Pirkanmaan upea lintukirja

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry on tehnyt hienon työn ja julkaissut suurikokoisen ja upean teoksen Pirkanmaan linnusto. Kirjassa on 528 sivua ja hieno kuvitus.

Pälkänekin on varsin hyvin teoksessa esillä, sillä täällä on ollut useita tunnettuja lintuharrastajia. Pälkäneen kappalaisen poika Herman Severin Zidbäck (1850–1894) laati ensimmäisen yhtä Pirkanmaan pitäjää koskevan paikallisfaunakuvauksen. Perhe asui Tommolassa Mallasveden rannalla, ja paikkahan oli erinomainen luonnonystävälle. Hän ei ollut kuitenkaan ainoa Pälkäneen lintujen tarkkailija.

Kansakoulunopettaja J.F.Vuori kirjasi lintujen muuttotietoja, sittemmin teologia professori Osmo Tiililä julkaisi koulupojan havaintojaan Luonnon Ystävä-lehdessä.

Unohtaa ei sovi myöskään maisteri Pekka Jalkasen uutteruutta ja hänen julkaisuaan Pälkäneen linnustosta 1859–1959 eikä Pentti Linkolan laajoja tutkimuksia näillä seuduin.

Itseoppinut lintuharrastaja, maanviljelijä Tauno Pietilä teki sotien jälkeisinä vuosina arvokasta työtä tutkien kantojen vaihteluita. Pälkäne-Seura ry on sekin antanut oman panoksensa julkaisten vuosikymmenien ajan luonnontieteellisiä havaintoja Pälkäneen Joulussa.

Pälkäne tarjosi vielä 1940–50-luvuilla erinomaiset edellytykset monipuoliselle linnustolla. Kukkolan Vähäjärvi ja Tykölänjärvi ovat olleet varsinaisia vesilintujen ja kahlaajien paratiiseja ja suurten järvien pääosin rauhalliset rehevät rannat mahdollistivat lukuisten harvinaisten lintulajien viihtymisen ja pesinnän. Noihin aikoihin oli vielä tapana laiduntaa karjaa kesäisin ja erityisesti juuri rantalaitumet olivat suosittuja. Lehmät lannoittivat hyvin haat, metsiköt ja rantalepikot ja kasvillisuus oli rehevää, mehevää ja runsasta.

Sitten siirryttiin maataloudessa tehotuotantoon ja rannat alkoivat pikkuhiljaa menettää alkuperäistä kukoistavaa vehmauttaan. Samanaikaisesti ihmiset innostuivat mökkeilystä ja vähän joka niemeen, notkoon ja saarelmaan nousi rantasaunoja ja vapaa-ajan asuntoja.

Vielä 1940-luvun puolivälissä ei Epaalan kylänrannan ja Iharin jokisuun välisellä pitkällä rantaosuudella ollut yhtään mökkiä siinä mielessä kuin mitä mökeillä nykyisin käsitetään. Oli vain Tuulensuun huvila korkealla kallion laella ja Laurilan kalasauna piilossa Lepistönlahden maisemissa. Ei ihme, että tällä alueella viihtyivät monet harvinaiset lintulajit, joiden pesimärauhaa ei häirinnyt oikeastaan mikään. Loppukesällä kyllä vesillä liikkui sorsastajia, mutta ne eivät juuri rantalintuja häirinneet.

Sitten tulivat mökit, tuollekin rantaviivalle kymmenittäin. Ei ihme, että arimmat linnut ovat hävinneet kokonaan Pälkäneen linnustosta. No, ihminenhän on kuulemma luomakunnan herra, joten, minkäpä sille sitten voi.

Entisen Pälkäneen asukkaana en ole valitettavasti perehtynyt entisen Luopioisten linnustoon.

 

PAUL TIILILÄ

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?