Risto Mattila kuvasi joutsenen kahdeksan poikasta

Risto Mattilan tämän kesän valokuvanäyttely kertoo joutsenen elämästä keväästä syksyyn.

Risto Mattilan tämän kesän valokuvanäyttely kertoo joutsenen elämästä keväästä syksyyn.

Luontokappaleita harrastuksenaan kuvaava tulee samalla hankkineeksi tietoa kohteidensa elintavoista, ulkonäöstä ja ääntelystä. Kamera pystyy tallentamaan paljon sellaisiakin yksityiskohtia, mitä silmät eivät ehdi tai kykene nähdä.

Pian parikymmentä vuotta joutsenia kuvannut Risto Mattila on tottunut näkemään tämän lajin lintupariskunnilla enimmillään kuusi tai seitsemän poikasta. Tänä keväänä kameran muistikortille tallentui ennätyssuuri poikue.

–Siinä oli kahdeksan poikasta. Niin herttaisia palleroita, kuhmalahtelainen Mattila luonnehtii pikkujoutsenia lämpöä äänessään.

Sitä ei kuvaaja tiedä, ovatko Kuohunlahdella kuvatut pallerot selviytyneet tuosta vaiheesta hengissä eteenpäin. Toiset linnut eivät yleensä joutsenen poikasia uhkaa, mutta pienpedot, kuten supikoirat ja villiminkit, voivat käydä niitä napsimassa.

Muiden muassa nämä kuvatut kahdeksan poikasta emonsa turvissa on nähtävillä Kuhmalahden kirjastossa, jonne Risto Mattila on kerännyt valokuvanäyttelyn joutsenen elämästä keväästä syksyyn.

 

Kamera aina mukana

 

Laulujoutsenien määrä kasvaa Suomessa koko ajan. Niinpä Risto Mattila sanoo näkevänsä niitä melkein joka kerralla, kun ajaa Kuhmalahdelta Kangasalle. Varsinkin keväisin joutsenia kohtaa pelloilla, joiden tulvavesien peittämille kohdille ne mielellään pysähtyvät. Samassa parvessa voi hyvinkin olla 100-200 lintua.

Harrastajakuvaajalla on melkein aina yksi, monesti toinenkin kamera mukana, jotta yllättäen eteen tulevat tilanteet eivät pääse menemään ohitse.

–Pysähdyn tien sivuun, avaan ikkunan ja kuvaan siitä. Tervaniemessä pääsin ottamaan kuvia linnuista muutaman kymmenen metrin päästä.

Liian lähelle ei edes kuvaaja toivo helposti kymmenen kiloa painavien lintujen lentävän.

–Jos sellainen osuu autoon, niin voi käydä köpelösti.

 

Joutsen juoksee

veden pinnalla

 

Näyttelykuvien joukossa on yksi ilmakuva, jossa joutsenet ovat nousemassa lentoon järvestä. Veden pintaan jääneet renkaat paljastavat, miten pitkään joutsen juoksee vedessä, ennen kuin se pystyy nousemaan siivilleen.

Kuva maahan laskeutuvista, hävittäjälaivuetta muistuttavista joutsenista taas näyttää niiden jalkojen olevan kuin lentokoneiden laskutelineitä. Auringon valossa jalkaräpylät  ovat läpikuultavia.

Kuvat siipensä levittäneistä joutsenista tuovat hienosti esille siipien yksityiskohtaisen rakenteen. Niistä käy ilmi myös se, miten nuorien lintujen väritys muuttuu ruskeanharmaasta valkoiseksi siivistä vartaloon päin. Viimeisenä tumma väri säilyy päässä ja kaulassa.

Tähän aikaan kesästä Suomessa tavataan lähinnä aikuisia joutsenpariskuntia ja niiden poikasia.

–Nuoriso lähtee keskikesällä Venäjälle. Tulevat taas sieltä syksymmällä takaisin, tietää Risto Mattila, joka tietää myös sen, että nuorison keskinäiset, hurjat taistelut voivat johtaa jopa jonkun linnun kuolemaan.

Joutsenen tapaturmaista kuolemaa Mattila oli todistamassa viime talven revontulia kuvatessaan.

–Joutsen lensi lankoihin. Törmäystä seurasi valtava räjähdys ja tulipallo, hän kertaa havaintojaan.

 

Kuvassa oltava

jokin juju

 

Risto Mattila kehuu kansallislintuamme hienoksi linnuksi, vaikka maanviljelijänä tunnustaakin sen aiheuttamat haitat, valtavat jätöskasat ja räpylöiden painumat pelloilla. Joutsenen äänikin miellyttää.

–Kaakatus on niiden keskustelua. Meillä kun ovat pelloilla, niin pihan yli lentäessään ne keskustelevat keskenään.

–Kun joutsen lentää yli, niin se kuulostaa helmien rapinalta, hän lisää.

Valokuvaajan silmin katsottuna joutsen on samalla helppo ja vaikea kuvattava. Se lipuu vedessä hitaasti ja nousee siivilleen hitaasti. Haastetta valokuvaajalle tarjoaa taas linnun väritys, jossa valkoiseen pukuun yhdistyy musta nokka ja lähes mustat jalat.

–Jokaiseen kuvaan pitäisi saada jokin juju, erottuva yksityiskohta. En kuitenkaan manipuloi, kuvaaja luonnehtii.

Näyttelykuvista juju löytyy esimerkiksi otoksesta, jossa siipensä levittänyt joutsen näyttää enkeliltä. Toisessa kuvassa järven pohjasta ruokaa etsivä emolintu taas tuo mieleen uponneen veneen.

 

Risto Mattilan valokuvanäyttely on esillä Kuhmalahden kirjastossa sen aukioloaikoina 3.7. saakka.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?