Aitoon instituutio

Sittemmin hiustyyliään lyhentäneen Toni Wirtasen rastat heiluivat, kun Apulanta huojutti Honkalaan ensimmäisellä Kirkastuskeikalla 1997.

Sittemmin hiustyyliään lyhentäneen Toni Wirtasen rastat heiluivat, kun Apulanta huojutti Honkalaan ensimmäisellä Kirkastuskeikalla 1997.

– Onhan tämä ainutlaatuinen stoori. Ei maasta taida löytyä vastaavaa festivaali–bändi -komboa. Eppu Normaali oli aikanaan pitkään tekemisissä Siilinjärven Huvikummun kanssa ja Kari Peitsamo on soittanut kauan Ämyrockissa, mutta ei nekään taida yltää samaan, heinäkuussa 20. kertaa Kirkastusjuhlalavalle nouseva Apulanta-rumpali Sipe Santapukki miettii.

Suomen mitassa ainutlaatuinen tarina sai alkunsa kesällä 1997. Apulannan Anna mulle piiskaa -hitti oli juuri saanut jatkokseen Mato -singlen. Niiden siivittämänä aukesivat ovet festarilavoille. Ensimmäisen Aitoon visiitti oli bändille merkkitapaus.

– Aitoo oli ensimmäisiä festareita Päijät-Hämeen ulkopuolella, joka huoli meidät soittamaan. Ja sitten me pääsimme Kirkkareille toistamiseen. Kolmannella kerralla tajusimme, että tässä on jotain erityistä.

Apulanta tehtaili hittejä ja palasi vuosi toisensa jälkeen Aitooseen. Perinteeksi vakiintui, että bändi huipentaa juhlat maanantai-iltana.

Viidennen Kirkastus-keikan alla bändi kukitettiin ja kymmenvuotisjuhlissa tarjoiltiin täytekakkua ja jaettiin maalaishenkisiä lahjoja. Maanantaina 11. heinäkuuta koetaan Apulannan 20. Kirkastuskeikka. Sekä bändi että festarijärjestäjät aikovat juhlistaa sitä erityisellä tavalla.

– Viritteillä on kaikenlaista. Mutta kyse ei ole jäähallispektaakkelista, sillä liiterin kattoon ei oikein mahdu mitään lentäviä lohikäärmeitä, Sipe Santapukki sanoo.

 

Ikimuistoinen ensikeikka

Hei hei mitä kuuluu, Toni Wirtanen kysyi kesän 1997 ensikeikalla Aitoossa.

Hei hei mitä kuuluu, Toni Wirtanen kysyi kesän 1997 ensikeikalla Aitoossa.

Aitoon ja Apulannan ensikohtaaminen oli reviiriään Lahden seudulta laajentaneelle bändille ikimuistoinen.

– Kyllä heti ensikeikassa oli jotain erikoista. Melkein harmitti lähteä himaan. Kaikki ajatteli, että tänne olisi kiva tulla uudestaan, Sipe Santapukki muistelee.

Apulanta loi Honkalan rokkiliiterille ja sen notkuville lattialankuille lähes legendaarisen maineen. Vanha puinen tanssilava tärisi liitoksissaan, kun Toni Wirtanen karjaisi ”Hei hei, mitä kuuluu”.

Bändin pelottavassa energialatauksessa oli samanlaista angstia kuin Kurt Cobainin kuoleman myötä haudatussa Nirvanassa. Kaiutin- ja valotornit heiluvat uhkaavasti, kun villiintynyt väkijoukko pomppi hikisenä. Tiiviiksi ihmismereksi sulloutunut tupa sekosi täysin.

 

Juustoleipää ja light-limua

Ensikohtaaminen Apulannan kanssa muistetaan myös Aitoossa. Honkalassa ei silloin ollut kunnon takahuoneita, joten vuoroaan odottaneet bändit hengailivat omissa busseissaan. Takahuonetarjoilu toimi niin, että Hanna ja Tiina Keino kiertelivät kyselemässä, mitä purtavaa ja juotavaa soittajat haluaisivat.

Paikalle odoteltiin Apulantaa. Kaksikko huomasi nuorten miesten ryhmän.

– Menin kysymään, oletteko te Apulannan jätkiä. ’Riippuu kuka kysyy’, Toni Wirtanen murahti rastojensa alta. Kerroin, että olen hoitelemassa ruokapuolta ja kyselin, mitä heille saisi olla. Toni toivoi ’juustopitoisia kasvisleipiä ja light-limua, Hanna Keino muistelee ensikohtaamista.

Myöhempinä vuosina linja on jatkunut jokseenkin yhtä paheellisena, vaikka Wirtanen ja kiertuekitaristi Sami Yli-Pihlaja yrittivät välillä pitää huolta myös rock-uskottavuudesta.

 

Apulanta nosti Kirkkarit kurasta

– Ei oven takana sinua odota Keinon siskoksia kädessään kakkua, Toni Wirtanen kiitteli lavalla kakusta, jolla juhlistettiin kymmenettä Kirkkarikeikkaa.

– Ei oven takana sinua odota Keinon siskoksia kädessään kakkua, Toni Wirtanen kiitteli lavalla kakusta, jolla juhlistettiin kymmenettä Kirkkarikeikkaa.

20 vuotta sitten Suomi oli nousemassa syvästä lamasta, mutta Aitoon Kirkastusjuhlilla se ei näkynyt. Suomen vanhin festari oli taantumassa nuhruiseksi kyläjuhlaksi.

Juhlien järjestäjä Aitoon VPK pohti, miten nuoret saisi löytämään Honkalaan. Asiantuntijat löytyivät läheltä, sillä kylässä sijaitsee sisäoppilaitos Anna Tapion koulu, jossa opiskelee yläkoululaisia eri puolilta maata. Annatapiolaisten mankoissa ei raikunut perinteinen Suomirock, vaan räyhäkäs uuden ajan punk. Josko se vetäisi nuoret Honkalaan?

– Istuin ehkä kolmannen Apulanta-keikan aikaan itsekseni takahuoneessa, kun bändi oli noussut lavalle. Se oli iso ja tunteikas hetki: tajusin, miten iso osuus Apulannalla on ollut siinä, kun Kirkastusjuhlat nostettiin kurasta, bändit juhlille buukkaava Jarmo Salonen sanoo.

Salonen ja bändin edustajat ruotivat tiivistä suhdetta kymmenen vuoden takaisella Kesäaine DVD:llä. Se päättyy tunteikkaaseen selkään läiskimiseen ja molemminpuoliseen lupaukseen. Niin kauan kuin orkesteri on olemassa, se tulee Kirkastusjuhlille. Ja niin kauan kuin tapahtumaa järjestetään, Apulannalla on siellä itseoikeutettu paikka.

Buukkaus hoidetaan niin, että jossain vaiheessa osapuolet toteavat, tuleeko jotain muutoksia. Asiasta ei tarvitse keskustella. Aitoosta ei soitella keikkamyyjälle, eikä tämä kysele, otettaisiinko Apulanta taas maanantai-illaksi. Kaikki on itsestään selvää.

 

Pullantuoksu vahvasti läsnä

Sipe Santapukki ajeli Kirkkareille myös kesällä 2010, vaikka Apulanta vietti keikkataukoa. Myös kaikki muut jäsenet kävivät Aitoossa. Sipe sanoo, että jos kaikki olisivat sattuneet samaan aikaan paikalle, bändi olisi myös hypännyt lavalle.

Sipe Santapukki ajeli Kirkkareille myös kesällä 2010, vaikka Apulanta vietti keikkataukoa. Myös kaikki muut jäsenet kävivät Aitoossa. Sipe sanoo, että jos kaikki olisivat sattuneet samaan aikaan paikalle, bändi olisi myös hypännyt lavalle.

Kirkastus-keikoista on tullut Apulanta-fanien epävirallisia kokoontumisia.

– Juuri tänään Lahdessa torikahvilassa myyjättäret huolehtivat, pitääkö Aitooseen hankkia liput ennakkoon. Siitä on muodostunut monelle kesän kohokohta. Maanantai-ilta tietenkin auttaa asiaa: ajankohta on sellainen, ettei se riitele serkun siskon kaiman häiden ja muiden viikonloppujuhlien kanssa, Sipe Santapukki sanoo.

Bändi on alusta alkaen myös hehkuttanut Aitoota haastattelusta toiseen.

– Jos kysytään, mikä on kesän mieluisin keikka, niin kysyjäkin melkein tietää, että Aitoo nyt tietenkin on ykkönen. Luo se paineitakin, mutta tähän asti on pystytty lunastamaan suuret odotukset.

Apulannan ja Kirkastusjuhlien pitkän historian takaa voi löytää tietynlaista hengenheimolaisuutta. Kirkkareita ei tehdä isolla rahalla ja organisaatilla, vaan kaveripohjalta ja talkoilla. Samaa itsetekemisen meininkiä edustaa myös Apulanta.

– Vaikka on kaikenlaista saavuttu ja varmaan vielä saavutetaankin, niin asiat on aina pidetty omissa näpeissä. Sitä symppaa ja komppaa, kun kohtaa samanlaista indiepuuhaa, Sipe sanoo.

Maalaisfestarissa oli lämminhenkisessä karuudessaan jotain aitoa ja tuttavallista.

– Heinolan poikia kun ollaan, niin kyllähän kotikutoinen maalaisfestari lämmitti alusta asti mieltä. Pullantuoksu on Kirkkareilla vahvasti läsnä. Ihan konkreettisestikin, sillä takahuoneessa on hyviä nisuja ja joskus jopa täytekakkua.

Keinon sisarusten leipomalla kakulla juhlistettiin kymmenen vuotta sitten kymmenettä Kirkkarikeikkaa. Kiitos kuultiin lavalta.

– Ei oven takana sinua odota Keinon siskoksia kädessään kakkua, Toni Wirtanen riimitteli Anna mulle piiskaa -hitin uusiksi.

 

Koko bändi paikalla välivuonnakin

Vuoden 2010 keikkatauko katkaisi Apulannan pitkän Kirkkariputken. Vahinko otettiin takaisin seuraavana vuonna: bändi soitti kesän 2011 juhlilla kahtena iltana peräkkäin.

Oli kuitenkin hyvin lähellä, että bändi olisi hypännyt Aitoossa tauolta yllätyskeikalle. Järjestäjät pitivät maanantai-iltaa sille varattuna viimeiseen saakka ja bändi kieriskeli omalla tahollaan.

– Me kaikki tajuttiin juhannukseen mennessä, ettei keikkatauko ollut viisas ratkaisu. Tuli järjetön tekemisen puute ja tarkoituksettomuuden tunne. Emme olleet juhannuksena missään – emmekä milloinkaan missään. Sitten yksi taho tarjosi järjettömän tukun rahaa, jos tekisimme yksittäiskeikan. Kieltäydyimme siitä, mutta heräsimme miettimään, että olisi oikeastaan aika makeaa, jos mentäisiin Aitooseen ilmaiseksi: rahalla ei saa, vaan toisentyyppiset arvot ratkaisevat.

– Ajatus jäi leijumaan. Siitä ei puhuttu. Mutta mehän kaikki käytiin sinäkin vuonna Kirkkareilla, vaikka harvemmin ollaankin asiakkaina festareilla. Minä ajelin moottoripyörällä ja Sami tuli Helsingistä saakka. Se oli kaikille itsestään selvää, että jos olisimme sattuneet sinne samaan aikaan, niin olisimme myös soittaneet. Mutta osuimme kaikki eri päivinä.

Aitoon Kirkastusjuhlista on muodostunut eri puolilta maata saapuvien Apulanta-fanien kohtaamispaikka.

Aitoon Kirkastusjuhlista on muodostunut eri puolilta maata saapuvien Apulanta-fanien kohtaamispaikka.

 

Rauhoittuminen ennen keikkaa

– Tapasimme lätkän MM-kisoissa illallisella sattumalta Kiekkoleijona #79 aurinkokuninkaan. Tami kertoi omasta otteluun valmistautumisestaan. Se on kyllä pitkälle samantyyppinen kuin minun keikkaan valmistautuminen. Saatan nukkua muutaman minuutin nokoset hieman ennen kuin menen lavalle. Tamikin kertoi olleensa omissa oloissaan ennen ottelua, Sipe Santapukki kertoo.

Energialatauksen keräämiseen ei tarvita musiikkia.

– En yritä riehaantua, vaan päinvastoin rauhoittua. En tuhlaa energiaa ennen H-hetkeä, jotta pommi räjähtäisi sitten lavalla.

Apulanta-rumpali ei kaipaa kierroksia kohottavia pukuhuonebiisejä, mutta muuten hän seuraa mielellään tuoreiden Suomirocknimien tekemisiä.

– Autossa soi juuri Negatiiviset Nuoret. Räp-levy-yhtiön artisti, on oikeastaan täysveristä punkia. Se muistuttaa hieman Bloodhound Gangia: puhelaulun taustana on aitoa soittoa. Olen iloinen, jos puhemusiikki lähtee kehittymään tuohon suuntaan.

– Myös Atomirottaa on tullut kuunneltua. Se johtuu osaltaan siitä, että soitin yli puolella uuden levyn biiseistä. He soittivat ja kysyivät soittamaan yhdelle raidalle, kun olivat lukeneet jostain, että diggaan toimintaa. Lopulta purkitettiin kahdeksan biisiä.

Alkava keikkakesä on Apulannalle tavallista hiljaisempi.

– Käymme vain rakkaudella valikoituja juhlia, Sipe sanoo.

Tämä ei kuitenkaan enteile uutta levyä, vaan ”jotakin muuta, mihin tarvitaan aikaa”.

Syksyllä ensi-iltansa saa myös Tuukka Temosen Apulanta-leffa, mutta siitä Sipe väittää nykyjäsenten olevan yhtä yössä kuin muidenkin elokuvankatsojien.

Toni Wirtanen osaa varautua Aitoon rokkiliiterin trooppisiin oloihin asianmukaisella hikinauhalla.

Toni Wirtanen osaa varautua Aitoon rokkiliiterin trooppisiin oloihin asianmukaisella hikinauhalla.

 

Reunamerkintä:

Apulanta-keikoissa nostalgialisä

Jimi Hendrix Kulttuuritalossa 1967, AC/DC Kulttuuritalossa 1977 – ja Apulanta ensi kertaa Kirkastusjuhlilla 1997.

Legendaarinen ensikeikka ei välttämättä ollut kaikkien aikojen Apulanta-veto, vaan tulevien vuosien hittiputki täytti tuvan vielä tiiviimmin. Mutta jo ensikokemus oli infernaalinen sekä lavalla että sen edustalla.

Usein festarijärjestäjä ajattelee, ettei juhlille kannata ottaa bändiä, joka on siellä jo nähty. Apulannalle on käynyt Aitoossa päinvastoin. Suosio ei ole osoittanut laantumisen merkkejä, vaan siitä on tullut instituutio, joka pompittaa jo toista sukupolvea.

Kirkastus-keikat ovat olleet ilotulitusta vuodesta toiseen. Kokeneimmilla Kirkastus-kävijöillä niihin liittyy jo tiettyä nostalgialisää: vanhat hitit nostattavat mieleen muistoja takavuosilta. Ja tiettyä nostalgiaa kokee myös bändi.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?