Sappeen kirjastotäti vaihtui kirjastosedäksi

Sappeessa vaihtuivat kirjastokaappien avaimet, kun eläkkeelle jäänyt Hellevi Salonen luovutti avaimet Panu Vuorenmaalle.

Sappeessa vaihtuivat kirjastokaappien avaimet, kun eläkkeelle jäänyt Hellevi Salonen luovutti avaimet Panu Vuorenmaalle.

Innostunut, mutta odottava, kuvaili Panu Vuorenmaa tunnelmaansa, kun Hellevi Salonen ojensi hänelle Sappeen lainausaseman kirjakaappien avaimet viime keskiviikkona. Kirjastoa lähes 30 vuotta pitänyt Hellevi Salonen jäi eläkkeelle, ja jo nyt pääkirjastossa työskentelevä Panu Vuorenmaa rupeaa hoitamaan lainausasemaa, joka on avoinna kuukauden 1. ja 3. keskiviikkona.

Hellevi Salonen aloitti kirjastonhoitajana lokakuussa 1988. Kirjaston vilkkaampien vuosien kirjasuosikkeja olivat ehdottomasti jokavuotiset syysuutuudet – Päätalot, Hietamiehet ja Joenpellot – niitä jonotettiin.

Hellevi laskeskelee, että hänen aikanaan on tullut 97 uutta lainaajaa, monet heistä kesäasukkaita. Vielä kymmenisen vuotta sitten kesäasukkaat vilkastuttivatkin kirjaston kesää, mutta nyt kesäasukkaat, niin kuin muutkin lainaajat, ovat käyneet vähiin.

Suosikit sukupolvesta toiseen

Hellevi muistelee aikaa, jolloin kirjaston asiakkaina oli paljon lapsia. Hän piti lapsille jopa satuhetken lainauksen lomassa.

– Lasten suosikeista on jäänyt mieleeni kolme pienen pientä Kultatähtikirjaston kirjaa. Yksi oli Georges Duplaix’in Eläintarinoita, toinen Alain Greenin Huolettomat pesukarhut, kolmatta en enää muista. Kaikki ne ovat 1960­luvulta. Kirjat olivat joluetun näköisiä, kun minä tulin lainausasemaa hoitamaan, mutta aina uusi lapsipolvi löysi ne ja lainasi moneen kertaan.

Viime vuonna kirjat alkoivat olla poistokunnossa. Parhaan kuntoinen päätyi Tampereelle Metso-­kirjastoon, koska se oli Pirkanmaan ainoa kappale laatuaan. Kaksi muuta saivat uuden kodin Sappeen kirjaston entisen lapsiasiakkaan luota. Hänen lapsensa lukee niitä nyt.

Moderni lainaustekniikka ei ole vielä Sappeeta saavuttanut. Hellevi Salonen pujottaa eräpäiväkortin kirjan taskuun ja laittaa kirjan ja lainaajan tietokortin laatikkoon.

Moderni lainaustekniikka ei ole vielä Sappeeta saavuttanut. Hellevi Salonen pujottaa eräpäiväkortin kirjan taskuun ja laittaa kirjan ja lainaajan tietokortin laatikkoon.

Karaokea ei löytynyt

Läksiäis­ ja tulokahville tulivat myös Tarja ja Yrjö Saarinen, jotka samalla halusivat lainata karaokekasetteja. Tarja oli saanut laitteet lahjaksi, mutta niiden mukana tuli vain yksi valssikasetti. Juhannuksena olisi mukava laulella muutakin, mutta valitettavasti Sappeen lainausasemalta ei kasetteja löytynyt.

– Luopioisissa niitä on, kertoi Tarja, joka kertoi myös, että Netta Muskettin rakkausromaanit ovat hänen mielilukemistaan.

Saarisen pari kertoi, että lukeminen on viime vuosina jäänyt vähemmälle, mutta 1980­luvulla he olivat innokkaita kirjakerholaisia. Yrjö Saarinen muisteli mieluisaa kirjaa, nimeltään Valamon yksinäinen.

– Olin syksyllä yksin mökillä ja kirja ahmaisi mukaan niin, että lukea hotkaisin sen yhteen kyytiin.

Sen sijaan Kalle Päätalon kirjat eivät ole tamperelaismiestä innostaneet:

– Samaa jaarittelua sata sivua.

Äänikirjat, lehdet ja ristikot

Myös Helvi Jousmäki piipahti läksiäiskahvilla ja otti samalla kuvia syksyllä ilmestyvään Sappeen Sanomat ja

Tarja ja Yrjö Saarinen piipahtivat Hellevi Salosen läksiäiskahvilla.

Tarja ja Yrjö Saarinen piipahtivat Hellevi Salosen läksiäiskahvilla.

Ohvenon siinä ohessa ­lehteen. Kirjastokäynnit ovat Helviltä viime vuosina jääneet vähiin, kun hän kuuntelee kirjat äänikirjoina.

Lukuharrastuksen täyttävät sanomalehdet.

– Ja olen hurahtanut silhouette­ristikoihin, joiden ratkomiseen kuluu sangen runsaasti aikaa.

Helvi Jousmäki toi Panu Vuorenmaalle muodikkaan värityskortin, johon hän oli kirjoittanut tervehdyksen: Jos kirjastossa ei ole ruuhkaa, voinet väritellä auennutta porttia.

Väki väheni, kirjasto hiljeni

Viime vuosina on Sappeen lainausaseman ovi käynyt harvakseltaan. Muutama innokas lukija on siirtynyt manan majoille, joku ei enää jaksa lukea, joku on muuttanut kylältä ja ahkerasti lainanneet lapset ovat aikuistuneet ja lähteneet opiskelemaan. Sappeen kerran viikossa auki ollut sivukirjasto on muuttunut kaksi kertaa kuukaudessa, pari tuntia kerrallaan, auki olevaksi lainausasemaksi.

Hellevi Salonen siirtyy lainaustiskin toiselle puolelle ja lukuharrastus jatkuu. Omaa kirja­ tai kirjailijasuosikkiaan hän ei nimeä, sillä molempia on paljon.

– Viime vuosina olen kuitenkin ihastunut irlantilaisen Maeve Binchyn romaaneihin. Ne ovat niin elämänmakuisia ja samalla elämänuskoisia ja tietenkin dekkareita täytyy olla aina varalla.

Lainausaseman tulevaisuus oli askarruttanut eläkkeelle jäävää Hellevi Salosta, mutta ratkaisu löytyi läheltä, kun Panu Vuorenmaa muutti Sappeeseen.

– Oikein hyvillä mielin olen, kun jatkaja löytyi, sanoi Hellevi, ja kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Heinonen jatkoi ojentaessaan ruusun Panulle:

– Toivottavasti tästä tulee sinulle eläkevirka, kuten Hellevillekin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?