Valokuvan taikaa: Risto Ylitie haluaa tallentaa valokuviinsa satumaisen tunnelman

 

Maisema, kerro tarinasi

Tiihalassa aamupäivällä.

Tiihalassa aamupäivällä.

 Kun Risto Ylitie lähtee ulos, hän tarkistaa aina ovatko tärkeimmät asiat mukana: lompakko, kännykkä ja kamera. Ilman näitä kolmea mies ei lähde minnekään.

– Kaikki tärkeimmät asiat mahtuvat taskuun, kamerakin. Ei kuvien laatu ole kameran koosta kiinni, Ylitie vakuuttaa.

Valokuvaamista Kangasalla asuva Ylitie on harrastanut yli 20 vuotta. Eniten hän pitää maisemien kuvaamisesta, vaikka sinällään hän on valokuvaamisessa melko kaikkiruokainen. Toisinaan tulee otettua tutuista humoristisia kuvia. Kuten kerran, kun Ylitie nappasi kuvan bussipysäkillä istuvista entisistä kollegoistaan.

– Käsittelin kuvankäsittelyohjelmalla toisen kaverin käteen viskipullon, ja maahan heidän jalkoihinsa kasan tyhjiä pulloja. Kuvan nimi oli ”Parasta A-ryhmää”. Lähetin kuvan kollegoille, jotka olivat totta kai hyvin otettuja kuvasta, Ylitie naurahtaa.

Aina silloin tällöin Ylitie pysähtyy ottamaan kuvia tuntemattomasta ihmisistä. Eräältä naiselta hän kysyi, voisiko ikuistaa tämän ”loistavat silmät”.

– Kun kysyin nätisti, sain luvan, ja käytinkin kuvaa sitten myöhemmin jossakin kuvankäsittelyprojektissani, Ylitie muistelee.

 

Ikä tuo tarkemmat silmät

Pälkäneen Rauniokirkko ja sen ympäristön tiestö viehättää Risto Ylitien silmää.

Pälkäneen Rauniokirkko ja sen ympäristön tiestö viehättävät Risto Ylitien silmää.

Kaikkein eniten Ylitien kamerasilmää kiehtovat kuitenkin erilaiset maisemat, kuten esimerkiksi rantaniityt, lahdenpoukamat ja luonnon syleilyyn taipuneet asumattomat talot.

– Pidän paljon vanhojen, näin ja noin päin kallellaan olevien hylättyjen talojen kuvaamisesta. Niissä on jotain todella koskettavaa. Toivon aina, että kunpa ne osaisivat kertoa minulle tarinansa.

Maisemat tulivat nykyisin eläkkeellä olevalle Ylitielle erityisen tutuiksi vuosina, jolloin hän ajoi linja-autoa pitkin maakuntia.

– Jossain vaiheessa äkkäsin, että kannattaa katsella muutakin kuin maantietä. Siitä se kokonaan uusi maailma sitten aukesi, kun aloin tuijotella erivärisiä peltosarkoja, kummallisesti muotoutuneita pilviä, korkealla siintävää kirkasta taivasta, järviä ja näiden yhdistelmistä syntyviä uskomattoman kauniita maisemia.

Joskus, kun Ylitie oli linja-auton ikkunan läpi nähnyt jonkun viehättävän maiseman, oli hänen pakko tulla ikuistamaan maisema työvuoron loputtua.

Alle kolmikymppisenä pojankloppina Ylitie ei kuitenkaan vielä osannut ympärilleen katsella. Vauhti oli kova ja koko ajan piti olla menossa.

– Iän tuomassa pakollisessa elämän hidastumisessa on se hyvä puoli, että sitä alkaa havainnoida ympäristöä entistä tarkemmalla silmällä ja huomaa hienoja asioita, joihin ennen ei olisi osannut kiinnittää huomiota.

Risto Ylitie kannustaa kaikkia ihmisiä tarttumaan kameraan. - Tiedän minä monia paljon huonompiakin harrastuksia, hän heittää.

Risto Ylitie kannustaa kaikkia ihmisiä tarttumaan kameraan.
– Tiedän minä monia paljon huonompiakin harrastuksia, hän heittää.

Valo on kaikkein tärkein

Raikun veneranta kylpee satumaisessa kesätunnelmassa.

Raikun veneranta kylpee satumaisessa kesätunnelmassa.

Auringonvalo on lähes kaikkia Ylitien valokuvia yhdistävä tekijä.

– Se on usein minuuteista kiinni, kun haluaa ottaa jonkun tismalleen oikeanlaisessa valossa ja väreissä kylpevän maisemakuvan.

Eräänä kesäiltana Ylitie ajeli moottoripyörällä Majaalahdentiellä Heposelän lahdenpoukaman lähettyvillä, kun hän näki satumaisen kauniin näyn: alaspäin viettävän rantaniityn, jonka keskellä tönötti vanha littanainen lato. Ylitie pysähtyi, kaivoi kameran taskusta, mutta liian myöhään: aurinko oli jo laskenut liian matalalle ja ihmeellinen väritys maiseman ympäriltä oli kadonnut.

Peli ei ollut kuitenkaan menetetty, sillä Ylitie vilkaisi kelloa, pisti ajan muistiin ja saapui seuraavana päivänä kuvaamaan maiseman tismalleen oikeaan aikaan.

 

Uljaita kuvia ilmasta käsin

Pelisalmi.

Pelisalmi.

Uusin villitys Ylitielle valokuvaamisen alalla on kopterikuvaaminen. Kopterikameran hän hankki vuosi sitten, kun hän huomasi kaverin kuvista, kuinka paljon tavallista kameraa enemmän syvyyttä ja perspektiiviä kopterikameralla kuviin saa. Tähän mennessä Ylitie on kuvannut lukuisia maisemia ympäri Pirkanmaata ja Sydän-Hämettä.

– En minä mitään pitkiä kuvausreissuja yleensä tee. Sellainen mentaliteetti minulla on, että aina pitää päästä illaksi kotiin koirien luo. Ja puolison,  Ylitie lisää.

Joskus reissut kuitenkin venyvät. Kuten silloin, kun Ylitien piti kuvata Kangasalan keskusta valoineen iltahämärässä. Silloin ilmakuvaa piti ottaa vartin välein, jotta valaistus oli tismalleen oikea.

– Kyllä sitä jaksaa odottaa, jos on vain riittävästi kahvia ja tupakkaa mukana, Ylitie nauraa ja lisää, että kopterikamera on sellainen, että odottelemista kaihtava voi jättää kameran ilmaan kuvaamaan ja piipahtaa itse vaikka kahville.

Joitakin  kommelluksiakin Ylitielle ja kauko-ohjaimella ohjattavalle kopterikameralle on sattunut. Kerran oli lähellä, ettei haukka napannut kameraa kitaansa, ja muutaman kerran koko laite on kadonnut Ylitien näköpiiristä. Onneksi kamerassa on Go home -kotiokutsutoiminto, jonka avulla kopterin saa käskettyä palaamaan kiltisti omistajansa luo.

Parasta valokuvaamisessa Ylitien mukaan on havaintomaailman laajeneminen ja onnistuneiden otosten tuottama mielihyvä.

– Muiden kehuja en kaipaa. Jos ihmiset tykkäävät kuvistani, niin onhan se tietenkin mukavaa, mutta jos he eivät tykkää, ei niitä ole pakko katsoa, Ylitie toteaa.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?