Dobro jutro – Hyvää huomenta Kroatia!

Opatijan palatsihuviloita. Kuva: Kimmo Laakia

Opatijan palatsihuviloita. Kuva: Kimmo Laakia

Kenties pientä ”turnausväsymystä” oli havaittavissa, kun yli 50 hengen joukko Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen väkeä palasi matkaltaan koto­Suomeen. Ilmeet olivat kuitenkin sitä iloisemmat, sillä olihan reilun viikon Kroatian matka täyttänyt odotukset enemmän kuin hyvin. Kroatiaa oli nähty ristiin rastiin yli 2000 ajokilometrin verran ja päivän verran naapurivaltio Bosnia­Hertsegovinaa. Siellä nähtiin kuuluisa, jälleenrakennettu Mostarin kaupunki ja Stari Most­silta, joka oli ratkaisevasti esillä Bosnian sodan (1992­1995) aikana, jolloin kroaatit, serbit ja bosniakit taistelivat kaupungin herruudesta. Siltaa sanotaan Mostarin kruunuksi. Perinteisesti sen reunalta ovat nuorukaiset ennen hyppineet huimia hyppyjä jokeen ja kuulemani mukaan niin tehdään nykyiseltäkin sillalta. Se on enemmän kuin pelkkä silta!

Kroatian yleisilme kaikkialla oli valtava vihreys, upeat puistot, kukkiin puhkeava kasvillisuus, siisteys ja roskattomuus. Vielä eivät isot magnoliapuut kukkineet, mutta hevoskastanjat ja jokin kaunis sininen puu kylläkin.

Krka­putouksilla vettä virtasi monessa kerroksessa. Kuva: Kimmo Laakia

Krka­putouksilla vettä virtasi monessa kerroksessa. Kuva: Kimmo Laakia

Kylpyläkaupungin lumoa

Ensimmäinen yöpymispakkamme Opatijan kaupunki lumosi ensisilmäyksellä. Matkailuperinne siellä on alkanut jo 1800­luvulla, jolloin kuninkaalliset ja muu varakas väki lomailivat siellä. Tuohon aikaan ei ollut lainkaan epätavallista, että lääkärit määräsivät potilailleen matkan hoitoon Opatijan kylpylöihin. Se toimi vaivaan kuin vaivaan.

Vähitellen kuninkaiden, keisareiden ja taiteilijoiden jälkeen tuli tavallinen kansa. Kaupunkia verrataan usein Ranskan Nizzaan, johtuen Kvarnerin lahden pohjukkaa kiertävästä 12 kilometriä pitkästä rantabulevardista, jota reunustavat nuo 1800­luvun mahtavat huvilapalatsit. Palatsit ovat nykyisinkin hotelleina, kylpylöinä ja muina hyvinvoinnin hoitoon liittyvinä paikkoina. Lahti antaa suojaa myös huvipursisatamalle, joka heräili pikku hiljaa alkavaan kesään.

Meren rannassa olevan hotellimme parvekkeelta oli mukava seurata, miten merelle lähdettiin ja sieltä

Zagrebin upean katedraalin sisäänkäynti. Kuva: Kimmo Laakia

Zagrebin upean katedraalin sisäänkäynti. Kuva: Kimmo Laakia

tultiin. Monen veneen kotipaikka oli muu kuin Kroatia; useasti Itävalta, Englantikin oli edustettuna. Yhtään suomalaista venettä ei vielä näkynyt. Olen kuitenkin kuullut, että tämä Adrian meren suojaisa satama ja koko Kroatian rannikko houkuttaa myös suomalaisia purjehtijoita. Rantabulevardilla viihtyivät niin paikalliset kuin turistitkin. Kroatia on suosittu patikointimaa ja hyvin yleinen asuvalinta kulkijoilla olikin vaellusvarusteet.

Jos en kirjoittaisi tätä tarinaa tietokoneella, kädessäni olisi kroatialainen keksintö, nimittäin mustekynä. Insinööri Slavoljub Eduard Penkala keksi nimittäin 1900­luvun alussa maailman ensimmäisen mekaanisen kynän eli mustekynän. Hän onkin saanut marmoritähtensä Opatijan kadun monitähtiseen kunniagalleriaan muun muassa maan urheilijasuuruuksien kanssa.

Velebit­vuoriston suojissa

Maata halkovan, Kroatian pisimmän, 145 kilometriä pitkän Velebit­vuoriston ”suojissa” huristelimme hyviä teitä rannikkoa alaspäin. ”Suojissa” voi sanoa ihan kirjaimellisesti, sillä niin monta tunnelia matkalla on, että laskut menivät sekaisin jo heti alussa. Pisin tunneli on kuutisen kilometriä pitkä, lyhyemmät muutaman sata metriä. Korkein vuoriston kohta on on 1676 metriä, jossa sijaitsee muun muassa kasvitieteellinen puutarha ja eräänlainen reservaatti kotoperäisille kroatialaisille kasveille. Nyt tosin kaiken ihastelu jäi asteelle ”katseellaseuraten”. Yhtään sutta, karhua, ilvestä ei tiellemme osunut, vaikka vuoriston suojasta näitä ainakin varoittavista liikennemerkeistä päätellen voisi tielle ilmaantua. Näitä metsäneläviä näimme kyllä muutamia täytettynä eräässä taukopaikassa, jonka nimikin saattoi olla suomennettuna Karhu.

Paluumatkalla ajoimme jossakin vaiheessa ohi Selcen, jossa on Euroopan ehkä kuuluisin Terme­urheiluklinikka, jossa käyvät kuntoutuksessa monet maailman luokan tähdet; myös suomalaiset.

Mistä vettä aina vaan riittää?

Retkiä oli miltei joka päivälle: Istrian niemimaalle, Krk­saareen, pääkaupunki Zagrebiin ja Krka­vesiputouksille. Vesiputoukset ja järvialue kuuluvat laajaan noin 100 neliökilometrin suuruiseen kansallispuistoon. Kansallispuisto on karstimaa­ilmiön taideteos, jossa voi ihailla jopa 7 vesiputouksen voimaa. Vesiputouksien tyynissä paikoissa voi seurata runsaan kalakannan parveilua. Puisto on arvokas Euroopan ornitologinen alue. Sanotaan, että siellä on yli 200 lintulajia. Valtava viserrys nytkin kuului!

Aloitimme matkan alajuoksulta laivalla Krka­jokea pitkin ja kipusimme monia, monia rappusia ylöspäin aina vaan uusia putouksia seuraillen. Yläjuoksulla on vesimyllyjä, museoita ja paikallisten tuotteiden myyjiä kansallisasuissaan. Seuraavaksi ajoimme lyhyen matkan yöpymään luonnonsuojelualueen reunalle pieneen dalmatialaistyyliseen hotelliin.

Dubrovnikista kotiin

Yksi Kroatian neljästä suuralueesta on Dalmatia, johon kuuluvat esimerkiksi Zadar ja Dubrovnik. Bosnia­Hertsegovinan noin 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian rantaviivan kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen, niin että Dubrovnik lähiympäristöineen on erillään muusta Kroatiasta. Mitään tullimuodollisuuksia rajoilla ei ollut, vaikkakin poliisit seurasivat kopeissaan liikennettä. Tosin päiväretkellä Mostarissa kävijät joutuivat odottelemaan tullissa pitkän tovin.

Dubrovnikissä ilman muuta on nähtävä Vanhakaupunki. Se on Unescon maailmanperintökohde. Nähtävää oli paljon, mutta 25 asteen helle, väen tungos ja liukkaat mukulakivikadut kuluttivat voimia. Uuden aamun valjetessa oli aika nauttia tällä kertaa viimeinen, runsas ja aina niin herkullinen kroatilaisaamiainen ja suunnata kohti lähellä olevaa lentokenttää. Joten kellon siirto tunnin eteenpäin ja loppujen kunien tuhlaus lentokentän taxfreessä. Kunasta eli Kroatian rahayksiköstä puheen ollen: maassa minimipalkka on 350­400 euroa . Sen saavat muun muassa kaupan kassat ja hotellien siivoojat. Elämän työnsä opettajana tehnyt saa eläkettä noin 200 euroa kuukaudessa.

Hintataso on monin kohdin lähes Suomen luokkaa, esimerkiksi alv. on 22­ 25 prosenttia. Usein asutaankin esimerkiksi. kolme sukupolvea saman katon alla, että edes jotenkin elettäisiin. Joten ehkä sittenkin voimme olla eläkkeisiimme tyytyväisiä!

Hvala lijepo..kiitos paljon Kroatia!

Anja Nord

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?