Puutikkalan Puoti: Tuija Forsberg ja Eija Marttila avaavat kaupan toukokuussa

Ensimmäinen talvi maalla

Tuija Forsberg (oikealla) pääsi asettumaan Puutikkalaan heti syksyllä, työt pitävät Eija Marttilaa vielä osin Tampereella.

Tuija Forsberg (oikealla) pääsi asettumaan Puutikkalaan heti syksyllä, työt pitävät Eija Marttilaa vielä osin Tampereella.

Puutikkalaan on helppo ihastua heinäkuussa, kun idyllinen kylä kuhisee elämää. Mutta marraskuu Kukkian äärellä on hiljaisempi ja hämärämpi.

– Tämä on ollut oikein koetustalvi. Kaikki on koettu mitä voi tulla vastaan. Putket jäätyivät ja autot hyytyivät. Monta kysymystä on tullut eteen. Paljonkohan säiliössä on öljyä? Missähän jätekaivo mahtaa sijaita ja koskahan se on tyhjennetty? Vesi tulee porakaivosta, mutta missähän se on, Tuija Forsberg ja Eija Marttila nauravat.

– Mutta toisaalta marraskuisen luonnon hiljaisuus oli aivan ihanaa. Ja nyt käpytikka juuri koputteli ensimmäistä kertaa. Tuntui jo keväiseltä, kun auringon paiste peilasi ikkunoista. Yöllisen tähtitaivaan ja vuoden kierron on kokenut aivan eri tavalla kuin kaupungissa.

Elämänmuutos on ollut melkoinen, ja juuri sitä Forsberg ja Marttila Puutikkalasta hakevat.

Sosiaalialalla työskentelevät naiset ovat pitkäaikaisia työkavereita. Takana on raskaita elämänvaiheita. Forsberg erosi muutama vuosi sitten, Marttilan mies menehtyi sydänkohtaukseen. Lisäksi hän on joutunut taistelemaan syövän kanssa.

– Tuli sellainen tunne, että jotakin konkreettista elämässä ehtisi vielä tehdä, Tuija Forsberg sanoo.

 

Kaupat heinäkuussa, messuilla elokuussa

Tuija Forsbergilla oli tapana kierrellä kylien kauppoja ja kahviloita ja leikitellä ajatuksella oman kyläkaupan tai -baarin perustamisesta. Eija Marttilaa puolestaan kiinnostivat vanhat talot maaseudulla.

– Tiedän, että ihmiselle on hyväksi olla lähempänä luontoa.

Myynnissä olevien hirsitalojen selailusta tuli Eija Marttilalle ja Tuija Forsbergille yhteinen harrastus. Ajatuksena oli, että yhdessä voisi selvitä talon kanssa maaseudulla.

– Kävimme huviajelulla katsomassa joitain kauheita mörskiä jossain Sammatissa. Se oli aivan kammottava paikka, Eija Marttila muistelee.

Heinäkuun alussa kesälomilla hän huomasi, että Puutikkalan kyläkauppa on myynnissä. Se herätti heti lämpimiä muistoja.

– Vietimme lapsuuden kesiä Kukkialla ja soudimme Puutikkalaan Aulikki Salon kauppaan jätskiostoksille.

Puutikkalan uudet ja vanha kyläkauppias olivat mukana elokuussa Aitoon messuilla.

Puutikkalan uudet ja vanha kyläkauppias olivat mukana elokuussa Aitoon messuilla.

Kaksikko soitti välittäjälle ja lähti sunnuntaiajelulle Luopioisiin. Omistajatkin sattuivat olemaan paikalla. Miljöö ja talo tuntuivat olevan vastaus molempien haaveisiin.

Vuorotteluvapaalle juuri jäänyt Tuija Forsberg näki heti, millainen tunnelma kauppaan ja kuistikahvilaan syntyisi. Eija Marttila ryhtyi mielessään sovittamaan savityöpajaa ja kirjastoa navettarakennukseen.

Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Kaupat tehtiin heinäkuun lopulla ja elokuussa tulevat kyläkauppiaat olivat jo oman osaston kanssa Pälkäne tuottaa ja palvelee -näyttelyssä.

– Se tuli sopivaan saumaan, sillä tapasimme Aitoon näyttelyssä puoli pitäjää, Eija Marttila sanoo.

 

Muuttokuormat kaupan puolelle

Eija Marttila ja Tuija Forsberg eivät elättele ruusuista kuvaa maalla asumisesta tai kyläkaupan pitämisestä. Vaikka taloon ja maalaiselämään tutustuminen on tarjonnut oppia, päätös tuntuu entistä oikeammalta.

– Kertaakaan ei ole mietitty, miten voisimme vielä perääntyä, Tuija Forsberg sanoo.

– Odotan, että asuntoni remontti saataisiin siihen vaiheeseen, että pystyisin asettumaan kokonaan Puutikkalaan. Mutta ihan mielelläni minä olen ajellut kaupunkiin töihin. Se on ihanan meditatiivinen hetki, kun jättää taakseen työn ja kiireet ja pääsee lähtemään kohti Puutikkalaa, Eija Marttila sanoo.

Tuija Forsberg luopui kaupunkiasunnostaan saman tien kesällä. Molempien muuttokuormat saapuivat Puutikkalaan syyskuun puolivälissä, mutta Marttila pitää tukikohdan kaupungissa siihen saakka kunnes jää loppuvuodesta eläkkeelle.

Forsbergin puolella yläkerran huoneet saatiin nopeasti asumiskuntoon. Pääosa tavaroista kannettiin kaupan puolelle, sillä remontti alkoi asunnoista.

– En enää edes muista, mitä omistan, Eija Marttila nauraa laatikoiden keskellä.

Ensimmäisten viikkojen aikana ainoa toimiva vesihana oli pesukoneen hana Eijan puolella.

– Ruokaa laitettiin kaupan kiertouunilla. Myös kaasugrilli oli pitkälle syksyyn ahkerassa käytössä, Tuija Forsberg kertoo.

 

Itseoppineet putkensulattajat

Remontti hoituu joustavasti, sillä pääosan töistä hoitavat rakennusalan firmaa pyörittävät Tuija Forsbergin pojat. Heidän lisäkseen on tarvittu lähinnä sähkö- ja putkimiehiä.

– Alkuperäinen ajatus oli, että suljetaan ovet asuntojen välillä ja laitetaan vähän kaakelia seiniin. Mutta matkan varrella tämä on vähän paisunut, kaksikko nauraa.

Ennen kuin eteiseen saattoi vaihtaa maton, piti lattia tasoittaa. Tällaista näkymätöntä pohjatyötä kertyy valtavasti vanhassa hirsitalossa, jossa kaikki on hieman vinoa.

– Mutta talo itsessään on terve. Oikeastaan ainoa yllätys oli Eijan kylpyhuone.

Kylpyhuoneen paikalla oli ollut sisäsauna. Kun monta päällekkäin rakennettua pintakerrosta purettiin, alta paljastui pehmeä pohja.

Lattialankkujen vaihto sattui talven kylmimmäksi jaksoksi. Kun reilun kolmenkymmenen asteen pakkanen puhalsi keskellä taloa olevasta kylpyhuoneesta sisälle, koko pirtti kävi varsin viileäksi.

– Täällä me hytistiin mielettömillä pakkasilla villasukat ja huopatossut jaloissa. Osa pattereista ei pelannut, ja ihmettelimme miten puuhella toimii.

Pakkasessa putket jämähtivät jäähän. Läheltä löytyi hyvä putkimies, mutta nyt kaksikko osaa itse hoitaa vastaavat tilanteet.

– Putki sulaa, kun imee imurilla kylmää ilmaa sen ympäriltä pois.

 

Akkubuustereita ja hiirenkarkottimia

– Eihän maalla asumisesta osaisi iloita, jos kaikki olisi ollut valmista ja helppoa, Tuija Forsberg kuittaa talven koettelemukset.

Useimmat asiat hoituvat uteliaisuudella ja omatoimisuudella.

– Kylmimpinä päivinä tuli kieltämättä välillä mieleen, että tuleeko tästä mitään. Mutta kun saimme kaikki tulipesät kuumaksi ja pojat isoimmat aukot umpeen ja tiivistettyä, niin alakertakin alkoi lämmetä, Tuija Forsberg sanoo.

Kolmenkymmenen asteen pakkaset eivät ole jokavuotinen ilmiö. Siksi myös autot olivat kovilla.

– Pahimpana päivänä kumpikaan auto ei lähtenyt käyntiin. Meistä tuli nopeasti Autoliiton jäseniä. Mutta ei tiepalvelu voi aina rientää hätiin, vaan pakko on itse ymmärtää, miten akut, akkubuusterit, vara-akut ja piuhat kytketään. Ostimme kaikenlaisia vehkeitä, vempaimia ja kaapeleita, mutta osa niistä oli ihan leluja, Eija Marttila kertoo.

Vanhaa hirsitaloa isomman yllätyksen on tarjonnut suomalainen byrokratia.

– En olisi voinut kuvitella, että täytyy kysyä lupa kahdeksalta naapurilta Helsinkiä ja Jyväskylää myöten, jos tekee taloon yhden sijaan kaksi keittiötä ja pistää oven umpeen, Tuija Forsberg päivittelee.

Yksi maalla asumisen puoli ei erityisemmin ilahduta. Syksyn hyiset sateet tuovat vanhaan taloon hiirien rapinaa.

– Hankimme monenlaisia sähköisiä ja manuaalisia hiirenloukkoja ja -karkottimia. Ensimmäinen saalis nimettiin Marleenaksi. Sen jälkeen on aina kyselty, että oliko loukossa Marleenaa, Tuija Forsberg kertoo.

Ulkona pysyvät eläimet tuottavat enemmän iloa.

– Lintujen ja eläinten jälkiä tulee seurattua tarkasti. Vähän väliä pitää mennä netistä katsomaan, kuka on käynyt navetan katolla tai kulkenut pihan poikki, Eija Marttila kertoo.

Nyt Tuijan asunto on muutamaa listanpätkää vaille valmis. Myös Eijan puoli saadaan helmikuun aikana asuttavaan kuntoon.

– Sitten pääsemme tyhjentämään kaupan puolta. Joitain ulkotöitä jää vielä keväälle.

 

Kauppa avaa toukokuussa

Kun tavarat saadaan paikalleen, ajatukset siirtyvät kauppaan. Tarkoituksena on, että syksyllä 2013 sulkenut myymälä avaisi uudelleen toukokuussa.

Puutikkalan Puoti on jo kolmas näillä tienoilla uudelleen avaava kyläkauppa. Rautajärvi sai kaupan takaisin reilut kolme vuotta sitten ja Kuhmalahdella vietettiin kaupan avajaisia joulun alla.

Pikkukauppa ei voi kilpailla valikoimilla isojen markettien kanssa, vaan sen on keskityttävä peruselintarvikkeisiin.

– Maidoista ja jogurteista ei millään mahdu kaikkia vaihtoehtoja. Mutta pyrimme kyllä löytämään paikallisia tuotteita ja lähiruokaa.

Valikoimia säädetään tarpeen mukaan.

– Kyselemme asiakkailta, mitä hyllyyn tarvitaan. Jotkut ovat jo ehdottaneet, että voisimme toimittaa ruokakassit venerantaan. Se helpottaisi saarimökin elämää, jos kauppatavarat saisi rantaan.

Kaupan ja talon elämä ja tarinat kiinnostavat muitakin kuin uusia omistajia. Forsberg ja Marttila ovat kuulleet kiehtovia tarinoita takavuosilta.

– Aikojen saatossa on ehtinyt sattua valtavasti. Hirsiseinän välistä löytyi esimerkiksi vanha Kunnallistiedot, jossa oli juttua ja kuva vanhasta Juntusen kaupasta. Olemme ajatelleet, että muistoja voisi koota kaupan yhteydessä omaan kirjaan.

Puutikkalan Puodin Facebook-sivut keräsivät nopeasti tykkääjiä, ja kontakteja on tullut muutenkin hämmentävän paljon.

– Olemme saaneet todella lämpimän vastaanoton. Puutikkalan ja Luopioisten seutu vaikuttaa vireältä, eikä tosiaankaan mitään uinuvalta maaseudulta.

 

Kuistikahvila ja navettakirjasto

Uusien kyläkauppiaiden päät kuhisevat uusia ideoita.

– Moni motoristi pysähtyy mielellään tällaisessa paikassa munkkikahville. Kauniina päivinä kuistikahvila voi levittäytyä pihalle, Tuija Forsberg suunnittelee.

Eija Marttila on jo hankkinut uunin navetan savipajaan. Lisäksi sinne syntyy kirjasto.

– Minulla oli 27 laatikollista kirjoja. Eiväthän ne millään mahdu asuntoon. Navetalle tulee kirjahyllyt ja pari nojatuolia, joissa voi juoda kahvit ja lueskella.

 

Tuija Forsberg ja Eija Marttila järjestävät sunnuntaina 28.2. Kalevalan päivän tapahtuman kaupalla.

Tuija Forsberg ja Eija Marttila järjestävät sunnuntaina 28.2. Kalevalan päivän tapahtuman kaupalla.

Kalevalan päivänä ulkotapahtuma

Puutikkalan Puotiin pääsee tutustumaan ensimmäistä kertaa Kalevalan päivänä. Ovet ovat auki sunnuntaina 28.2. kello 12–15 – mutta vain kuistille saakka.

– Meillä on tarjousmyynti. Teemme tilaa uusille tuotteille ja kauppaamme edullisesti sisustus- ja lahjatavaraa, Eija Marttila kertoo.

Kevättalven ulkotapahtumaan järjestetään myös kahvia, mehua, kaakaota, makkaran paistoa ja arpajaiset. Lisäksi Ukonkiven Ukko saattaa näyttäytyä uuden kaupan ensitapahtumassa.

– Ukonkivi on kivikautinen kulttikivi. Siihen liittyy paljon tarinoita. Oikeastaan metsään pitää tehdä kesäksi myös satupolku, Tuija Forsberg keksii.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?