Piekkarin Timon muistolle

Vajaassa vuodessa ehtii tapahtua paljon.

Noin vuosi sitten saimme kuulla Timon vakavasta sairaudesta. Parantava hoito sairauteen oli olemassa ja myös Timon kohdalla oli toivoa sen onnistumisesta.

Luojamme käsikirjoitus Timon elämästä oli kirjoitettu kuitenkin toisin. Timo sai kuitenkin elää rikasta elämää loppuun asti ja siirtyä iäisyyteen omassa kodissaan läheisten ympäröimänä. Tällaista toivovat useimmat meistä, mutta se ei ole omissa käsissämme. Rikkaasta elämästä jää myös kauniita muistoja.

 

Ajelin yksikseni 80-luvun alkupuolella Onkkaalanraittia. Lähes jokainen vastaantulija nosti kätensä tervehdykseen. Eivät he minua tunteneet, he tunsivat auton ja sen omistajan. Ajelin Timon Buickilla. Silloin jo ajattelin, että Timon tuntevat kaikki. Minua tervehtineet nostivat kätensä tervehdykseen – tarkoitettuna Timolle.

Meidän ihmisten kädet tekevät lähtemättömiä jälkiä, niin tekivät nuokin kädennostot mielessäni. Millaista rikkautta ne elämästä kertoivat. Ne kertoivat, että Timosta tykättiin ja hänet tunnettiin.

Paljon enemmän kuin ihmisen kasvot voivat koskaan paljastaa, voivat kertoa hänen kätensä ja varsinkin kätensä jäljet.

Siunaustilaisuus oli kauniisti remontoidussa Tommolan kappelissa. Siinä näkyivät Timon käden jäljet. Hän teki lähes viimeisinä töinään kappelin saneerauksen. Meistä kukaan ei osannut aavistaa, että näin pian olimme saattelemassa Timoa siellä taivaan kotiin.

Pälkäneellä ja monessa muussa kunnassa on paljon rakennuksia, joissa näkyvät Timon ahkerien ja taitavien käsien jäljet.

Mieliänrannan kesäasukkaat ja monet muut pystyivät aina turvautumaan Timon apuun. Myös minun kotitaloni pihapiirissä Lapissa näkyvät Timon kädenjäljet, sillä lähes kolmekymmentä vuotta sitten Timo maalasi navettamme ja liiterimme. Me muut olimme avustajina. Maali on pysynyt.

 

Katselen aika usein ihmisten käsiä ja mietiskelen kuinka jokainen käsi kertoo tarinaa eletystä elämästä. Kaikkea ne eivät koskaan kerro, mutta jotain.

Timon vahvoista käsistä näki, että niillä oli tehty ruumiillista työtä. Työntekoon hän oli kasvanut jo lapsuudessaan kotitilan töissä. Oppiminen ei siis ole pelkkää kirjaviisautta.

Itsensä tunteneena hän tiesi, että kädet ovat hänen menestyksensä salaisuus. Timo teki sitä mikä hänen luonteelleen sopi parhaiten, hän teki töitä käsillään.

Ne samat kädet ovat pitäneet läheisiään kämmenellä. Hoitamista ja hoivaamista kuvataan usein kuvilla, joissa ihminen pitää toista kädestä kiinni. Timonkin kädet ilmaisivat läheisyyttä, lämpöä, kosketusta, rakkautta, turvaa ja yhteenkuulumista. Sen olemme me kaikki läheiset tunteneet.

Ne kädet ovat auttaneet meitä muita lukuisia kertoja. Timon kädet ovat silitelleet lasten kutreja ja vuorollaan nostaneet lapset syliin. Kädet olivat johdin, joilla Timo pystyi antamaan hyvyyttään meille kaikille. Hän oli aina valmis auttamaan ja luonteensa mukaisesti se tapahtui heti.

Talomme pihalla on hyvä kävellä, kun Timo sen koneillaan tasoitteli lokakuun lopulla. Kun pyysin Timoa hommiin, kysyin, onko mies ja kone kunnossa. Vastaus oli, että kunnossa on ja tehdään heti. Todellinen tilanne saattoi olla muuta, mutta silloinkin Timo ajatteli meitä.

 

Ahkerat kädet eivät kuitenkaan aina kaivanneet pelkkää työtä, sillä vapaahetkinä luonto kutsui, silloin Timo meni metsään tai järvelle. Lapset kulkivat usein mukana ja oppivat samalla kuinka tehdään nuotio, lasketaan verkot tai viritellään rapumerrat. He saivat oppia lintujen viserryksestä ja lumeen jääneistä jäljistä.

Kädentarkkuutta vaati metsästys, muuten sitä hirvenlihaa tai jänistä ei olisi ollut kotiintuomisina ja meille muillekin lahjaksi. Huomasin Timon viimeisinä päivinä hänen puheistaan, että hänelle tärkeimpiä kavereita olivat hyvät metsästyskaverit.

Meillä kaikilla on nyt suuri ikävä ja tyhjyydentunne. Toivottomuuteen ei kuitenkaan ole syytä vaipua. Meidän matkamme jatkuu vielä ja Timon esimerkkiä seuraten voimme auttaa toisiamme niin henkisesti kuin käsiemme työllä.

Timon sisarukset ovat läheisiä toisilleen ja he olivat myös Timolle tärkeitä. Viimeisenä viikkona hän lähensi meitä kaikkia vielä lujemmin yhteen.

Välillä tulee outo tunne, kun Onkkaalanraitilla tulee vastaan iso punainen pakettiauto. Nostan kättä ja samassa tajuan, ettei se ole Timo.

Onneksi meillä on toivo jälleennäkemisestä. Timo ohjeistikin, että eläkää siten, että voisimme sitten aikanaan nähdä.

Mitä kertovat rukouksen hetkellä ristiin laitetut kädet? Ne esittävät hienon kuvan siitä, mitä rukouksessa tapahtuu.

Rukoileva ihminen tarttuu Jumalaan ja kietoutuu tämän ympärille. Jumala tekee saman ihmiselle. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.

 

Ilkka Iivari

kirjoittaja on Timon siskon mies

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?