Liikunnan iloa

Toisille nuorille urheilu on itsestäänselvyys ja sitä harrastetaan aktiivisesti joka viikko, toisille se taas on vastenmielistä ja jää usein koululiikunnan varaan.

Ainahan nuorille on valitettu, että he liikkuvat liian vähän ja liikunta tekee sekä fyysisesti että henkisesti hyvää. Tottahan se on, liikunnasta ei ole ikinä haittaa, vaikka se olisikin pelkkää höntsäilyä eikä sitä ottaisi niin tosissaan.

Osa nuorista kuitenkin kokee urheilemisen todella vastenmieliseksi, ja toiset taas harrastavat niin aktiivista urheilua, että siitä kärsii koulu ja perheessä eletään harrastuksen mukaan.

Siinä vaiheessa pitäisi alkaa huolestua, kun koulunkäynti alkaa kärsiä harrastuksesta. Asiat on kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen, vaikka urheilu on monille rakas harrastus koulu menee sen edelle.

 

Yleensä aikuiset pohtivat, miten saavat nuoret liikkumaan ja innostumaan liikunnasta. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä nuorilla on yleensä käsitys, että jos urheilee, pitää heti ruveta käymään lenkillä kolme kertaa viikossa ja syömään terveellisemmin. Toki ruokavalio on tärkeä osa urheilijan elämää, mutta se ei tarkoita, etteikö välillä voisi luistaa tai että pitäisi jättää kaikki herkut pois.

Vaikka urheilijan elämä yleensä kuulostaa hyvin suunnitelmalliselta, aikataulutetulta ja rajoitetulta, se ei tarkoita, että raja on vedettävä juuri siihen mihin viiva vedetään. Eli siis ei ole maailmanloppu, jos joskus syö herkkuja, kunhan herkkujen syönnin pitää järkevissä rajoissa.

Koululiikunta ei aina ole kovin kannustavaa tai hauskaa, sillä joka luokalta löytyy kaikentasoisia liikkujia. He, jotka eivät koe liikuntaa mukavana, jäävät yleensä heidän varjoon, jotka osaavat ja haluavat urheilla. Liikunnasta pitäisi saada helppoa ja kivaa, ei pakkopullaa.

 

Nuorilta aletaan vaatia jo todella aikaisessa vaiheessa ehdotonta sitoutumista ja tosikkomaisuutta urheilulajeissa. Jos harjoituksia on neljä kertaa viikossa, se tarkoittaa, että kaikissa on käytävä, jollei ole kipeä tai loukkaantunut.

Harvemmin nuori pystyy harrastamaan montaa lajia, koska yksi laji vaatii jo niin paljon aikaa. Nuori saattaa väsyä helposti ja kyllästyy vaatimustason ollessa liian korkea.

Joukkuekavereiden kehitys omaan kehitykseen verrattuna saattaa myös laskea motivaatiota lajia kohtaan. Myös se, mitä valmentaja odottaa yksittäisen urheilijan kehityksestä, jää usein epäselväksi.

Loppujen lopuksi ei ole väliä mitä lajia harrastat ja miten vai harrastatko ylipäänsä yhtään mitään. Tärkeintä on, että urheilu on hauskaa ja siitä jää hyvä mieli kaikille osallisille. Urheilu kannattaa aina, kun siitä tekee itselle mieluisaa!

MIPA Freelancer

Iiris Lehtola

Aku Helander

Milla Motin

Piia Pietikäinen

 

Kirjoittajat ovat Anna Tapion koulun yhdeksäsluokkalaisia. Heidän perustamansa Freelancer MIPA NY osallistui NY Vuosi yrittäjänä -kilpailuun.

 

Pitää purra hammasta, kun tuntuu että muut kehittyvät nopeammin

Milla Motin on pelannut kuusi vuotta koripalloa.

Milla Motin on pelannut kuusi vuotta koripalloa.

Olen pelannut noin kuusi vuotta koripalloa. Harjoituksia on 2–4 kertaa viikossa. Viikonloppuisin on pelireissuja ja muutaman kerran kaudessa turnauksia.

Harjoitusten määrä on suuri siihen nähden, että harrastan muutakin kuin koripalloa ja pitäisi vielä kouluakin käydä. Olen kuitenkin onnellinen, että olen saanut joustettua harjoituksista sen verran, että elämääni sisältyy muutakin kuin koripalloa, vaikka sen pohjalta kaikki aikataulut on yleensä pitänyt suunnitella.

Joukkuelaji vaatii paljon sitoutumista, ymmärtämistä ja arvostamista. Kun joukkuekaverit kehittyvät ja tuntuu, että itse vain junnaa paikoillaan eikä edisty tai opi mitään uutta, on vain purtava hammasta. On arvostettava, että kaverit kehittyvät ja ymmärrettävä, että he oppivat nopeammin kuin itse opin.

Joukkueessa pelatessa oppii paljon uutta. Joillekin joukkuepelaaminen ei sovi ollenkaan. Itse en osaisi kuvitella, että harrastaisin jotakin yksilölajia. Joukkueesta tulee kuin toinen perhe, joka on aina menossa mukana, ja yrittää ymmärtää jos on huono päivä ja mikään ei onnistu. Nyt on kuitenkin keskityttävä enemmän kouluun ja muuhun elämään ja keksittävä uusia suunnitelmia urheilun suhteen.

 

Milla Motin

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?