Onko hallitus epämääräinen joukko?

Meidän äidinkielemme, suomi, elää jatkuvassa muutoksessa, mutta tunnistamme silti hyvän yleiskielen, hyvän asiatyylin. Aivan viime aikoihin saakka ministerit ja kansanedustajienkin enemmistö ovat käyttäneet melko hyvää kieltä julkisissa esiintymisissään. Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana keskeisten ministereiden käyttämä kieli on valitettavasti rapautunut katutasolle.

Verbien kohdalla on siirrytty käyttämään passiivia. Kun tavallisessa katukielessä käytetään monikon 1. persoonan muodon asemesta passiivimuotoa eli sanotaan esimerkiksi “me mennään”, niin nyt hallituskin on omaksunut tämän tavan. Kieliopin mukaan passiivi ilmoittaa tekijäksi epämääräisen joukon. Hallitseeko meitä siis nykyisin epämääräinen joukko, kun sekä pääministeri että valtiovarainministeri sanovat “me tehdään, me saavutetaan, me päästään”.

Eikä tämä riitä. Poliittisessa kielenkäytössä on possessiivisuffiksi unohdettu kokonaan. Tuo omistusliite on kielemme erikoisuuksia ja se kuuluu hyvään asiaproosaan. Mutta ei, ministerit kertovat aiheista “meidän suunnitelma, meidän arvio, meidän talous”.

Kieli on arvokysymys. Eikä hallitus enää arvosta valtaväestön äidinkieltä, suomea? Kun eduskunnassa hyvin usein puhutaan sivistyksestä, niin ilmeisesti siellä ei muisteta, että hyvä ja asiallinen kielenkäyttö kuuluu sivistykseen. Mistä nykyinen piittaamattomuus suomen tilasta mahtaa johtua? Onko äidinkielen opetuksesta leikattu liikaa, eikö yliopistoissa ja korkeakouluissa vaadita enää hyvää suomea? Onko sivistys katoamassa Suomesta leikkausten mukana?

Paul Tiililä

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?