Kysy Tuomolta kasveista

Apiloiden salattu maailma

Alsikeapila. Tällaista väriä ei Tuomo Kuitunen koskaan aikaisemmin apilalla nähnyt.

Alsikeapila. Tällaista väriä ei Tuomo Kuitunen koskaan aikaisemmin apilalla nähnyt.

Viime viikolla vastailin kysymyksiin kasvien nimistä. Nyt paneudun apiloiden maailmaan. Monestihan kasvin nimessä on myös väri, joka kertoo kasvin kukan värin. Apiloissa tämä on vahvasti esillä. Meillä tavataan puna-, valko-, kelta- ja musta-apila tästä värikirjosta.

Kasvitieteen isä Carl von Linné oli hurskas kristitty eikä hyväksynyt sekasikiöitä eli risteymiä nimettäväksi järjestelmäänsä. Kun kerran jokainen laji oli Raamatun mukaan luotu lajiksi, ei sinne huolittu muita. Sitten hänelle kiikutettiin apila, joka oli vaaleanpunainen. Kuinkas nyt suu pannaan, kun tämä on selvästi puna- ja valkoapilan välistä. Lopulta Linné luovutti ja hyväksyi sen risteymäksi. Niin sai nimensä alsikeapila, ja vakuudeksi hän liitti nimeen sanan hybridi ja sekoituksen koko nimeksi tuli Trifolium hybridum. Suomalainen nimi taas tulee ruotsalaisesta Alsiken kaupungista, josta tämä kummajainen löydettiin.

Eipä olisi Linnén tarvinnut luopua periaatteistaan, sillä jälkipolvet ovat osoittaneet, että alsikeapila on ihan oma lajinsa eikä risteymä. Apiloista ei muutenkaan risteymiä tunneta. Löysimme kukkakävelyn aikana erikoisenvärisen apilan, jota Linnékin olisi varmasti pyöritellyt ihmeissään. Joku mukanaolleista oli jo viemässä sitä risteymäksi, mutta tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan kuitenkin alsikeapilan. Kasvin väri vain oli perin omituinen, kaukana herkästä vaaleanpunaisesta. En ole itsekään koskaan ennen nähnyt moista apilaa.

Apiloista musta- ja kelta-apila ovat yksivuotisia eli periaatteessa rikkakasveja. Kun kysyttiin niiden yleisyyttä, täytyi tunnustaa, että kovin ovat käyneet harvinaisiksi. Moni muisti nähneensä lapsuudessaan musta-apiloita pellonpientareella, joku toinen osasi kertoa, että tuossakin kasvoi ennen kelta-apilaa, mutta sitten tienreunat myrkytettiin, eikä sitä enää siitä löytynyt. Näin onkin. Molemmat keskusteluun osallistuneet olivat oikeassa. Nämä kaksi olivat yleisiä vielä 70-luvulla, mutta tehokas rikkaruohontorjunta on koitunut niiden kohtaloksi ja näistä apiloista on tullut uhanalaislistan tarkkailulajeja, säilyvätkö vai häviävätkö meidän luonnostamme. Vielä silloin tällöin niitä näkee.

Kaksi hyvin yleistä apilaa ovat väriltään punaisia eli metsäapila ja puna-apila. Kuinka ne sitten erottaa toisistaan? Ensinnäkin metsäapila on meillä alkuperäinen kasvi ja puna-apila on tuontitavaraa eli rehukasvi. Niinpä metsäapilaa löytyy nimensä mukaan juuri metsistä ja teiden pientareilta. Puna-apila on enemmänkin peltojen ja nurmien asukki. Paras tuntomerkki löytyy kasvien lehdistä. Puna-apilalla on hyvin usein vaalea v-kirjainta muistuttava täplä lehdellä, metsäapilalla ei koskaan. Se kasvaa myös usein tiiviinä kasvustona, puna-apila puolestaan muodostaa enemmän hajakasvustoja.

Näin on apiloiden laita. Nehän ovat hernekasveja ja näin ollen lannoittavat maata juuribakteeriensa avulla. Kannattaa siis pitää ne hengissä, varsinkin kun ne ovat kaikin puolin viehättäviä kukkia.

Tuomo Kuitunen

Musta-apila on kärsinyt tehomaataloudesta ja saanut rikkakasvina lähtöpassit pelloilta.

Musta-apila on kärsinyt tehomaataloudesta ja saanut rikkakasvina lähtöpassit pelloilta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?