Pälkäneen Pitkäjärvi: Säännöllinen ruoppaus käänsi 38 vuoden ajan nousseet fosforipitoisuudet laskuun

Suojeluyhdistys tilasi kunnostussuunnitelman

Pitkäjärven pintaa kesällä 1965 Suoniemen kärjestä nähtynä. Kuva: Terttu Hoppula.

Pitkäjärven pintaa kesällä 1965 Suoniemen kärjestä nähtynä. Kuva: Terttu Hoppula.

Aitoon ja Vuolijoen välimaastoon sijoittuvan Pitkäjärven ympäristön asukkaat ja maanomistajat perustivat syksyllä 2011 yhdistyksen järvensä virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaamiseksi. Aloite yhdistyksen perustamisesta syntyi Pälkäneen seudun kansalaisopiston silloisen rehtorin Kaija Turusen järjestämässä koulutustilaisuudessa käytetyn esimerkkitapauksen pohjalta.

Paikkansa vakiinnuttanut kunnostusyhdistys on nyt ottanut seuraavan askeleen toimintansa kehittämisessä. Yhdistys tilasi selvityksen järven nykytilasta sekä sen perusteella laadittavan ehdotuksen pitkän aikavälin kunnostussuunnitelmaksi.

 

Rehevöityminen uhkana

– Vielä 1970-luvulla kapean, mutta pitkän järven selkäalueilla saattoi vapaasti harrastaa uistelua koko kesän, mikä ei enää viime vuosina ruohottumisen vuoksi ole ollut mahdollista muutamia pieniä syvänneaukkoja lukuun ottamatta, muistelee järvellä ”ikänsä liikkunut” kunnostusyhdistyksen hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja Erik Naulapää.

Pääosa järven pinta-alasta on matalahkoa, veden syvyys on ainoastaan 1,5 – 2,5 metriä. Pohja on lähinnä pehmeätä mutaa. Se tarjoaa oivallisen kasvualustan monille vesikasveille, kuten lumpeelle, ulpukalla, ahvenvitalle, siimapalpakolle ja monille muille. Rantoja kehystää kauttaaltaan tiheäkasvuinen kaislikko.

Ympäröivästä maastosta järveen kulkeutuvat ravinteet tehostavat osaltaan kasvuston lisääntymistä, mistä taas aiheutuu aina vain lisää ravinnekuormaa kasvien maatuessa syksyllä pohjaan. Tämä noidankehä pitäisi jotenkin pystyä murtamaan ja kasvuston hallitsematon lisääntyminen pysähtymään, mikäli avovettä halutaan nähdä muulloinkin kuin keväällä jäiden lähdettyä.

 

Huolenaihetta lakkautetusta kaatopaikasta

Luopioisten kunnan kaatopaikka oli aikanaan sijoitettuna Pitkäjärven valuma-alueen keskeiselle paikalle Töyräsojan tien varrelle. Pääosin lentohiekasta koostuvaan kangasmaastoon sijoitettiin niin kuivaa kuin nestemäistäkin kaatopaikkajätettä aina vuoteen 1977, jolloin kaatopaikka suljettiin ja alue maisemoitiin.

Lakkauttamisen jälkeenkin kangaspainoteollisuudessa syntynyttä värillistä jätevettä on päässyt ajoittain purkautumaan suotavan hiekkakerroksen lävitse läheiseen, Pitkäjärveen laskevaan ojaan. Määrät olivat joskus sen verran huomattavia, että laskuojassa ja sen purkualueella vesi värjääntyi milloin sini-, milloin punasävyillä. Järviveden laadusta välittävät ranta-asukkaat ovat edelleenkin huolissaan entisen kaatopaikan ”kapseloituneista” aineksista.

Jotakin hyvääkin entisestä kaatopaikasta on seurannut; järven veden laatua ja koostumusta on seurattu kahdesti vuodessa otettavin näyttein. Näin on syntynyt ainutlaatuisen hyvä seuranta-aineisto jo useamman vuosikymmenen ajalta.

 

Ensihoitoa vesikasvuston poistolla

Pitkäjärven rantamaisemissa vapaa-aikojaan viettävä Heimo Heino on itse kehittämällään ja omin käsin rakentamallaan niittolaitteella jo vuosia poistanut vesikasvillisuutta oman ranta-alueensa lisäksi myös muutamien muidenkin kesämökkien edustoilta.

Talkoot eivät ole menneet hukkaan, sillä aiemmin paikoittain hyvinkin sakeana rehottanut kasvillisuus on vähentynyt silminnähden niitetyillä alueilla. Nyt mökkirannoilta pääsee jo uimaankin sitkeiden ruohojen tai inhottavien iilimatojen takertumatta jalkoihin. Viehekalastajat kiittävät, kun ”Rapalan vaappu” ei joka heitolla kerää mukaansa siimapalpakkonippua.

Kunnostusyhdistys on poistanut yhteisten vesialueiden kasvillisuutta järveltä kolmena kesänä. Näin esimerkiksi kapeikoissa ja selkäalueilla veden vaihtuvuutta ja virtaamaa on saatu tehostettua, mikä myös osaltaan hidastaa useiden kasvien lisääntymistä.

Pirkanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset vuodelta 2015 osoittivat, että järviveden fosforipitoisuus on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa koko 38 vuoden seurantajakson aikana. Alan asiantuntijoiden tulkinnan mukaan ilmiö on ainakin osittain säännöllisen kasvillisuuden poiston ansiota. Näyteanalyysien perusteella yhdistyksessä koetaankin oltavan oikealla tiellä, joskin vasta pitkän tien alkumetreillä.

 

Kunnostussuunnitelma ohjenuoraksi

Riikka Tuuliainen ryhtyy selvittämään järven kunnostusmahdollisuuksia. Kuva: Veikko Hoppula.

Riikka Tuuliainen ryhtyy selvittämään järven kunnostusmahdollisuuksia. Kuva: Veikko Hoppula.

Vesikasvillisuuden niitto edellyttää monien asioiden hallintaa, sillä eräiden kasvilajikkeiden leviäminen leikkuujätteenä on jopa tehokkaampaa kuin normaalisti kasvaen. Myös niiton oikealla ajastuksella ja niittojätteen poistolla voidaan vaikuttaa rehevöitymiskehitykseen.

Pitkällä aikavälillä järven virkistyskäytön ja hyvän vedenlaadun turvaaminen edellyttävät muitakin toimenpiteitä kuin niittoa. Yhdistyksen tulevien vuosien tavoitteena on asiantuntemuksella laadittu kunnostussuunnitelma, jossa on huomioitu myös ravinnekuormituksen todennäköiset vaihtelut sekä valuma-alueiden mahdolliset uhkatekijät.

Kunnostussuunnitelman laatimiseksi ryhdyttiin viime syksynä kartoittamaan mahdollisia yhteistyökumppaneita. Sellainen löytyi Hämeen ammattikorkeakoulun Kestävän kehityksen koulutusohjelmasta.

Keskiviikkona 10.2. yhdistys tilasi HAMK:lta opinnäytetyönä laadittavan alustavan kunnostussuunnitelman, jonka tarkoituksena on kartoittaa Pälkäneen Pitkäjärven vesistön nykytila, selvittää eri kunnostusvaihtoehtoja vesistön kunnostamiseksi ja laatia näiden pohjalta ehdotus yhdistyksen pitkän aikavälin toimintasuunnitelmaksi.

Mahdollisia kunnostustoimenpiteitä ovat muun muassa vesikasvillisuuden poisto, vesistön ruoppaukset, veden vaihtuvuuden lisääminen vettä kierrättämällä sekä rantojen kunnostaminen.

Kunnostusvaihtoehtojen kustannukset ja vaikutukset arvioidaan. Lisäksi laaditaan suositukset tehtävistä toimenpiteistä ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi valuma-alueelta.

 

Haasteellinen selvitys

– Kunnostussuunnitelman laatiminen tarvittavine taustaselvityksineen on hieno jatkumo opinnoilleni ja ryhdyn siihen suurella mielenkiinnolla, sanoo opinnäytetyön suorittajaksi valittu Riikka Tuuliainen.

Tuuliainen on viittä vaille valmis ympäristösuunnittelija Hämeen Ammattikorkeakoulusta. Erinomaisen pohjan työlle on antanut Kestävän kehityksen koulutusohjelma monipuolisuudellaan.

– Pälkäneen Pitkäjärven kunnostusyhdistys on näkemykseni mukaan asettanut selkeät tavoitteet ja päämäärät toiminnalleen, joka ansaitsee myös realistisen toimenpideohjelman. Hyville yhteistyötaidoille tulee olemaan käyttöä.

Veikko Hoppula

Pitkäjärven kunnostussuunnitelman tilaus allekirjoitettiin Hämeen Ammattikorkeakoululla Forssassa 10.2.. Vasemmalta opiskelija Riikka Tuuliainen, lehtori Tero Ahvenharju, yhdistyksen hallituksesta Veikko Hoppula, Esko Mattila, Heimo Heino ja Erik Naulapää. Hallituksen sihteeri Tatu Turunen osallistui kokoukseen internet-yhteyden välityksellä Kajaanista. Kuva: Veikko Hoppula.

Pitkäjärven kunnostussuunnitelman tilaus allekirjoitettiin Hämeen Ammattikorkeakoululla Forssassa 10.2.. Vasemmalta opiskelija Riikka Tuuliainen, lehtori Tero Ahvenharju, yhdistyksen hallituksesta Veikko Hoppula, Esko Mattila, Heimo Heino ja Erik Naulapää. Hallituksen sihteeri Tatu Turunen osallistui kokoukseen internet-yhteyden välityksellä Kajaanista. Kuva: Veikko Hoppula.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?