Minun Otepääni

Lukija kirjoittaa

Otepää on 2000 asukaan pikkukaupunki Virossa, joka juhlii 900. syntymäpäivää. Otepään kunnassa on tällä hetkellä 4000 ihmistä, näistä 25 Suomesta Viroon muuttanutta. Suhteet kahden naapurimaan välillä ovat tiiviit, kaupungin suurin työnantaja on UPM Kymmenen vaneritehdas. Otepään ystävyyskunta Suomessa on Vihti.

Kansainvälinen hiihtokeskus Otepää on hyvin tunnettu hiihtoihmisille. Vuoden 1944 elokuuhun asti kaupunki oli ihan tavallinen rauhallinen eurooppalainen pikkukaupunki, jossa oli 30 toimivaa yritystä ja kauppaa, muun muassa iso meijeri, pankki, hotelli, ravintola. 21.8.1944 taistelussa kaupunki tuhottiin ja poltettiin maan tasalle. Vaikka rakennettiin uusi upea stalinistinen puolue- ja hallitustalo, ja myös ihmiset rakensivat uudet talot taas, kaupunki ei ollut enää entinen. Rakennusmateriaaleista oli pulaa, ostaa saattoi vain kalkkia, sementtiä, nauloja ja lasia, usein ei ollut niitäkään.

Rikkaimmat ihmiset olivat Siperiassa. Pakkoluovutuksien takia ihmiset eivät olleet enää maanomistajia, ja useat maanviljelijät jäivät myös ilman kotitaloa, jos se oli liian hieno. 18 -30 -vuotiaat pojat olivat kaatuneet rintamalla niin saksalaisten kuin myöskin Stalinin puolella, tai aseiden kanssa metsissä. Koulussa opetettiin, että Lenin rakasti lapsia ja laulettiin hoosiannaa Stalinille, kenen ansiosta oli nyt lopuksi tullut onnenrikas elämä. Mutta kuitenkin kestettiin. Tavaroita sai tutulta myyjältä, ja ruoka hankittiin joskus varastamalla kolhoosien pelloilta, vaikka rangaistus olisi ollut Siperian reissu. Kuitenkin kaikilla oli oma peltopalsta ja possu liiterissä kasvamassa. Yksinkertaisesti oli pakko saada ruokaa pöydälle. Ihmiset olivat peloissaan, ja ilmiantajia oli niin monta. Kaikki viettivät joulua, mutta paksujen verhojen takana, ja lapset eivät saaneet tuosta puhua. Muistan, kun isoisältä otettiin lehmät ja hevoset kolhoosin navettaan. Hevoset kuolivat kevääksi ensimmäisenä, puolet lehmistäkin, koska heinää ei ollut. Stalinin ja Hrustsevin aikaiset kolhoosit olivat uskomattoman köyhiä. Usein päivän palkaksi oli kilo viljaa, jos sitäkin.

Nykyinen Otepää on verrattuna 1950- ja 60-luvun Otepäähän kuin yö ja päivä. Turha käyttää sanoja, koska yksi kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Lisäisin, että huipputapahtumien aikana, esimerkiksi World Cupin aikana on ollut vieraita 25000. Kunnan budjetti on vain yhdeksän miljoonaa euroa, mutta jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Vaikea on löydä niittämättä tiereunoja ja sorateitäkin on hyvin vähän.

Pihojen kunnossapito on kunnia-asia. Ehkä kannattaa tulla tutustumaan Etelä–Viroon, polkupyörä mukana. Vaikka kunnassa on lähes 40 majoitusmahdollisuutta, kesällä ja talvella on joskus pakko varata hotelli Tartosta, josta on puolen tunnin ajomatka autolla. Ravintoloita ja kahvilaita on useita, mutta illallispöytä olisi varmuuden vuoksi syytä varatta. Tammurin maatilaravintolassa, joka on ollut Viron top 50 -listalla useita vuosia, on varaus pakko tehdä.

 

Raimo Saar

Kotoisin Otepäältä (asunut 1950 – 1965)

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>