Tyhjä talo tuhotaan nopeasti

Metsän laidan talo Nuormaantien päässä on sopivasti katseilta suojassa. Siksi se houkuttelee nuoria tuholaisia.

Metsän laidan talo Nuormaantien päässä on sopivasti katseilta suojassa. Siksi se houkuttelee nuoria tuholaisia.

Pälkäneellä Nuormaantien päässä on ollut muutaman vuoden ajan tyhjillään. Joillekin se tarkoittaa, että paikat saa vapaasti hajottaa.

Talon ympärillä on parveillut nuorta väkeä. Kaikki eivät ole pysyneet pihalla, vaan kiivenneet rikotusta ikkunasta viimeistelemään tuhoja sisällä. Nyt talossa ei ole enää yhtään ehjää ruutua jäljellä. Pesukonetta myöten kaikki irti saatu on paiskittu pihalle.

Naapurusto on välillä käynyt sulkemassa levälleen jätetyn ulko-oven, mutta se ei ole kauaa tuholaisia pidätellyt, vaan kohta sama mellastus on taas jatkunut. Rauhallisella paikalla metsän laidassa pääsee touhuamaan turhan rauhassa.

Olisin ottanut yhteyttä talon omistajaan, jos tietäisin, kenelle se kuuluu. Kohta ei ole enää paljoa pelastettavaa, sillä jotkut ilmeisesti saavat särkemisestä mielihyvää.
Harmittaa myös eläinten puolesta. Pitkin talon seinustoja on lasin sirpaleita, joihin viiltää tassunsa helposti rikki.

Lenkkeilijä

 

Kommentit (3)

  1. Ilkivallantekijät hommiin

    Sana nuori ei ole synonyymi sanalle tyhmä. Kertoisiko joku tämän myös aivottomina rellestävälle nuorisolle? Reilut kymmenen vuotta sitten alaikäinen tuho -ja pyromaanitiimi kävi polttamassa Tommolantiellä sijaitsevan vanhan maatalon, joka ei edes ollut asumaton. Iäkäs omistaja sattui olemaan kauppareissulla, ja epäonnekas kissalauma talon sisällä. Kyseenomainen joukkio meni anteeksiantamattomiin tihutöihinsä metsän kautta, jottei tulisi huomatuksi. Tulivat kuitenkin, mutta liian myöhään. En tiedä saivatko tuosta kauheasta rikoksesta ikinä mitään seuraamuksia. Kaikki on niin helppo kieltää, en minä. Vanha mies menetti kotinsa, ja hänen kissansa henkensä. Nuorison, joka särkee paikkoja ajankulukseen, voisi laittaa korvaamaan rikoksena yhteiskuntatyöllä, korjaamaan vandalisoituja kohteita.

  2. Kristiina Kinnunen

    Tuntuipa pahalta katsoa oman lapsuuden kodin tuhoamista. Sielä vietimme yhdessä perheeni kanssa n.14v. Isäni myöskin nukkui viimeiseen uneensa tuossa talossa. Elimme vaatimatonta mutta rikasta elämää ,isäni piti huolen pihan kukoistuksesta,istuttaen daalioita ja kehäkukkia meidän ja ohikulkijoiden iloksi.Varjelimme meille rakasta kotia,tärkeätä turvapaikkaa .Isäni piti kirvesmiehen taidoillaan huolta monista talon hoitoon kuuluvista asioista.Yhdessä hänen kanssaan olen ollut mm.tekemässä peltikattoa tuohon kotimökkiin. Jotenkin kuvastuu hyvin tämän päivän arvottomuus tuossakin taloparan kohtelussa.Mikään ei tunnu miltään.Tyhjällä talolla ei ole arvoa,ei edes tunnearvoa. Mietippä Sinä joka talossa mellastit…Olit kylässä toisen kodissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?