Settilistalla kaikki rockin värit

Aitoon Kirkastusjuhlilla kajahtaa tänä vuonna paikallisia säveliä, kun pälkäneläinen orkesteri Musta Sirkus avaa festarit lauantai­iltana.

Muusikkorivi korjaa nopeasti toimittajan sanoja.

– Ei avaa. Erin lämppää meitä, bändin basisti Markku Laaninen sanoo ja naurahtaa.

Komento siis sen osalta takaisin. Erin avaa koko festarin Rokkiliiterin keikallaan, ja Musta Sirkus avaa Kirkastusjuhlien Juhlatalon, eli entiseltä nimeltään ylälavan, bändikattauksen. Aitoossa kirkastuslauantaina soitettava keikka on yhtyeen keikkahistorian neljäs, mutta myöskään yhtyeen tarina ei ole vielä pitkä.

Musta Sirkus sai alkunsa viime lokakuussa, kun Pälkäneellä ja lähiseudulla mainetta niittäneen Söör’s Boolsin taru tuli päätökseensä. Bändissä soittanut kolmikko Jaakko Sorrela, Joonas Laitinen ja Mika Veija päätti jatkaa soittamista yhdessä, ja pian trio jo kehitteli treenikämpällä uusia kappaleita.

Markku Laaninen oli samoihin aikoihin muuttanut takaisin synnyinseudulleen Pälkäneelle. Ensimmäisen muuton jälkeisen viikonlopun kylänraitin­reissulla häntä pyydettiin kahteen orkesteriin soittamaan. Triosta tuli kvartetti ja Mustan Sirkuksen tarina alkoi, kun Laaninen päätti liittyä mukaan.

Ensimmäisen kerran Mustan Sirkuksen esirippu aukesi viime vuoden itsenäisyyspäivän aattona, kun bändi astui yleisön eteen vain runsaat kuukauden päivät yhtyeen perustamisen jälkeen. Syke ry:n pikkujoulukarkeloissa Kostian Kievarin alakerran lavalla soitetun debyyttikeikan jälkeen Musta Sirkus on esiintynyt kunnan toisella laidalla Rautajärven Elotähkässä ja Luopioisissa Ravintola Liekissä. Seuraavaksi esiintymismiljöö vaihtuu ravintolatunnelmasta Suomen vanhimman festarin lavaksi.

Kuten kuvitella saattaa, tuleva saa muusikot hymyilemään.

– Tällainen nopea ja räväkkä alku on hyvä lähtölaukaus bändille, rumpali Mika Veija sanoo.

Ei vain yhtä lokeroa

Mutta millaista musiikkia Musta Sirkus soittaa, ja millaisia tahteja Aitoossa kirkastusviikonloppuna yleisö kuulee? Yksi asia on ainakin varma ­ lainakappaleita ei soittolistalta löydy.

– Soitamme vain ja ainoastaan omaa musiikkia, Markku Laaninen eli taiteilijanimeltään Paroni sanoo.

Musiikillisesti Mustan Sirkuksen jäsenet eivät luokittele kappaleitaan minkään tietyn musiikin lajityypin eli genren alle.

– Jazzista heviin, kitaristi Laitinen tiivistää.

Ytimekkäästi orkesterin musiikkia kuvailee yhtyeen slogan ”Kaikki rockin värit”.

– Olemme lähteneet tarkoituksella sille linjalle, että sekoitamme musiikissamme aivan kaikkea mahdollista. Musta Sirkus ei ole yksitoikkoista kuunneltavaa, rumpali ”Veke” Veija sanoo.

Kappaleiden vastuuhenkilöksi ei voi nimetä yhtä yhtyeen jäsentä, sillä lopullisen muotonsa biisit saavat vasta, kun bändi on niitä yhdessä tarkastellut ja kehittänyt. Tavallisesti kitaristi Laitinen tuo treenikämpälle raakileen, jota yhtye lähtee porukalla hiomaan. Yhdessä syntyy myös päätös siitä, voiko biisiä käyttää keikkaseteissä vaiko ei. Mustan Sirkuksen lyhyeen, mutta sähäkkään historiaan mahtuu myös hyllytettyjä kappaleita. Solisti Sorrela heittää, että hyvänä mittapuuna kappaleen toimivuudesta on yleisön poistuminen. Astetta enemmän tosissaan hän jatkaa, että mikäli biisissä mättää jokin, niin artistista ei tällöin tunnu hyvältä sitä esittäessä, ja näin kappale itsestään tulee tiensä päähän.

Bändille ensimmäinen keikka tuli nopeasti perustamisen jälkeen, ja tuoreella orkesterilla oli ainoastaan kuukausi aikaa kehittää tyhjästä setti omia kappaleita. Tämä vaikutti siihen, että mukana oli muutama niin sanottu täytebiisi, jotka ovat myöhemmin ajan kanssa pudonneet pois.

– Kahden viimeisimmän keikan jälkeen on nähnyt hyvin sen, mitkä kappaleet toimivat. Meidän on pitänyt tiivistää settilistaa Kirkastusjuhlia varten ja olemme onnistuneet tässä hyvin. Näin lyhyessä ajassa tällä touhulla on ollut hyvä kaari ja uskomme, että Kirkkareiden keikasta tulee hyvä, Sorrela sanoo.

Musiikillinen sulatusuuni

Yhdistävä nimittäjä bändin jäsenillä on musiikkitausta, joskin kunkin kohdalla erilainen. Markku Laanisen muusikkotaival alkoi vuonna 1998 pälkäneläisessä The Köyhät ­orkesterissa, ja tämän jälkeen mies on soittanut bassoa erinäisissä rautalanka­ ja tanssimusiikkikokoonpanoissa. Söör’s Boolsissa musisoinut Mika Veija on ollut mukana kymmenkunnassa enemmän ja vähemmän keikkailleessa yhtyeessä. Joonas Laitisella bändihistoriaa on niin ikään useammasta kokoonpanosta, ja hän soittaa tällä hetkellä myös tamperelaisessa Genressä. Soittajien lisäksi bändin taustavoimissa ääniteknikkona vaikuttaa Hannu Lehtimäki.

Sorrelalla ja Laitisella on Söör’s Boolsin lisäksi yhteistä historiaa yhden ainokaisen esiintymisen Onkkaalan VPK:n Vilpolassa tehneen ja Laitisen sanoin huipulla lopettaneesta The Mask ­kokoonpanosta.

– Muistan, kun sanoin silloin vanhemmilleni, että te ette saa tulla katsomaan sitä keikkaa. Mutta nyt Kirkkareille saavat tulla kaikki. Nyt saavat vanhemmatkin tulla katsomaan, Sorrela sanoo ja naurahtaa.

Yhtyeen jäsenten erilaiset musiikkitaustat ovat juuri se asia, mikä tekee Mustasta Sirkuksesta soittajille antoisan ja antaa myös rakennuspalikat bändin musiikilliselle, genrevapaalle linjalle. Mustan Sirkuksen areenalla nuo taustat kohtaavat, ja se kuuluu yhtyeen kappaleista.

– Tykkään sen takia olla Mustassa Sirkuksessa, koska saa tavallaan tehdä sitä, mitä haluaa. Saa kokeilla kaikenlaista ja tehdä biisejä. Tämä on mielestäni hyvä bändi, koska kaikilla on todella erilaiset taustat ja kaikki tuovat erilaista tyyliä yhtyeeseen, Laitinen sanoo.

Soittajat intoutuvat analysoimaan bändin musiikillista linjaa. Kaikesta voi nähdä heidän olevan innoissaan yhtyeessä soittamisesta.

– Jokainen tuo bändiin jotain omaansa. Mutta kuitenkin se, että lopputulos kuulostaa Mustalta Sirkukselta jo näinkin paljon näin lyhyessä ajassa, on aika hyvä juttu, Sorrela toteaa.

– Se on mielestäni aika hämmentävää, että vaikka kappaleet ovat aivan erityylisiä, välillä mennään rockabilly­touhuissa ja bluessissa ja sitten taas paahdetaan täysillä rockia, niin se kuulostaa silti samalta bändiltä, Laaninen pohtii.

– Juuri se, että biisien sisällä voi olla erilaisia tyylejä niin paljon, on siistiä, Laitinen sanoo.

12 raitaa

Vaikka Musta Sirkus viettää yksivuotissyntymäpäiviään vasta syksyllä, urheilutermejä käyttäen ei voi sanoa, että yhtye olisi alkutaipaleellaan jäänyt telineisiin. Bändi nimittäin vietti pääsiäisenä Kuhmalahden metsissä pyhien mittaisen nauhoitussession, ja tuloksena syntyi Mustan Sirkuksen ensilevyn ääniraidat.

– Kannoimme pari pakettiautollista tavaraa vuokraamaamme mökkiin, ja bändin kanssa vietetyn pääsiäisen tuloksena saimme nauhalle 12 ihan hyvänkuuloista raitaa. Nyt on sitten vielä jäljellä loppumiksailua ja hiomista, rumpali Veija sanoo.

Bändin viesti tulevaisuuteen on selvä ­ omasta musiikillisesta ilmaisusta ei luovuta eikä lainabiisejä aleta soittaa.

– Pukkaamme levyn ulos ja jatkamme oman musiikin tekemistä. Lisäksi yritämme saada laitettua laadukkaita videopätkiä YouTubeen ja myös keikkailla. Pitäydymme omalla linjallamme emmekä ala soittaa covereita, Laaninen tiivistää.

Musta Sirkus haluaa tehdä ja näkyä, mutta ei runnoa itseään eikä tulevaa levyään väkisin mihinkään suuntaan. Jutun idea on siinä, että muusikot saavat Mustan Sirkuksen varjon alla tehdä juuri sitä, mikä heistä tuntuu hyvältä. Karavaani kulkee, mutta omalla painollaan.

– Kyllä levy sitten antaa omat siivet itselleen. Sitten, kun saamme levyn valmiiksi hiotuksi, se määrittelee itsekin sitä, mitä siitä tulee. Emme ala väkisin pakkomyymään musiikkiamme, Jaakko Sorrela sanoo.