Saarikylissä sijaitseva yksinkertainen, siro mökki katselee kauas Roineen selälle. Mökin emäntä Leena Niemi käyskentelee tuulisella pihamaalla paitapuseroisillaan, kertoilee luonnonmukaisesta elämäntyylistään ja esittelee pihasaunaa koristavia simpukoita ja jättiravun kuorta, jotka hän on tuonut Jäämeren rannoilta.
– Simpukat ovat siinäkin mielessä miellyttäviä tuliaisia ja koriste-esineitä, ettei niiden haaliminen lisää maapallon tavaran määrää, Niemi toteaa.
Hän pudistelee päätään ja sanoo olevansa huolissaan ilmastonmuutoksen ja ihmisen kädenjäljen vaikutuksista Jäämeren kauniiseen, aran karuun luontoon.
– Ilmastonmuutos ja jäätiköiden sulaminen muuttavat pohjoista maisemaa. Jättiläisrapu on esteettä vallannut merenpohjan ja tuhonnut luonnonmukaisen kalakannan. Olen myös hirveän huolissani öljynporauksen aloittamisesta alueella.
Tavaraa riesaksi asti
Niemen 1960- ja -70-luvuille sijoittuvassa dokumenttiromaanissa Työ ja tunteet eleteään murrosvaihetta, jossa yksinkertainen, köyhä ja tavarapaljouteen tottumaton maailma on muuttumassa monimutkaiseksi ja materialistiseksi. Aitoon kangaspainon nousua ja tuhoa kuvaava tosipohjainen tarina kuvaa teollisuuden nousua, ajan muotivirtauksia ja Suomen pyrkimystä nostaa elintasoaan. Samalla se kertoo yksityisyrittäjän taipaleesta.
– Isänmaalliset tarkoitusperät jouduttivat tuolloin teollisuuden nousua. Kehityksen suunta oli aivan sama kuin tänä päivänä, mutta tavaranhaalimisen motiivit olivat toisenlaiset. Nykyään tavara tuntuu olevan ihmisen mitta, ja sitä hankitaan riesaksi asti, romaanin Maria Huhta -taiteilijanimellä kirjoittanut Niemi sanoo.
Romaanin historiallista taustaa vasten Niemi hahmottelee tarinan, jossa keskiössä ovat tehtaan työntekijöiden kokemukset ja tunteet. Tarinan päähenkilö Marjan kautta kerrotaan sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja perheenäidin kipuilusta kodin ja työelämän ristiaallokossa. Kirja päättyy oikeudenkäynnin ensimmäiseen vaiheeseen, jossa äitiysloman jälkeen erotettu Marja joutuu maksamaan myös yrityksen kulut.
– Kirjan tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet, ja jokaisella henkilöllä on vastineensa todellisuudessa. Onhan tällaisessa tarinassa riskinsä suututtaa ihmisiä, mutta tarina oli mielestäni sen verran tärkeä kertoa, että se meni tällaisten pelkojeni edelle, Aitoon kangaspainossa itsekin työskennellyt Niemi kertoo.
Tekstiilialan kuolema
Suomen taloudelliset murheet ja työntekijöiden asema työmarkkinoilla ovat puheenaiheita, jotka ovat jo pitkään täyttäneet lehtien palstat ja kahvipöytäkeskustelut.
Niemen romaanin maailma heijastelee näitä teemoja monin tavoin.
– Mielestäni työntekijän asema vuosikymmenten saatossa parantunut vain teoreettisesti. Käytännössä ja asennetasolla muutosta ei ole tapahtunut lainkaan.
Kangaspainon ilmapiiri muuttuu, kun tehtaan johtoon astuu sovinistinen ja omanarvontuntoinen Jarmo Kivinilkka.
Niemen mukaan maailma on yhä täynnä tällaisia kivinilkkoja.
– Nykyään naisiin kohdistuvat asenteet tulevat esille rivienväleistä, vaikka toki niitä suoraan puhujia on vieläkin, Niemi sanoo.
Ennen vanhaan naisen paikka kotona lasten kanssa oli moraalinen selviö, josta sai puhua ääneen. Niemi muistaa, kuinka häneltä kysyttiin aikoinaan suoraan, kuinka hän voi olla insinööri, koska hän on nainen.
Näennäisen sukupuolten välisen tasa-arvon ohella Niemellä olisi paljon sanottavaa Suomen tekstiilialan ahdingosta. Suuriksi syiksi alan kuolemaan hän mainitsee maailmanpolitiikan, halpatuotannon ja idänviennin. Enempää hän ei halua aihetta puida, vaikka alaa läheltä seuranneena hänellä on vankat mielipiteet siitä, millaisia virheitä suomalaiset ovat tehneet jouduttaakseen alan loppua.
Entä jos kirjoittaisin seksistä?
Ei uskoisi, että niin tarkkaan ja uskottavasti ajankohtansa ongelmia, kangaspainon työntekijöiden arkista aherrusta ja oikeudenkäyntiä kuvaava romaani olisi syntynyt vain muutamassa kuukaudessa.
– Tämä on todella kliseistä, mutta minua ajaa kirjoittamiseen sisäinen pakko. Monet hyvät ideat herättävät aamuöisin, ja kun oikea vire on päällä, ei kirjoittamista voi lopettaa. Sitä vain istuisi ja kirjoittaisi välittämättä ulkopuolisista asioista tuon taivaallista, Niemi hymyilee.
Vaikka pienen kustantamon kirjaksi Niemen kirja on myynyt hyvin, tiedostaa kirjailija silti nykyajan kirjailijaan kohdistuvat paineet.
– Kirjamyyntiä jouduttaisi varmasti kummasti, jos olisin nuori trendikäs nainen, joka kirjoittaa seksistä, Niemi toteaa ja ihmettelee heti perään, miksi palstatilaa tuntuvat saavan vain nämä seksiä tihkuvat ja kerronnallisella erikoisuudellaan keimailevat kirjat, kun kuitenkin Suomen kansa ikääntyy kovaa vauhtia, eikä heistä jokainen peräänkuuluta kikkailevien ja trenditietoisten lukuelämysten perään.
Tuntuu hyvältä olla vaatimaton
Toisaalta, tässä iässä, eläkkeelle jääneenä ja lapset ja kodin hoitaneena Niemi haluaa jo päästää irti normittuneista ihanteista ja ympäröivän maailman odotuksista.
Niin tekee myös romaanin Marja: ”Vuosi on tehnyt kierroksensa ja luonnossa puhkeaa kevät. Äkkiä Marja tajuaa vapautensa ja tiedostaa sen olemassaolon. Tuntuu hyvältä olla vaatimaton – ei tehokas ja tyylikäs, ei pystyvä, kova ja vaativa. (…) Hän ei tiedä, miten kauan tämä tunne jatkuu eikä halua eritellä sitä, tuntee melkein iloa siitä, että on joutunut syrjään.(…) Kuunnellessaan uutisia hän miettii, miten suhteellista kaikki on. Maailmassa kuolee yksi lapsi nälkään joka seitsemäs sekunti. Tapahtumien on asetuttava oikeaan asemaansa, oikealle kohdalleen ajassa, paikassa ja tietoisuudessa.”
Myös seuraavassa, jo valmiissa kirjassaan Niemi jatkaa konstailemattomalla, realistisella ja kantaaottavalla linjallaan.
– Teoksen tarina kulkee lomittain Työ ja tunteet -romaanin kanssa. Se on kirja Suomen ja Jäämeren historiasta sekä suomalaisuudesta ylipäänsä, Niemi paljastaa.
