
Lähes 30 vuotta posliinimaalausta harrastanut Helka Kortteenpohja oli harmissaan, kun tuttu ryhmä lopetti Luopioisissa. Lopulta hän päätti lähteä kokeilemaan maalausta, vaikkei omien sanojensa mukaan olekaan koskaan maalannut – eikä vieläkään tunne sitä oikein omakseen.
– Itsekritiikki on kova, Kortteenpohja myöntää.
Kukaan ei ole heti siveltimeen tarttuessaan Rembrandt. Maalaamaan oppii maalaamalla.
– Epäonnistumista ei tarvitse pelätä, sillä aina voi korjata ja maalata päälle, Luopioisten maalareita ohjaava Irene Karanka rohkaisee itseltään paljon vaativia.
Kortteenpohja ja Leena Tuominen-Saarela kehuvat opettajan lisäksi myös rohkaisevaa porukkaa: muilta harrastajiltakin saa hyviä vinkkejä.
– Tampereella olisi ollut kuvanveistoa, mutta en mahtunut ryhmään. Lähdin täällä Luopioisissa kokeilemaan maalausta, vaikken ollut koskenut öljyväreihin tai muihinkaan maaleihin kouluaikojen jälkeen, Tuominen-Saarela sanoo.
Kukkian rannoilla suuren osan vuotta viettävä Holjan kesäasukas nauraa, että ryhmän ilmapiiristä on hyötyä myös näyttelyä pystytettäessä. Pienen ryhmäpaineen ja lievän pakon ansiosta kriittisimmätkin maalarit löytävät talven töidensä joukosta sellaisia, jotka voi kelpuuttaa esille näyttelyssä.
Perjantaina Luopioisten maalausryhmä ripusti perinteisen kevätnäyttelyn Navettakalleriaan. Näyttely on auki huhtikuun ajan Mikkolan Navetan aukioloaikoina.
Kaiken oppii tehdessään

Luopioisten maalariryhmä on saanut puolessatoista vuodessa muutaman uuden harrastajan. Nyt mukana on 11 maalaria, jotka kokoontuvat joka toinen viikko yhdistysnurkassa.
Miehet näyttävät keksivän erilaisia keinoja toteuttaa itseään käsillään, sillä maalausryhmässä on yksinomaan naisia. Uusia harrastajia mukaan rekrytoiva Raija Vaaleri olisi valmis vaikka laskemaan ikärajaa, sillä jotkut miehet voisivat lähteä mukaan yhdessä lastensa kanssa.
Opiskelijat maalaavat kurssilla pääasiassa omia töitään. Kevätnäyttelyn sato kertoo, että yhdistysnurkassa syntyy perinteisiä kukka- ja maisemamaalauksia, mutta myös abstrakteja teoksia.
– En ryhdy luennoimaan aikuisharrastajille, jotka haluavat maalata. Kaiken oppii tehdessään, Irene Karanka sanoo.
Joka lukuvuoden aikana tehdään pari yhteistä työtä, joiden avulla kokeillaan ja opitaan uusia, kiehtovia tekniikoita. Edellisvuonna maalattiin muotokuvia ja viime talven harjoiteltiin pilvimaalausta sekä tutustuttiin powerprint -tekniikkaan. Siinä maalauksen lähtökohdaksi siirretään vanha valokuva. Näyttelyn tunnelmalliset teokset ovat syntyneet muun muassa vanhoista vanhempien ja kotitalojen valokuvista.

Kesäkursseja käynnistyy heti toukokuun alussa
Kansalaisopiston kädentaitoryhmissä Pälkäneellä syntynyttä satoa kootaan esille viikon päästä. Perinteiseen kevätnäyttelyyn pääsee tutustumaan yhteiskoululla sunnuntaina 17.4. kello 12–19. Luopioisten maalausryhmän teokset asetettiin esille jo perjantaina Mikkolan Navetalle. Kangasalla opiskelijatöiden näyttely pidetään 16.5.–3.6. Taidetila Terrassa.
Opiston lukuvuosi ei pääty kevätnäyttelyyn, vaan ensimmäiset kesäkurssit käynnistyvät jo toukokuun alussa. Pälkäneellä aloittaa toukokuun alussa kahvakuula- ja kuntotanssiryhmät. Lyhytkursseilla opiskellaan muun muassa iPadin käyttöä, eräruoan valmistusta ja tilkkutöiden tekoa.
Sahalahdella pidetään toukokuun lopussa kehruukurssi. Pälkäneellä ja Kangasalla tehdään kesäkuun alussa pieniä betoniveistoksia pihaan ja puutarhaan.
Kangasalla opiskellaan kesän alkajaisiksi espanjaa, kesän päätteeksi englantia ja italiaa. Kangasalan liikuntaryhmissä kohennetaan lihaskuntoa, harjoitellaan sauvakävelyä ja hikoillaan kahvakuulien kanssa. Kesäiset taidekurssit perehdyttävät Kangasalla mosaiikkitöihin ja akryylimaalaukseen. Pikkolan koululla pidetään toukokuun puolivälissä hätäensiapuryhmä.
Kesän kurssiesite löytyy Valkeakoski-opiston nettisivuilta. Syksyllä alkavan uuden lukuvuoden ohjelma jaetaan paikallislehtien välissä kesäkuun puolivälissä. Lisäksi ohjelmasta ilmestyy digiversio, josta pääsee yhdellä näpäytyksellä ilmoittautumaan mukaan.