Vallan lumous

Puolueemme eivät enää ole puolueita. Ne ovat kansanliikkeitä. Kansallisen Kokoomuksen kansanliike valitsi puolella tuhannella äänellä puheenjohtajakseen Petteri Orpon. Tämä syrjäytti viime EU-vaaleissa puolueelleen 148 190 ääntä keränneen Alexander Stubbin alle viidelläsadalla äänellä Lappeenrannan kansanjuhlassa.

”Olen orpona, vaan en orjana”, lauletaan Orpopojan valssissa.

Kieltämättä Orpo on pitemmän linjan poliitikko kuin Stubb. Orpo tarvitsi valtiotieteen maisteriksi valmistuakseen kymmenen vuotta. Stubb opiskeli siinä ajassa tohtoriksi ja oppi siinä sivussa viisi kieltä.

Kokoomuksessa ilmeisesti joku oli tutustunut Lauri Viidan aforismeista tähän: ”Hän puhuu viittä kieltä, mutta onko hänellä asiaa?”

 

Omalta kannaltani on sinänsä yhden tekevää, ketkä puolueita johtavat, mutta tätä sopii pohtia: onko kansanvallan ja sellaisenaan vastenmielisen demokraattisen hallintomallin kannalta oikein, että puoluekokouksissa muutamien satojen ja Keskustassa muutamien tuhansien äänioikeutettujen muodostamat bakkanaalit ratkaisevat kansakunnan kohtalon?

Aplodit annetaan valitulle johtajalle, mutta samalla myös seuraavalle valtionvarainministerille tai presidentille.

Aina silloin tällöin väläytetään eduskunnan kutistamista sataan kansanedustajaan. Vaikka tuo määrä hyvin riittäisi ja joukko olisi pätevämpi kuin nykyinen, ainoa ratkaisu olisi kansanäänestys. Kun siitäkin päättää eduskunta ja etenkin omaa tulevaisuuttaan turvaava takarivien hiljainen enemmistö, nykyinen vallan lumous jatkuu.

 

Jos ja kun 200-paikkainen eduskunta jatkaa, paras keino kansan äänen kuulemiseksi olisi se, että myös pyyteetöntä työtä tekeville kansalaisjärjestöille varattaisiin muutama paikka. Yliopistoista löytyisi taloustieteen ja kulttuurin asiantuntijoita, urheilujärjestöistä muitakin kuin entisiä huippu-urheilijoita. Myös perustuslakivaliokuntaan saataisiin jäseniä, jotka ovat avanneet lakikirjan jo ennen eduskuntakauttaan.

Joissakin maissa tämä ongelma eli päätöksenteon amatöörimäisyys on havaittu, ja valtaa on jaettu ammattilaisista kootulle ylähuoneelle. Yhdysvalloissa on sekä kongressi että senaatti. Siellä ongelmaksi ovat muodostuneet vaalikampanjoiden korkeat kustannukset. Sen kansa on tuominnut vasta nyt.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Bernie Sanders, 73-vuotias demokraatti, on hiillostanut Hillary Clintonia tämän suuryrityksiltä saamista vaalirahoista. Sanders on ajanut vasemmistolaisia aatteitaan häntä äänestäneiden rahoilla. Bernietä pääsee äänestämään vain maksamalla 38 dollaria.

Trumpin menestys perustuu paitsi pölkkypäisiin ajatuksiin, myös valtavaan vaalikassaan, jonka ensimmäiset miljoonat dollarit on otettu omasta kassakaapista. Suomessa Trumpia vastaava, minimiäänillä eduskuntaan selviytynyt kansanedustaja on Sandersin ikäinen itsevaltias keravalainen kiinteistömoguli Eero Lehti. Hän ei itsekään tunnu tietävän, kuinka paljon hän missäkin maassa omistaa ja mihin saa lain mukaan rakentaa.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?