Ympäristön suunnittelu ja kuntaimago

Pälkäneen kunnassa pohditaan paraikaa tapoja tehdä kuntakeskuksesta nykyistä viihtyisämpi, toimivampi ja vetovoimaisempi. Neuvoja ja ideoita on kysytty kuntalaisilta, ja konkreettisia parannuksia tuottavat jo ihan lähiaikoina uusimmat rakennushankkeet sekä kunnanpuutarhuri ja yhteiskuntataiteilija.

Imagonrakennuksen näkökulmasta on kuitenkin oleellisinta, mitä näytämme kylästämme ulkopuoliselle. Kuntataajaman kahdeksaakymppiä ohittava ei kykene havainnoimaan kovin pieniä yksityiskohtia, joten mielenkiinto tulisi herättää isosti.

Tässä työkaluina pitäisi siten käyttää kaavoitusta sekä rakennus- ja maisemasuunnittelua, eikä yhtäkään tilaisuutta saisi hukata, mutta paikallisen päättäjän saattaa olla vaikeaa tarkastella asioita riittävän moniulotteisesti.

Tutustuin viime syksynä yhteiskoulun ja pääkirjaston naapuriin rakennettavan liikuntahallin hankeohjelmaan ja panin merkille, että ohjelmaan ei ollut kirjattu muita laatuvaatimuksia kuin määritelmät pelisalien sisäkorkeuksista sekä maininnat valaistuksesta ja esteettömyydestä.

Kaavatontti on erotettu Lahdentiestä suojaviheraluein, joten lähtöajatuksena ei lienekään ollut rakentaa kylälle uutta erottuvaa maamerkkiä, vaan on keskitytty lähinnä toimintasisältöön.

On pälkäneläisten onni, että suunnittelijaksi valikoitui myös julkisivuasiat hallitseva arkkitehtitoimisto, mutta rakennus kokonaisuudessaan olisi mielestäni tullut nostaa paremmin näkyville. Ja tällöin olisi pitänyt keskittää kaikki huomio pysäyttävään arkkitehtuuriin.

Entä missä saisi nähdä senioritalon julkisivupiirustuksia? Tulevan kompleksin ulkonäkö ei tunnu kiinnostavan ketään. Mahtaako käydä siis niin, että kaikessa hiljaisuudessa Pälkäneentien ja Kankilantien kulmaukseen nousee tavanomainen rivitalorykelmä, joka ei herätä ohiajavan mielenkiintoa mutta joka kylläkin peittää taakseen sopivasta suunnasta katsoen historiallisen ja kauniin maatilakeskuksen Syrjänharjun juurella?

Tässä olisi tuhannen taalan paikka vaatia rakennuksilta puhuttelevaa ja kaunista ulkonäköä, mutta ylletäänkö edes keskivertosuoritukseen?

Pälkäneen tori muodostaa sisäänajoväylän tärkeän päätteen, mutta sen ahtaudelle ja tämän myötä houkuttelevuudelle on sangen vähän tehtävissä, eikä toiminnallisuus siitä kohene, vaikka paikalle toisi muutaman design-penkin.

Kun tiilikirkon risteykseen harjurinteeseen koverrettiin vajaa kymmenen vuotta sitten rakennuspaikka päivittäistavaramyymälälle, se sai haltuunsa ison kaistaleen maata ja keskeisen kylätontin melko vähin reunaehdoin.

Kirkon ohi Onkkaalantietä pitkin nykyään kulkevalla ei juuri ole syytä pysähtyä risteykseen, sillä kylänraitilta käsin tarkastellen maastossa onkin tyhjää sillä kohtaa. Mitä jos olisikin jätetty jäljelle kaistale maata vaikkapa pysäköintiruuduiksi kirkossa kävijöille ja samalla vaikutettu parantavasti torin ahtauteen?

Tai entä jos samalle kohdalle olisi rakennettu peräti pysäköintikansi, jonka alta myös marketissa asioiva olisi löytänyt paikoitustilaa? Entä jos olisi asetettu kauppaketjulle ehto, että vanha risteyksessä oleva – nyt siis purettu – kaunis rakennus säästetään ja sisällytetään mukaan kauppaan, ja uusi myymälä suunnitellaan toisin ja tavanomaista kunnianhimoisemmin?

On sinänsä positiivista, että uudet rakennushankkeet tuovat kyläkeskustaan toimintaa, mutta niiden avulla olisi aikaansaatavissa paljon enemmän kuin ymmärretään vaatia. Ellei rakentamistapaohjeissa tai kaavaselosteissa puututa ulkonäköasioihin, ei grynderi sellaisiin keskitykään vaan hän maksimoi voittonsa perussuorituksen myötä. Eikä myymäläketjun muualla asuva omistaja tule vapaaehtoisesti panostaneeksi resurssejaan paikalliseen marketarkkitehtuuriin enempää kuin minimin.

Pitääkin tiedostaa, että kyläimagostamme ei normaalisti kanna huolta kukaan muu kuin kunta ja kyläläiset itse. Tehkäämme siis niin kaikin käytettävissä olevin keinoin.

 

Salla Paakkunainen

arkkitehti, Pälkäne

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?