Uskaltaako uskoa?

Aloitin tämän kolumnin kirjoittamisen viime viikolla, jolloin juhannukseksi luvattiin helteisen aurinkoista ja lämmintä keliä. Viime vuosina juhannusta on vietetty lähinnä toppatakissa ja takkatulen lämmössä lämmitellen, joten ennuste vaikutti piristävän erilaiselta.

Kirjoitin kolumnin ensimmäiseen versioon, että mikäli sääennuste pitää paikkansa, juhannuksena päästään perinteisten kesäpuuhien kuten uimisen ja grillaamisen makuun. Viime vuosina ainakin meidän perheessämme on jouduttu soveltamaan juhannusohjelmaa säiden mukaan. Perinteiset mökkipihapelit mölkky ja petankki ovat vaihtuneet luovasti toteutettuun sisäcurlingiin, ja uima-asuissa keekoilun sijasta lapset ovat ulkoilleet fleecevuorellisissa ulkoiluasuissa. Grillaamisen kanssakin on ollut vähän niin ja näin: ruoka on kyllä valmistunut grillissä katoksen suojissa, mutta sisälle on ollut kova kiire syömään, ja grillaajan tarkenemisenkin kanssa on ollut hieman haasteita.

Heti seuraavana päivänä, kun kolumnini alkoi olla jo hyvällä mallilla, otsikot kuitenkin kirkuivat, että juhannussäähän on tulossa täyskäänne: luvassa kaatosadetta ja viileää keliä. Huh sentään. Juhannus taidetaankin siis viettää viime vuosilta tutuissa merkeissä. Kolumnini toisessa versiossa muistelin käänteispsykologisesti vuoden 2010 lämmintä juhannusaattoa. Helteisyyden muistan erityisen hyvin siitä, että ahtauduimme erään sukulaisperheemme kanssa mökille. Molemmissa perheissä oli pienet vauvat; toisessa perheessä juuri ja juuri kuukauden vanha ja meidän perheessämme liki kahdeksankuinen. Siellä me äidit pidimme vauvat kuumassa mökissä suojassa porottavalta auringolta ja verenahnailta hyttysiltä. Muutaman tunnin jaksoimme mökillä sinnitellä, mutta grillaamisen suorittamisen jälkeen meille riitti, ja palasimme sivistyksen pariin. Onneksi mökkimatkamme on armeliaat parikymmentä kilometriä, joten paikan vaihdos kävi helposti. Aah, kuinka ihanaa oli päästä koneellisen ilmastoinnin viilentämään asuntoon ja juoksevan veden ääreen.

Juuri kun olin saanut toisen version kolumnista valmiiksi, viikonlopun ennusteet jo kertoivat, että taivaalta voi tulla juhannuksena kaikkea muuta paitsi räntää vai rakeitako sen nyt oli. No joo, pitäisikö tämän uutisen nyt lohduttaa, mietin. Ja mitä ihmettä nyt teen kolumnilleni, jonka pitäisi kuitenkin lehdessä olla? Hieman suivaantuneena aloin haeskella tilasto- ja yleistietoa juhannuksen luonteesta.

Kolmanteen kolumniversiooni kirjoitin, että juhannus on keskikesän juhla, jota on vietetty jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Vuoteen 1954 asti juhannuspäivä oli aina 24. päivänä kesäkuuta, olipa viikonpäivä mikä hyvänsä. Sen jälkeen juhannuspäivä on sijoittunut kesäkuun 20. ja 26. päivien väliin sattuvaan lauantaipäivään.

Ilmatieteen laitoksen mukaan keskimäärin joka toinen tai joka kolmas juhannus on poutainen ja myös aurinkoinen. Helle molempina juhannuspäivinä on sen sijaan harvinaista, mutta joko juhannusaattoon tai -pyhään sattuu tilastojen mukaan hellesäätä kuitenkin keskimäärin kerran neljässä vuodessa. Ilmatieteen laitos tietää myös kertoa, että juhannuksena esiintyy melko usein voimakkaita kuurosateita.

Ehkäpä tästä kolumni kuitenkin syntyy, mietin maanantaiaamuna. Mutta mutta: alkuviikon ennusteet povaavat juhannuksen pyhiksi taas jo helteitä ja aurinkoa. Uskaltaisikohan tuota nyt viimeinkin uskoa?

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?