metsomäki

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?