Tsau tsau!

Muuan tuttavani lopettaa puhelunsa sanomalla tsau tsau. Tämä tuli mieleeni Martti Huhtamäen oivallisesta alakerrasta lehden viime numerossa (SHL 4.5.2016).  Kun kaupassa sanon lähtiessäni näkemiin, saan vastaukseksi hei! Tämä on esimerkki siitä ”rennosta meiningistä”, jota ihmiset nykyisin tavoittelevat. Kun ollaan vähemmän muodollisia, unohdetaan puheestakin tavanomaiset kohteliaisuusilmaisut. Huhtamäki oli kirjoitukseensa koonnut edustavat joukon esimerkkejä nykysuomesta ja jatkan nyt näiden aikamme hassutusten esittelyä, hassutusten, jotka monen mielestä ovat aivan hyvää suomea.

Kysymys ei ole englannista tulevien lainasanojen yleistymisestä vaan siitä, ettei sanojen merkityksiä ja vivahde­eroja enää tunnisteta. Toisaalta toimittajat eri viestimissä kosiskelevat yleisöä ja käyttävät sen takia huonoa puhekieltä ja esimerkiksi siteeraavat ihmisten sanomisia sellaisenaan korjaamatta niitä lehteen hyvälle yleiskielelle.

Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset vaikuttavat tietysti osaltaan kieleen. Nuoret kaupunkilaiset eivät tunne enää maalaiselämään liittyviä sanoja. Esimerkkinä television erään sarjan tekstityksessä esiintynyt genetiivi äeksen (äes – äkeen).

Ihan jokapäiväisiä huonoja sanoja mediassa ovat tunku (tungos), tympiä (tympäistä) ja sorsia (sortaa). Vanha esimerkki on tippua­verbin väärinkäyttö. Vesipisarat tippuvat mutta eivät korot tipu vaan laskevat. Eikä mies suinkaan tipu katolta, vaan putoaa.

Urheilutoimittajilla on merkillinen tapa käyttää yksikköä monikon asemesta. He kertovat Heikkisen hiihtävän hyvällä suksella, vaikka tokihan Heikkisellä on hyvät sukset tai hyvä suksipari. Päinvastainen esimerkki on kun selostaja puhuu mäenlaskijan vauhdeista, vaikka eihän mittauspisteessä ole kuin yksi vauhti.

Jääkiekossa tehdään maali tyhjiin, vaikka kiekko menee tyhjään maaliin. Nykyisin lähes kaikki toimittajat käyttävät kardinaalilukujen yhteydessä monikkoa, vaikka suomessa kuuluu käyttää yksikköä: kolme miestä tulevat (tulee), kaksi juoksijaa näkyvät (näkyy).

Urheiluselostajien kielessä on paljon kummallisuuksia. Tuulettaa, kellottaa ja hassuttaa ovat heidän ilmaisujaan ja näillä tarkoitetaan iloitsemista, ajan ottamista/saamista ja hämäämistä/huiputtamista. Mennä heittämällä ohi on jo klassikko näiden selostajien kielessä. Urheilija ylittää korkeushypyssäkin riman heittämällä, vaikka tosiasiassa hän hyppää.

Sanat olla liikkeessä ja liikenne ovat menneet sekaisin. Selostaja sanoo alppihiihtäjästä, joka alkaa laskea yksin rinnettä, että hän lähtee liikenteeseen. Ei, hän lähtee liikkeelle. Liikennettä on ihan muualla. Mutta eivätpä toimittajat yksin syyllisty kielen pahoinpitelyyn. Johtavat poliitikkommekin, nämä kolme ässää, sanovat nytten (nyt), siittä (siitä), sinällään (sinänsä), käyttävät passiivia puhuessaan hallituksen tekemisistä ja hokevat tekevänsä kaikkensa kansan eteen, kun tarkoittavat kansan hyväksi.

Ihan liian yleisiä puhekielen ilmaisuja ovat sanajärjestystä rikkovat ”mitä olet tästä mieltä” (mitä mieltä olet tästä) sekä ”ja niin päin pois” (ja niin pois päin).

Esimerkit riittäkööt. Kun tällaisia virheitä, huonoja ilmaisuja, huolimattomuuksia ja alatyylistä kielenkäyttöä esiintyy jatkuvasti, niin vähän ihmettelen, mikä oikein on äidinkielen opetuksen taso nykyisin? Kieli kertoo sivistyksestä. Eikö peruskoululla olekaan enää sivistystavoitteita? Puhumattakaan mediasta, jolla ainakin ennen oli jopa lain mukaan sivistystehtävä.

 

Paul Tiililä

Kielenharrastaja

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?