Kesänäyttely: Tiina Poutasen näyttely avasi samalla Luopioisten Taidekesän

Puutarhastani, sinulle

”Nyt tiedän mistä avoimen paikan kammoni johtuu, tyhjyys on epävakaa tila, ennemmin tai myöhemmin siitä syntyy ainetta.” Kuva: Leena Häkkinen

”Nyt tiedän mistä avoimen paikan kammoni johtuu, tyhjyys on epävakaa tila, ennemmin tai myöhemmin siitä syntyy ainetta.” Kuva: Leena Häkkinen

Kuvataiteilija Tiina Poutanen luuli, ettei ole päiväkirjan pitäjä. Ei, vaikka moni taiteilijakollega ja ystävä sellaista pitikin. Kun Poutasen lapsi syntyi, mieli muuttui. Poutanen ei kuitenkaan alkanut pitää tavanomaista päiväkirjaa, vaan kirjasi havaintojaan puutarhasivustolle.

– Alkuun kirjoitin säätilasta, kukinnoista, ja siitä, miten jokin kasvi oli selvinnyt talvesta. Pikkuhiljaa joukkoon alkoi eksyä muutakin asiaa: lapsen asioita ja hänen kasvuaan, milloin olen ollut kipeä ja muuta sellaista. Puutarhapäiväkirjaa pidän edelleenkin samaisella sivustolla, mutta päiväkirjasta on sittemmin muotoutunut yleispäiväkirja, ja sivujakin on teksteineen ja kuvineen kertynyt jo 530. Päiväkirjan pitäminen on ollut hauska kokemus. Tarvittiin näköjään erilainen lähtökohta, jotta minusta tuli päiväkirjanpitäjä, Poutanen kertoo.

Yleisö pääsee ihmettelemään tamperelaisen Poutasen päiväkirjamerkintöjä Navettakallerian kesäkuun näyttelyssä Mikkolan Navetalla. Kukkiva metsä – otteita puutarhapäiväkirjastani -näyttelyn kolmisen kymmentä teosta on nimetty Poutasen puutarhapäiväkirjastaan irrottamilla, sopivilla otteilla.

Taitavana viivankäyttäjänä tunnetun taiteilijan teoksia on aiemminkin ollut esillä Luopioisissa. Kesäkuun näyttelyn avajaisia vietettiin viime viikon torstaina. Esillä on intohimoisen puutarhaihmisen ja kasvituntijan herkkiä, luontoaiheisia töitä, joissa jänikset, linnut ja muut puutarhan eläjät kurkistelevat kasvillisuuden lomasta.

Avajaispuhe vei metsään

”Kävin ravintolavaunun ovella keskustelun. Tuntematon henkilö: Oletko ihminen? Minä: Mahdollisesti. Tuntematon henkilö: No sitten en voi auttaa.” Hiilipiirros. Kuva: Leena Häkkinen

”Kävin ravintolavaunun ovella keskustelun. Tuntematon henkilö: Oletko ihminen? Minä: Mahdollisesti. Tuntematon henkilö: No sitten en voi auttaa.” Hiilipiirros. Kuva: Leena Häkkinen

Näyttelyn ja samalla koko Luopioisten taidekesän avajaisissa puhunut Pälkäneen kunnan kulttuurituottaja Marketta Vaismaa pohti puheessaan metsää ja sen merkitystä suomalaisille. Vaismaa totesi, että metsä on meille muutakin kuin puita ja sammalta. Se on osa identiteettiämme.

– Kuuluisimmat metsään juoksijat ovat tietenkin seitsemän veljestä. Kun yhteiskunta alkoi ahdistaa ja painaa päälle, katsoivat veljekset että nyt riittää. Veljeksethän juoksivat ensi sijassa pakoon lukutaitoa. Ehkä veljekset halusivat suojella itsessään jotain autenttista ja omaa juostessaan metsään. Metsäkin vaatii lukutaitoa, mutta olennaisesti erilaista kuin lingvistinen taito. Sen tarjoama tietoa tulee eri kanavien kautta. Joskus pitää juosta metsään ja löytää sieltä oma tie, Vaismaa lausui.

Kulttuurituottaja myös kyseli kuulijoilta, millainen on itse kunkin oma metsä? Onko siellä polkuja joita seurata, vaaniiko siellä jokin (vielä) tuntematon, jolta oppia uutta. Entä kasvaako siellä naava tai kukkiiko se?

Koko kesä taidetta

Luopioisten taidekesä tuo Navetan pihapiiriin taidetta moneen makuun. Mukana on sekä aikaisemmilta vuosilta tuttuja taiteilijoita että uusia kasvoja. Navettakalleriassa mennään totuttuun tapaan kuukausi kerrallaan vaihtuvin näyttelyin, kun taas Jyvämakasiinissa ja aitoissa kesän näyttelyt ovat avoinna pitempään.

Heinäkuussa Kalleriaan avautuu kierrätysmateriaaleja käyttävä veistosnäyttely. Riikka Helmisen ja hänen tyttärensä Marika Helmisen näyttelyn nimi on Kiertoradalla. Elokuussa esille tulee hieman perinteisempiä maalauksia, kun Raili Rannikon Kesän kukista kuurankukkiin -näyttely avautuu.

Jyvämakasiinissa on 18. kesäkuuta alkaen esillä pirkanmaalaisista taiteilijoista koostuvan Baren Baren -ryhmän Lähellä-näyttely. Mikkolan tilan punamultaiset luhtiaitat muodostavat puolestaan kesällä kiinnostavan taustan Leena Häkkisen, Päivi Järvisen ja Timo Väänäsen monitaiteiselle kokonaisuudelle Vesi kertoo. Kyseessä ei ole näyttely sanan perinteisessä mielessä vaan pikemminkin yhteinen kokemus, joka muodostuu musiikista, tanssista, äänistä sekä säilötyistä kuvista ja runoista.

Kukkiva metsä – otteita puutarhapäiväkirjastani -näyttely Mikkolan Navetan (Keskitie 5) Navettakalleriassa. Avoinna ti–to klo 10–15, pe klo 10–18, la klo 10–15.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?