Sahalahtelainen monialataiteilija Anssi Kasitonni kuratoi Mäntän kuvataideviikkoja, joiden henkistä luonnetta kuvaavat sanat ”estottomuus” ja ”hyväntuulisuus”

Kreisi näyttely, joka sopii joka jampalle

Anssi Kasitonnin käsissä valmistuu skeittiramppi Pekilon taidehallin pihalle. - Tällä houkutellaan näyttelyyn nuoria ja lapsiperheitä. No joo, tykkään mä kyllä itsekin aika paljon skeittaamisesta, Kasitonni virnistää.

Anssi Kasitonnin käsissä valmistuu skeittiramppi Mäntän Pekilon taidehallin pihalle.
– Tällä houkutellaan näyttelyyn nuoria ja lapsiperheitä. No joo, tykkään mä kyllä itsekin aika paljon skeittaamisesta, Kasitonni virnistää.

Anssi Kasitonni tuijottaa hallin lattialla lojuvia suuria puisia paloja, jotka kuuluvat maailman suurimmalle, tosin kuolleelle, puutarhatontulle. Teoksen tekijä Kalle Mustonen tulee kokoamaan 12-metrisen tontun lähipäivinä, sillä sen olisi tarkoitus olla kasassa 12. kesäkuuta alkavilla Mäntän kuvataideviikoilla.

Kasitonni kumartuu teoksen äärelle ja tuijottaa tonttua suoraan silmiin.

– Jotenkin tää teos liikuttaa mua tosi paljon.  Niinku onhan se aika traaginen kohtalo, kun on puutarhatonttu ja vieläpä kuollut sellainen, Kasitonni toteaa.

Teos on siitäkin erikoinen, että se on niitä harvoja Mäntän kuvataideviikoille saapuvia teoksia, joissa kuraattorina toimiva Kasitonni ei näe huumoria.

– Lähes kaikissa muissa teoksissa on jotain humoristista. Tai no, en mä tiiä onks se huumori niissä teoksissa vai enempi mun omassa päässä.  Mut mulla on oikeus tulkita ne teokset omalla tavallani. Kuraattorikin on lopulta vain ihminen.

 

Hauskuutta on montaa lajia

Humoristisuuden tai hauskuuden Kasitonni kokee siinä mielessä vaikeana määreenä, että se saattaa johtaa taiteen kokijan harhaan.

–  Hyvässä taiteessa hauskuus tulee ikään kuin sivutuotteena. Eli hauska ei ole totalisoiva termi, joka määrittää koko teoksen. Toisaalta hauskalla on myös monia eri sävyjä. Hauskan  ei todellakaan aina tarvitse viitata kepeyteen ja viihteellisyyteen, vaan hauska voi kulkea rinnan vakavan ja monisyisen kanssa.

Absurdeja hauskan sävyjä Kasitonni näkee Pekka ja Teija Isorättyän Öljykausi-teoksessa. Suuressa teoksessa pyörivät öljyä kuljettavat rattaat.

– Vaikka mä nään tässä teoksessa tietynlaista huumoria, ajattelin heti, että kyseessä on sinänsä vakava, kulutuskriittinen teos. Mut mä kuulin Pekalta ja Teijalta, että rattaiden pyörittämä öljy on biohajoavaa rypsiöljyä, ja että tää on syvimmältä olemukseltaan parempaan tulevaisuuteen uskova teos. Tässä huomaa, ettei tosiaan ole olemassa yhtä ainutta tapaa tulkita teoksia, Kasitonni toteaa.

Kasitonnin ajatus korkean ja matalan kulttuurin raja-aitojen madaltamisesta näkyy myös Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyssä.

Kasitonnin ajatus korkean ja matalan kulttuurin raja-aitojen rikkomisesta näkyy myös Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyssä.

Ilman alusvaatteita

Näyttelyn nimi Kommandona  tarkoittaa ilman alusvaatteita olemista. Kasitonnin mukaan pääasiassa Pekilon nelikerroksiseen taidehalliin sijoittuvan näyttelyn on tarkoitus olla luonteeltaan sellainen, mitä kesä parhaimmillaan on: hyväntuulinen, iloinen, raikas ja sekoileva.

– Jotenkin mä voisin kuvitella, et jos ei oo kalsareita jalassa, niin olo on aika vapautunut ja estoton, Kasitonni pohtii. – Se olo, kun kirmaa tuolla niityillä ilman pöksyjä, kuvaa hyvin tätä näyttelyä ja näitä töitä.

Kasitonni suostui heti, kun häntä viime keväänä pyydettiin kuvataideviikkojen kuraattoriksi. Pyynnön jälkeen monialataiteilija istui alas ja alkoi kirjata paperille taiteilijoita, joiden teokset ovat vuosien varrella sykähdyttäneet häntä tavalla tai toisella.  Näyttelyllä ei tule olemaan yhtenäistä teemaa, mutta Kasitonnin mukaan teoksia yhdistää muun muassa korkealaatuisuus, kreisiys, värikkyys ja rohkeus.

Yhdysvaltalaisen Kristen Liu-Wongin teoksia Kasitonni kuvailee melkoisen sekoilevaisiksi kaikessa eroottisuudessaan ja ritualistisissa teemoissaan.

–  Ja sit mukana on myös tää Kultainen timantti -ryhmä, joka tekee täysin järjetöntä taidetta.

Anssi Kasitonni valittiin hiljan myös Vuoden Kangasalalaiseksi.

Anssi Kasitonni valittiin hiljan myös Vuoden Kangasalalaiseksi.

Taidetta ei tarvitse ymmärtää

Kasitonni hamuaa Mäntän kuvataideviikoille myös ihmisiä, jotka yleensä kiertävät nykytaidetta esittelevät paikat kaukaa. Hän uskoo tänä kesänä heidänkin kuulevan taiteen kutsun, jotka yleensä pitävät vain jokamiesluokan autokisoista ja Latela-teeveeohjelmasta.

Kasitonnin mukaan  ”jokajamppaa” näyttelyyn houkuttelee muun muassa ruiskumaalauksen pioneeri Simo Riikonen, joka on saanut tuhansia palkintoja autoihin maalaamistaan kuvista. Kaija Papulta näyttelyyn sen sijaan tulee kudottu poliisiauto, jota taiteilija on valmistanut kolme vuotta.

Kasitonni kertoo suhtautuvansa epäileväisesti ajatukseen siitä, että jokainen taideteos tulisi ymmärtää täydellisesti ennen kuin siitä voi olla jotakin mieltä.

– Tietty jengi välttelee nykytaidetta, koska ne ajattelee, että taideteoksella on yksi absoluuttinen merkitys, joka taiteen kokijan tulee ymmärtää. Sit koetaan, että teos on huono, koska se on älyllisellä tasolla ihan käsittämätön.

Kasitonnin mukaan taiteen kokemiseen ei tarvita älyllisen analyyttista suhtautumista tai vuosien taideopintoja.  Riittää, että ihminen kokee teoksen henkilökohtaisesti.

– On ihan ok reaktio, että ajattelee, että toi teos on täyttä sontaa ja toi on huippu. Ja sit jos haluaa syventää tätä ajatustaan, voi miettiä, et miks tää teos on musta hyvä tai huono.

Toisaalta teos voi olla hyvä myös siksi, että se on ilo silmälle.

– Taidenautinnoksi voi riittää jo se, että jossakin teoksessa on mielettömän hienoja muotoja ja värejä. Ei sitä kauneutta tarvitse sen enempää ruveta pohtimaan.

Vaikka Kasitonnilla ei ole mitään korkeakulttuuria vastaan, toteaa hän kuratoimansa näyttelyn olevan kaikkea muuta kuin fiini, elitistinen ja sisäänpäinlämpiävä.

– Toivon, että näyttely on kokonaisuutena, avajaispuheineenkin, sellainen iloluonteisen rempseä. Että ilmapiiri heijastaa sitä jokamiesolemusta, jota mussa oikeesti ja perimmäisesti on.

Kaikki tykkää lähes kaikesta 

Pekilon taidehallin lisäksi pari teosta nähdään Taavetinsaaressa ja Mäntän keskustassa. - Keskustaan on tulossa tosi hyvä ja aika sekoboltsi teos. Se on sellainen aika salattu ja upee juttu, sellainen joka kannattaa niinku oikeesti nähdä omin silmin, Kasitonni hehkuttaa.

Pekilon taidehallin lisäksi pari teosta nähdään Taavetinsaaressa ja Mäntän keskustassa.
– Keskustaan on tulossa tosi hyvä ja aika sekoboltsi teos. Se on sellainen aika salattu ja upee juttu, sellainen joka kannattaa niinku oikeesti nähdä omin silmin, Kasitonni hehkuttaa.

Eikö Kasitonnia yhtään jännitä, miten näyttely tullaan ottamaan vastaan?

Taiteilija toteaa, ettei näyttelystä ole pakko tykätä.

–  Ja toisaalta ei kaikki voi olla sitä mieltä, että kaikki teokset täällä on huonoja. Väkisinkin jokainen tykkää jostain jutusta. Tai itse asiassa mä uskon, että kaikki tykkää lähes kaikesta, Kasitonni sanoo vakavin ilmein.

Anssi Kasitonni näkee Absurdeja hauskan sävyjä Pekka ja Teija Isorättyän Öljykausi-teoksessa.

Anssi Kasitonni näkee Absurdeja hauskan sävyjä Pekka ja Teija Isorättyän Öljykausi-teoksessa.

 

 

 

 

 

 

Supercool Lucy Liu on yksi taiteilijoista

Mäntän kuvataideviikot esittelee kattauksen Suomen kuuminta, värikkäintä ja estottominta nykytaidetta. Yksi taiteilijoista on yhdysvaltalainen elokuvatähti Lucy Liu. Anssi Kasitonni kertoo eräänä päivänä tajunneensa, että kuvataideviikoille pitäisi saada teoksia myös joltakulta supertähdeltä.

– Unet ja alitajunta on mulle yks tosi tärkee väline, jolla mä tuotan ideoita ja toisaalta myös työstän taidettani, Kasitonni kertoo. – No, sit tän starahaaveen jälkeisenä yönä mä näin unta, jossa oli Geena Davis ja Lucy Liu, jotka teki jotain taidehommeleita. Mää heräsin yöllä vessaan, koska mä olin juonut kai edellisiltana tosi paljon, ja sit mä aloin googlaan et Lucy Liu contemporary art ja Geena Davis contemporary art. Geenalla ei löytynyt mitään, mut sit kävi ilmi, et Lucy tosiaan tekee kuvataidetta.

Seuraavana aamuna Kasitonni lähetti Liulle sähköpostia, jossa hän esitteli itsensä ja kertoi hienoista taidefestivaaleista Mäntän kauniissa kunnassa ja kysyi, voisiko Liu osallistua niihin.

Parin viikon kuluttua hän sai vastauksen Liun managerilta, jossa manageri totesi Liun olevan todella imarreltu kuraattorin pyynnöstä, mutta ikävä kyllä kuvauskiireiden vuoksi Liu joutuisi kieltäytymään tästä äärimmäisen mielenkiintoisesta tarjouksesta.

– No sit mä vähän niin kuin vaan innostuin tästä kieltäytymisestä ja aloin hiillostaan niitä lisää. Mä pistin kaikkeni peliin ja kehuin et näyttelyssä on kaikki Suomen parhaat taiteilijat ja tää on tosi tärkee tapahtuma ja et tääl on muun muassa esillä maailman suurin puutarhatonttu ja tosi aidon näköinen kudottu poliisiauto ja että Anselm Kieferkin on ollut Mäntässä.

Kului taas aikaa, kunnes eräänä päivänä Kasitonnin sähköpostiin kilahti managerin vastaus. Viestissä Lucy Liun kerrottiin pohtineen kutsua uudestaan ja päätyneen siihen, että hän voisi vähintäänkin lähettää näyttelyyn muutaman teoksen.

– Mä hypin siinä sitten innoissani ja olin että eipä vähän hyvä juttu. Siis että Ally McBealin ja Charlien enkeleiden supercoolilta Lucy Liulta saadaan tänne teoksia! Kasitonni intoilee.

Mäntän kuvataideviikkojen näyttely avoinna 12.6.–31.8.. Näyttelyyn kuuluu myös kuraattorikierroksia, työpajoja ja taiteilijatapaamisia.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?