Jatkuuko sota vieläkin Ukrainassa? Moukaroivatko pommit Jemeniä? Minkä kansakunnan vitsauksena ebola on?
Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg suree yksipuolista maailmankuvaa, joka piirtyy maapallon eri puolilla rehottavista kriiseistä ja ongelmista nykyisessä mediassa kansainvälisesti. Hän haluaa nostaa päivänvaloon epäreiluuden ja väkivallan kirjon, joka ihmiskuntaa piinaa tälläkin hetkellä.
Kaikille ei ole paikkaa majatalossa
Isä Aleksej sytyttää tuohuksen, tekee ristinmerkin ja rukoilee Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkossa Tampereen sydämessä.
Pappi ottaa vastaan synnintunnustuksella kävijöitä ja toimittaa paastoajan palveluksia.
Kouluikäisen tyttären esittämä kysymys pohdituttaa kirkonmiestä.
– Rakennamme maailmaa, johon toiset mahtuvat ja toiset eivät mahdu, isä Aleksej aloittaa.
Hänen kouluikäisen tyttärensä hyvä ystävätär on somali ja asuu edelleen Sjöbergien edellisellä kotipaikkakunnalla Pietarsaaressa.
– Tämän ystävän veli on yrittänyt päästä Suomeen, mutta hän ei saa lupaa tulla tänne. Tytöille on virinnyt paljon kysymyksiä asian tiimoilta. Tunnen sisimmässäni riittämättömyyttä, kun en kykene selittämään ymmärrettävästi nuorille, miksi rakas perheenjäsen ei pääse keskuuteemme, isä Aleksej pohtii.
Hänen mukaansa koko tapahtuma antaa kasvot yhdelle aikamme kipeimmistä ongelmista.
– Jokaiselle ei vieläkään löydy paikkaa majatalosta, isä Aleksej suree.
Epäreiluus ei katoa
Kirkkoherra Aleksej Sjöberg pitää epäreiluutta sekä väkivaltaa ihmiskunnan suurina vitsauksina.
– Kohtaamme epäreiluutta kaikkialla maailmassa. Epäreiluus rehottaa niin omassa maassamme kuin ulkomaillakin. Kysymme: miksi?
– Väkivallalla on surullisen monet kasvot. Useissa maissa vallitsee täysi kaaos, kun sotatoimet jylläävät.
Isä Aleksej sanoo, että harva ihminen kykenee hahmottamaan kriisien laajuuden ja ongelmien runsauden, koska suuri osa tiedotusvälineistä keskittyy yhdellä kerralla vain yhteen asiaan.
– Kuinka moni suomalainen edes huomaa, että pommit raunioittavat koko ajan Jemeniä?
– Ukraina on edelleen sotatannerta.
– Libyan kriisi syveni Hillary Clintonin ollessa Yhdysvaltojen ulkoministerinä. Parhaillaan supervallan presidentiksi pyrkivä mahtinainen käänsi ministeriaikanaan presidentti Obamankin pään myönteiselle kannalle Libyaan iskemisen suhteen.
– Pahamaineinen ebola jylläsi sitkeästi Länsi-Afrikassa. Tautiin menehtyi hyvin paljon ihmisiä. Kun tauti helpotti otettaan, muu maailma unohti sairaudesta kärsineet ihmiset sekä koko maailman kolkan.
– Kreikka on ajautunut tahtomattaan pakolaistulvan seurauksena kaaosmaiseen tilanteeseen. Laajat kansainvaellukset ovat olleet täysin odotettavissa. Kreikan saaret ovat joutuneet kohtuuttomien ongelmien ja haasteiden eteen pakolaistulvien edessä. Euroopasta katsottuna niukkuus ja kurjuus ovat jokapäiväistä arkea vain pienen meritaipaleen etäisyydellä. Samanlainen elintasojen vastakohtaisuus vallitsee Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä.
Isä Aleksej’n mielestä Suomessakaan ei pitäisi viljellä vahingoniloa Venäjän ruplan alamäestä.
– Jos itänaapurillamme ei mene hyvin, ei meilläkään ole näköpiirissä myönteisiä asioita. Riutuva maa ei ole kenenkään etu. Meidän kannattaa toivottaa Venäjälle kaikkea hyvää.
Isä Aleksej sanoo, että kohdistammepa katseemme mihin tahansa maailman kolkkaan, niin aina silmiimme osuu oman edun tavoittelua ja toisten ihmisten alistamista.
– Kun pahat voimat jylläävät siellä ja täällä, suuren yleisön huomio kohdistetaan jonnekin ihan muualle. Ongelmat lakaistaan varsin helposti maton alle piiloon.
Journalismin taso huolestuttaa
Aleksej Sjöbergin mielestä informaatiomaailma on synnyttänyt paradoksin.
– Meidän aikanamme tieto liikkuu ja leviää maailmassa salamannopeasti. Mahdollisuudet jakaa informaatiota ovat liki rajattomat. Mutta samaan aikaan journalismin taso on laskenut niin kotimaassamme kuin ulkomaillakin, hän suree.
Isä Aleksej herättelee ihmisiä pohtimaan muun muassa kulloisenkin tietolähteen luotettavuutta ja asiantuntevuutta.
– Esimerkiksi suomalaistiedotusvälineillä on aikaisempaa vähemmän kirjeenvaihtajia, kuvaajia sekä toimittajia ulkomaisissa asemapaikoissa.
– Samoin muiden maiden tiedotusvälineiden edustajien määrä Suomessa on pienentynyt.
– Yksi ihminen voi tuottaa tiedon, joka leviää kaikkialle maailman ääriin. Eri väylät lainaavat yhtä ainoaa sisältöä.
Aleksej sanoo lukevansa eri lähteiden välittämiä tietoja ja yrittävänsä koota sirpaleista jonkinlaisen ison yleiskuvan.
– Ihmiset ovat nykyään erittäin mukavuudenhaluisia. Kansalaisilta puuttuu halu kurkata tiedon taakse. Tärkeät kivet jäävät kääntämättä.
– Harmillista on se, että laajat osat maapallosta ovat kaikesta huolimatta tiedolta pimennossa, isä Aleksej suree.
Jumala ei ole paikallistettavissa
Pyhäkössään isä Aleksej on Jumalan kasvojen edessä.
Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkossa vallitsee rauha.
– Jumala ei ole paikallistettavissa, kirkonmies korostaa.
– Jumala toimii mahtavana voimana, hän lisää.
Isä Aleksej’n mukaan Jumalan pyhyyden tunnistaminen vaatii ihmiseltä pysähtymistä, rauhoittumista ja keskittymistä.
– Pystymme kohtaamaan Jumalan muun muassa lähimmäistemme kautta, hän toteaa.
Isä Aleksej sanoo, että liian moni ihminen pitää nykyään Jumalaa objektina.
– Jumala ei suostu objektiksi, vaan hän on subjekti.
Kirkkoherra muistuttaa materiaalia arvostavan maailman ihmisiä siitä, ettei Jumala ole myöskään esine.
– Me emme omista Jumalaa. Emmekä voi siirtää Jumalaa. Hän ei sovi ihmisten rakentamiin tai asettamiin kategorioihin.
Isä Aleksej’n mukaan Jumala on toimiva.
– Hänen olemuksensa avautuu, kun lukee ja tutkii Raamattua.
Kirkkoherra palauttaa muistiin Pontius Pilatuksen sanat hetkeltä, jolloin maaherra tuomitsi Jeesuksen.
– Pilatus sanoi: ”Katso, ihminen.”
– Jeesuksessa näemme Jumalan. Pilatus ei varmastikaan valinnut sanojaan tietoisesti. Mutta me voimme ymmärtää, että katsoessamme tuomittavaa Jeesusta näemmekin Jumalan.
Jumala on elävästi läsnä
– Pääsiäisenä me juhlimme Jumalan elävää läsnäoloa keskuudessamme, isä Aleksej muistuttaa.
– Tämä on tosiasia, joka ei muutu eikä poistu, hän korostaa.
– Jos jokin etsii kuollutta Jumalaa, etsijä ei sellaista löydä, kirkonmies lisää.
Pappi korostaa, että kirkkovuoden eri tapahtumien eläminen lävitse uudelleen ja uudelleen kätkee pedagogisen viisauden.
– Kun toistamme asioita, ne jäävät meille itsekullekin paremmin muistiin ja ymmärrykseen.
– Pääsiäisenä juhlimme ylösnoussutta Herraa. Kristus nousi kuolleista, toivotamme toisillemme pääsiäisyön palveluksesta lähtien.
Paasto auttaa näkemään toisin
– Jokin on todennut, että hengellinen paasto merkitsee esimerkiksi pidättäytymistä synninteosta, isä Aleksej aloittaa.
Kirkonmies korjaa, ettei oikeahenkinen paastoaminen tarkoita määräaikaista luopumista joistakin asioista tai ruoasta ja juomasta.
– Tietyistä asioista luopuminen auttaa paastoajaa löytämään jotakin uutta, hän sanoo.
Isä Aleksej’n mielestä paasto tuo merkittävän haasteen tämän ajan ihmisille, jotka monesti elävät nopean tyydytyksen kulttuurissa.
Tarvitsemme sovintoa
– Tarvitsemme laajalla rintamalla sovintoa, isä Aleksej miettii.
Hänen mukaansa esimerkiksi erilaiset elämäntyylit ruokkivat katkeruutta ja väkivaltaa.
– Ongelma on globaali, hän luonnehtii.
Aleksej’n mukaan liian montaa suomalaista perhettä piinaa kriisi.
– Perheissä tarvitaan nyt voimakkaasti sovinnontekoa, anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen taitoa, hän toteaa.
Aleksej’n mielestä ihmisten ongelmaksi on muodostunut jokaisen voimakas tarve toteuttaa vain itseään.
– Tarkastelemme sitten perhettä tai kansakuntaa tai koko ihmiskuntaa, niin havaitsemme, ettei maailma kestä sitä, että jokainen toteuttaa itseään.
– Nöyryydelle ja lähimmäisenrakkaudelle on tärkeä sijansa keskuudessamme, hän suosittelee.
Kuvat ja video: Rami Marjamäki
Teksti: Matti Pulkkinen
