Joidenkin asioiden kohdalla ennusteet kuuluvat: ”Ei tule tapahtumaan koskaan.”
61 vuotta takaperin syntymäkotikuntani henkikirjoihin merkittiin noin 7000 asukasta. Kauppoja löytyi kirkonkylältä kymmenkunta ja sivumyymälöitä ympäri pitäjää ainakin saman verran. Vähittäiskaupan liikevaihdosta peräti 80 prosenttia syntyi osuusliikkeissä. Melkein 20 prosenttia kuntalaisista kuului jäsenenä osuuskauppaan ja lähes 18 prosenttia Kansanvoimaan.
SOK ja OTK pitivät valtaa tiukasti käsissään myös muualla valtakunnassa. Itse muistan poikasena käyneeni ”työväenkaupassa vain suurimmassa hädässä”.
Onneksi raja-aidat sittemmin kaatuivat varsin nopeasti. Hitaiksi moititut hämäläiset osoittivat nopeutensa savolaisiin verrattuna, sillä Luopioisten Osuuskauppa liittyi tamperelaiseen Osuusliike Voimaan jo 1961. Helsingissä HOK ja Elanto puolustivat tiukasti reviireitään – eivätkä pelkästään vähittäiskaupassa.
Hullun viittaa viriteltiin hartioille, mikäli joku tohti esittää 1960-luvulla Kansanvoiman ja Rautalammin Osuuskaupan siirtyvän pysyvästi historiaan seuraavan kolmen vuosikymmenen kuluessa. Saman kohtelun olisi saanut helsinkiläinen kymmenen vuotta myöhemmin ennustaessaan edellä mainittujen kahden pääkaupunkiseudun liikkeen fuusiota 2000- luvun alkuun.
Pankkimaailma joutui samoin lingottavaksi. 1889 perustettiin KOP. 1992 STS liitettiin siihen. 1995 tapahtunutta KOP–SYP – naimakauppaa ja niistä syntynyttä Merita -pankkia tuskin kukaan uskalsi vakavissaan ennakoida vielä 1980 -luvun alussa. Meritasta tuli osa pohjoismaista jättiä Nordeaa.
Me vastakirjan kanssa pankissa asioineet ja sieltä säästömarkkoja nostaneet emme tahdo oikein tajuta puheita käteisen käsittelyn täydellisestä lopettamisesta. Jo nyt saa käydä koputtelemassa harvojen konttoreiden ovilla löytääkseen ylipäätään sellaisen, josta euroja vielä voi holvin perukoilta vähäisen määrän kaapia. Otto -automaatitkin näkyvät irtoilevan seinistä kovaa kyytiä.
Euroopan sisärajat piirrettiin edellisellä vuosisadalla perusteellisen kahinoinnin jälkeen melko pysyviksi ja Neuvostoliiton läänitykset rajattiin erikseen. 1970-luvulla nyökyteltiin meillä idän suuntaan hyvin syvään kumartaen. Vannoimme YYA-sopimuksen mukaisesti ikuista ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa puolin jos toisinkin.
Venäjän ja Suomen raja toki säilyi semmoisenaan, mutta kukapa osasi veikata vaikkapa Baltian maiden itsenäistymistä. Jonkun aikaa sitten myytiin venäläisille valmistettua Valion voita alennusmyynnissä, kun ei sitä saa tällä hetkellä naapurille viedä.
Kolme vuosikymmentä takaperin varsinkin maaseudulla kökötti Lada melko monen mökin pihalla. Edullinen mopoa mukavampi tapa kulkea kirkonkylällä ostoksilla, kun puodit syrjäkyliltä alkoivat hävitä. Välillä ei kyseistä automerkkiä tuotu maahamme, nyt niitä taas saa.
Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu järjestettiin seitsemän maan kesken Sveitsin Luganossa 1956. Suomi tuli mukaan kilvoittelemaan 1961, jolloin kisaajia nousi lavalle 16. Nyt heitä sinkoilee siellä lähes 50. Maamme menestystä kohkattiin kovasti, mikäli saavutimme sijan kymmenen joukossa. Täysin selvänä pidettiin, ettei voittoa tule meille ikinä.
Niin vain 2006 mörähtelivät hirviöt biisin Hard Rock Hallelujah. Sen jälkeen etukäteisvedonlyönneissä on enimmäkseen epäilty edustajamme jos ei nyt suoralta kädeltä voittavan niin ainakin selviävän kirkkaasti finaaliin. Tänä keväänä media onneksi veti hieman sordiinoa päälle paria päivää aikaisemmin.
Lähes jokaisessa kotitaloudessa soitettiin lankapuhelimella 1980-luvulla. Käsi- ja matkaluureista alkoi tietoa tulla, mutta kansa piti niitä kohtuuttoman kokoisina, kömpelöinä ja kotikäyttöön liian hintavina. Nuoretkin haastelivat, ettei ainakaan meidän piirongin päältä tuo kone ikinä mihinkään katoa. Nyt kun ei enää tarvinnut kiekkoa kiertää. Saattoi näpytellä numerot ja laittaa vaikka tärkeimmät kymmenen muistiin pikavalinnan taakse.
Langattoman ulkomailta uitetun antennisivuluurin kera pystyi siirtymään puutarhaan tai parvekkeelle koilottamaan kateellisten naapureiden kiusaksi. Nokia mursi meillä lopullisesti langallisen järjestelmän siirryttäessä 2000-luvulle.
Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akava perustettiin 1950. Minä valmistuin neljä vuosikymmentä sitten kolmen kuukauden mittaiselta poliisikokelaskurssilta. Vähimmäispääsyvaatimuksina kokeisiin edellytettiin tuolloin ison koon ja pakkasenkestävyyden lisäksi keskikoulun suorittamista sekä armeijassa saavutettua aliupseerin arvoa.
Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.
Harvat naiset korvasivat sotaväen vähintään vuoden mittaisella työkokemuksella tai toisella ammattitutkinnolla. Alle 175 senttiä pitkä aliupseerikoulun käymätön painija saattoi joskus harvoin muilla ominaisuuksillaan ylittää kynnyksen.
Nuorempi konstaapeli ei ennättänyt kunnolla sisälle ensimmäiseen toimipaikkaansa, kun hänen käteensä lyötiin lomake, jolla haettiin Suomen Poliisien Liiton jäsenyyttä. Kattojärjestö vaihtui muutaman kerran, välillä isäntänä toimi myös SAK.
Mahtava naurunremakka olisi syntynyt, jos joku juhannuksen jälkeen 1976 olisi kahvipöydässä sanonut: ”Vielä näette senkin päivän, kun poliisit kuuluvat Akavaan.”
Viimeisimmät kommentit