Ääniharavat: Pekka Simojoki keräsi eniten ääniä maallikoista ja Jari Kemppainen ehdokaslistansa papeista

Kemppainen ja Simojoki jatkavat kirkolliskokouksessa

Pekka Simojoki keräsi maallikoista eniten ääniä, kun Tampereen hiippakunta äänesti edustajansa kirkolliskokoukseen. Simojoella alkaa jo kolmas kausi kirkon päättäjänä.

Pekka Simojoki keräsi maallikoista eniten ääniä, kun Tampereen hiippakunta äänesti edustajansa kirkolliskokoukseen. Simojoella alkaa jo kolmas kausi kirkon päättäjänä.

Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen ja kangasalalainen gospel-muusikko Pekka Simojoki uusivat kirkolliskokouspaikkansa viime viikolla käydyssä vaalissa.

Toisen kautensa kirkolliskokouksessa aloittava Kemppainen oli Kansankirkon rakentajat -ehdokaslistan ääniharava. Kolmannelle kirkolliskokouskaudelle valittu Simojoki keräsi kaikista maallikkoehdokkaista eniten ääniä ja auttoi äänisaalillaan läpi neljä muutakin Tampereen hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki -listan ehdokasta.

Tampereen hiippakunnasta valittiin kirkolliskokoukseen viisi pappia ja kymmenen maallikkojäsentä. Pappeja vaalissa äänestävät papit, maallikkojäseniä seurakuntien luottamushenkilöt.

Kemppainen keräsi pappien vaalissa hiippakunnan toiseksi suurimman äänisaaliin. Eniten ääniä sai Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth. Liberaaleimman Ihmisten ja kirkon puolustajat -listan ääniharavaa kannatti 41 pappia.

34 papin äänet keränneen Jari Kemppaisen vertausluku oli toiseksi korkein. Henkilökohtaisessa äänimäärässä hänen edelleen kiilasi 39 äänellään konservatiivisen Yhdessä kirkkomme parhaaksi -listan ääniharava Niilo Räsänen. Kansanlähetysopiston rehtorina toimiva Räsänen on Päivi Räsäsen puoliso.

Päättyvällä kaudella kirkolliskokouksessa oli kolme sydänhämäläisedustajaa. Pälkäneellä asustava Kangasalan seurakunnan kanttori Matti Huomo oli nytkin lähellä läpimenoa, mutta jäi kokoomuksen toiselle varasijalle.

Lisäksi kirkolliskokouspaikkaa tavoittelivat Kangasalan kappalainen Auni Kaipia ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen evankelista Hannu Uusmies. He molemmat keräsivät kahdeksan ääntä, eivätkä tulleet valituksi.

Jari Kemppainen valittiin jatkokaudelle myös hiippakuntavaltuustoon. Hän sai valtuustoon seurakseen kalnasalalaisen Sakari Vanhasen. Kangasalalainen Torsti Tulenheimo jäi kolmannelle varasijalle kokoomuksen listalla. Lisäksi hiippakuntavaltuustoon olivat ehdolla Kangasalan seurakunnan hallintokappalainen Henri Lehtola ja kangasalalainen Henriikka Tarri.

 

Listansa ääniharava Jari Kemppainen aloittaa toisen kauden kirkolliskokousedustajana.

Listansa ääniharava Jari Kemppainen aloittaa toisen kauden kirkolliskokousedustajana.

Kirkolliskokousedustajat: Jari Kemppainen on puolustamassa pikkuseurakuntia, Pekka Simojoki uudistamassa jumalanpalvelusta

Hallintouudistus yhtymien pohjalta

Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Jari Kemppainen lähti neljä vuotta sitten ”kirkon eduskuntaan” puolustamaan pieniä seurakuntia.

– Silloin oli kuntarakenneuudistus kiivaimmillaan. Suurkuntien myötä myös seurakunnat olisi liitetty suuriksi kokonaisuuksiksi.

Enää tapetilla eivät ole pakkoliitokset, vaan maakuntahallinto. Seurakuntien osalta hallintouudistus on auki.

– Kannatin seurakuntayhtymämallia, jonka läpimeno jäi lopulta kiinni kolmesta äänestä, Kemppainen sanoo.

Seurakuntayhtymämallissa hallinto ja erilaiset tukitoiminnot hoidettaisiin yhdessä, mutta toiminta jäisi seurakuntiin.

Myös Pekka Simojoki äänesti seurakuntayhtymämallin puolesta.

– Ajattelin, että olkoon tämä, jos ei parempaa saada. Mutta olen salaa tyytyväinen, ettei se mennyt vielä läpi.

Simojoki pitää selvänä, että kirkon on kevennettävä hallintoaan, sillä nykyinen byrokratia on rikkaan länsimaisen yhteiskunnan luomaa palvelulaitoskulttuuria.

– Seurakuntamalli tulee vielä vastaan hieman kypsemmässä muodossa. Minulle se kelpaa, kunhan siitä poistetaan pakko ja otetaan seurakuntien erilaiset tilanteet paremmin huomioon. Meillä on paljon seurakuntia, jotka ovat jo nyt tehneet valtavia muutoksia ja luoneet yhteistyötä. Tuntuisi hullulta, jos ne nyt pakotettaisiin seurakuntayhtymiin.

 

Vihkiikö kirkko homopareja?

Toukokuussa alkavan nelivuotiskauden aikana kirkko päättää, ryhdytäänkö mies- ja naispareja vihkimään kirkossa.

Eduskunnassa läpi mennyt tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien siviiliavioliitot. Mies- ja naisparit voivat mennä naimisiin vain maistraatissa. Kirkkohäät edellyttäisivät kirkolliskokouksen päätöstä.

Jari Kemppaisen edustama Kansankirkon rakentajat -ehdokaslista on sitä mieltä, ettei kirkko muuta avioliittokantaansa, vaan vihkii jatkossakin ainoastaan miehiä ja naisia. Kemppainen uskoo, että tähänkin asiaan löydetään kaikille sopiva kompromissi.

– Kirkolliskokouksessa oppii, että kirkko on erilainen Helsingissä ja Lapissa. Toisaalta kirkko on yhteinen, ja on tärkeää että liberaalit ja konservatiiviset näkemykset saadaan sovitettua yhteen.

Samaan on pyritty myös Pälkäneellä. Seurakunta ei esimerkiksi rajoita herätysliikkeiden toimintaa, vaan tekee niiden kanssa yhteistyötä.

– Kirkon oppia emme voi muuttaa, mutta toiminnan muotoja tulee muuttaa aina kukin historiallisen tilanteen mukaan, Kemppainen linjasi kirkolliskokousvaalin ehdokassivulla.

 

Virsikirjaa uudistamassa

Kirkolliskokous kokoontuu kahdesti vuodessa täysistuntoon.

– Turun täysistuntopäivät ovat tiivistä papereiden lukemista, paneutumista ja istumista, Jari Kemppainen sanoo.

Valiokunnat kokoontuvat tiheämmällä tahdilla. Päättyvällä kaudella Kemppainen kuuluu käsikirjavaliokuntaan, joka on valmistellut adventtina käyttöön otettavaa virsikirjan lisävihkoa.

– Viimeiset pari vuotta olemme kokoontuneet virsikirjavalmistelun vuoksi kerran kuukaudessa, Kemppainen kertoo.

Uudistus on näkynyt myös Pälkäneen seurakunnassa.

– Olemme laulaneet uusia virsiä läpi, jotta tiedän mitä mieltä seurakuntalaiset ja työntekijät niistä ovat.

Kemppainen on vienyt kirkolliskokoukseen pienen seurakunnan näkökulmaa ja pälkäneläisiä esimerkkejä. Tämä on osaltaan lisännyt seurakunnan näkyvyyttä muun muassa kristillisissä Kotimaa– ja Sana-lehdissä.

 

Virkamiesmäinen kirkko ja messu

Kolmatta kirkolliskokouskautta aloittava Pekka Simojoki myöntää empineensä ehdokkaaksi ryhtymistä.

– Hallinto- ja kokousjutut eivät ole minun ykkösjuttuni, vaan tykkään enemmän kulkea ja tehdä.

Uusilla edustajilla vie hetken aikaa päästä sisälle kirkolliskokoustyöskentelyyn. Kirkolla on edessä niin isoja muutoksia ja päätöksiä, että Simojoki koki velvollisuudeksi lähteä vielä kerran mukaan.

Muutoksista tärkein on hänen mielestään jumalanpalveluksen päivittäminen nykyaikaan.

– Olen lähetystyöntekijöiden lapsi. Afrikasta palattuani tajusin että meidän on muutettava jumalanpalvelustamme perusteellisesti. 1500-luvulta periytyvä virkamieskutoinen jumalanpalvelusinstituutio on tuotava lähemmäs ihmistä.

Simojoen 14 vuotta sitten ideoimat majataloillat ovat yksi vastaus tähän kysymykseen. Riihimäellä alkaneet ja Kangasalla jatkuneet majataloillat ovat levinneet eri puolille maata.

Majataloillat tarjoavat erilaisille ihmisille innostavan yhteisön ja luontevia tekemisen paikkoja. Kangasalla majataloillan kuoro, äänentoisto, kuvaus, teetarjoilu ja muut tehtävät tuovat mukaan kolmisenkymmentä tekijää.

– Englannissa eräs anglikaaninen seurakunta uudisti koko jumalanpalveluselämänsä. Perinteisen aamumessun lisäksi joka sunnuntai-iltana oli moderni jumalanpalvelus. Siellä kävi niin, että moderneja jumalanpalveluksia tarvittiin lisää, koska kaikki eivät mahtuneet kirkkoon. Nyt perinteisiä jumalanpalveluksia on päivässä edelleen se yksi, mutta moderneja jo 8–9, Pekka Simojoki kertoo.

Hän tietää, että Suomessakin osataan järjestää hienoja erityismessuja kuten esimerkiksi metallimessuja.

– Mutta meidän on muututtava koko toimintakulttuurimme, muuten kerran vuodessa järjestettävä spesiaalimessu on vähän kuin ohjelmatoimiston katsojille järjestämä esitys, eikä yhdessä tehty jumalanpalvelus.

 

”Saunavaliokunnassa” pääsee vaikuttamaan

Pekka Simojoki sanoo olevansa kulttuuriliberaali, mutta arvokonservatiivi. Hän muuttaisi tekemisen kulttuuria virkamiesmäistyneessä kirkossa.

– Kirkon perusolemus on olla yhteisö, eikä niin kuin Kela tai verotoimisto, josta haetaan palveluita.

Simojoki kertoo Afrikan nopeasti kasvavista kirkoista, joilla ei tahdo olla varaa edes pappeihin. Sen sijaan Suomessa kirkko palkkasi takavuosikymmeninä virkamiehen joka tehtävään. Nyt jäsenmäärä ja tulot ovat laskussa ja tehtäviä pitäisi pystyä hoitamaan vapaaehtoisvoimin.

– Kun Suomen Yhdyspankin pääjohtaja Ahti Hirvonen tuli aikanaan uskoon, hän tarjoutui toimimaan seurakunnassaan. Mitä tällaiselle asiantuntijalle annettiin tehtäväksi? Kolehdin keruu!

Simojoki on jo muuttanut kirkkoa ruohonjuuritasolta muun muassa majataloiltojen kautta. Hän vitsailee olevansa kirkolliskokouksessa puolustamassa muutosta, kun hänen seurakunnissa levittämänsä propaganda ja agitaatio alkavat tuottaa tulosta.

– Majataloiltojen jälkeen käy toisinaan niin, että pappi jää pohtimaan, voisiko kirkossa olla useammin tällaista. Toivottavasti se siemen jää itämään.

Simojoki sanoo, että kirkolliskokouksessa parhaita vaikuttamisen ja keskustelun paikkoja tarjoavat kahvipöydät ja ”saunavaliokunta”.

– Lauteilla syntyy hienoja keskusteluita, vaikken aina olekaan asioista samaa mieltä piispojen kanssa.

 

 

 

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?