Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.
Äiti- ja isäpuuni synnystä en tiedä. Siemeneni löysi tiensä sydänhämäläisen puuttoman mäentöppyrän kalliolouhikon rakoseen.
En osaa arvioida, liekö rinteessä metsä joskus aiemmin kasvanut. Paikalle veljeni kanssa liihotellessani alue avautui tyhjänä.
Vaihdettiin 1900-luvulle samoihin aikoihin. Pienen metsäjärven ympäristössä ei ihminen juuri muuten liikahdellut kuin ani harvoin ilvesjahdissa luodikko olallaan. Kalaisemmat isot vedet lainehtivat lähimmillään vain parin kilometrin etäisyydellä mäeltäni.
Näitä pieniä järviä Aitoossa piisaa, arvoa niille ei laskettu. Päinvastoin veivät tilaa metsältä, josta pystyi raivaamaan peltoa.
Kasvoin rivakkaa vauhtia ensimmäiset kymmenen vuotta. Tilaa ja ravintoa riitti. Vähitellen tunkivat samalle mäelle ahneet haavat ja aurinkoa varjostavat kuuset sekä veden puutteeseen näivettyvät koivut. Matalat katajat eivät ketään haitanneet.
Latvani keikkui jo kohta kymmenessä metrissä, joten minulle aukesi vähitellen näkymä järvelle, jonne kaksi joutsenparia ymmärsi pesiä piiloon nälkäisiä lahtaajiaan. Nimesivät veden Jouttijärveksi.
Kansalaissota ja ottelut Neuvostoliittoa vastaan eivät juuri eloani hetkauttaneet, tiet kulkivat sen verran etäällä.
Torppari tai vallan maanviljelijä muokkasi kupeessani sijaitsevan alavan tilkun pelloksi ja sain näin lisää katseltavaa silloin tällöin. Muutama lehmä siinä kesällä laidunsi läheisestä talosta. Joskus koitettiin viljaakin.
Sodan jälkeen asutettiin evakkoon joutuneita karjalaisia. Isännät luovuttivat heille arvottomimmat alueensa. Niinpä vastarannalle järjestyi kaistale, johon rakennettiin lato ja raivattiin hivenen peltoa.
Mäkeni säilyi edelleen hiljaisena, miksipä sinne kukaan olisi tyhjän perässä tullut. Metsä kasvoi ympärillä koskemattomana.
Taidettiin mennä jo 1960-lukua, kun jyrkän mäen kautta väsättiin vaikeakulkuinen tieura ja minusta katsoen etuvasemmalle kohosi saunaksi tulkittava rakennelma. Kömmäkössä käytiin jonkun kerran vuodessa kylpemässä ja yöpymässä kalareissun yhteydessä. Parin sadan metrin päähän niemennokkaan tehtiin matala kesäasunto pienelle tontille.
1980-luvun puolivälissä ohitseni rupesi liikkumaan tihenevään tahtiin kulkijoita jalan, traktorilla ja väylän kunnostuksen myötä myös autolla sulan kelin aikaan. Alkoi mökin rakentaminen.
Näkyivät eristävän siitä talvilämpimän. Tiilimäärästä päätellen takasta tuli varaava ja savupiippua silmitellessäni päättelin myös muita tulisijoja syntyvän.
Isännän kuulin puhuvan vuokraamisesta kesäasukkaille. Toive ei toteutunut, kun tie kunnostuksen jälkeenkin tuntui kamalalta ja rantatöyräs putosi lapsiperheelle aivan liian jyrkkänä.
1993 mäelle tuli perheensä kanssa savolaissyntyinen vantaalainen, joka himokkaasti katseli myös minun suuntaani. Pelko osoittautui oikeaksi, sillä ukko rimpuili tikapuiden kanssa naapuripuihin, laittoi narun kiinni ja veti taljalla tiukan vedon kaatosuuntaan tehden oikeaoppisesti kaatokolot sekä kumoten hongat nurin.
Lapsellisen näköistä touhua, eikä kovin tuottoisaa. Liiteri kumminkin täyttyi vähitellen.
Nyttemmin tuo äijä turvautuu Aitoon ammattimetsureihin, jotka kaatavat sille tammikuussa noin kymmenkunta isoa puuta.
Minun, yli satavuotiaan vanhuksen hetki koitti 2016. Iltapäivän jätkä ilmaantui vierelleni kirveineen maaliskuussa. Karsi minut teräaseella, kun ei uskaltanut ikälopun painavan moottorisahansa kanssa louhikossa työskennellä.
Pätki sitten metrin paloiksi ja puolitti isolla halkomakirveellä siinä paikalla kantaen minut teurastuksen jälkeen pinoon. Näkyi tuo onneksi selkään sattuvan, tyvipöllien nostaminen ainakin.
Muiden aikalaisteni sekä rupuisten haapojen ja yhden kuusen kanssa kuivattelen itseäni kesään 2017, jolloin savolainen pienii minut liiteriin.
Laskeskelin paikkani pinossa siten, että polttohautaukseen päädyn tyveni osalta kenties juuri itsenäisyyspäivänä Suomen täyttäessä sata vuotta. Antavat luultavasti tuolle tuholaiselle uransa viimeisen mellakointikoitoksen vapaaksi. Tännehän se tulee takkaa, hellaa ja saunaa lämmittämään.
Voiko kuvitella kunniakkaampaa lähtöä!
Viimeisimmät kommentit