AteljeeGalleria Virpi&Orbi: Tarmo Grönqvist luennoi Suomen jalokivistä

Väyrynenniitti ja muut maamme kiviharvinaisuudet

Diplomigemmologi Tarmo Grönqvist (kuvassa oikealla) esitelmöi suomalaisista jalokivistä AteljeeGalleria Virpi & Orbissa.

Diplomigemmologi Tarmo Grönqvist (kuvassa oikealla) esitelmöi suomalaisista
jalokivistä AteljeeGalleria Virpi & Orbissa.

Vuolijoella AteljeeGalleria Virpi&Orbissa tutustuttiin Suomen maaperän kimalteleviin aarteisiin diplomigemmologi Tarmo Grönqvistin ”Suomalaiset jalokivet” -luennolla. Grönqvist aloitti luennon kuvailemalla jalokiven ominaisuuksia, joiksi yleensä lasketaan kauneus, kestävyys ja harvinaisuus. Tarmo Grönqvistin mielestä tämä luokittelu ei täysin kuitenkaan kestä tieteellistä käsittelyä.

– Kauneus on katsojan silmässä. Kestävyyttä pystytään tieteellisen metodein testaamaan Moshin kovuusasteikolla. Ongelmana tässä tosin on se, että esimerkiksi helmi ei ole kovin kestävä, mutta on silti kiistattomasti jalokivi. Harvinaisuuskin on melko ongelmallinen kriteeri, Tarmo Grönqvist kuvailee.

Toinen tapa erotella jyvät akanoista on miettiä korukivien ja jalokivien eroa, mutta jalokivien ja korukivien välinenkin ero on tulkinnanvarainen. Puhekielessä kaikki koruissa käytettävät kivet täyttävät jalokiven ehdot. Grönqvist kertoo, että kivet voidaan luokitella myös syntytapansa perusteella; eli orgaanisesti ja epäorgaanisesti syntyneisiin.

– Eloperäisellä tavalla syntyneitä jalokiviä ovat esimerkiksi meripihka ja helmi. Epäorgaanisia syntytavaltaan ovat muun muassa korundi, topaasit ja kvartsit.

Suomesta löytyy niin orgaanisella kuin epäorgaanisella tavallakin syntyneitä jalokiviä:

– Orgaanista jalokiveä eli helmeä on tavattu Pohjois-Suomessa. Tuhansia raakkuja kaivettiin Lapin ja Pohjois-Suomen joista ja vietiin Pietariin vuosisadan alussa, raakku-kanta tuhottiin. Viljakkalassa on vielä luonnonjokia, joissa raakku elää jopa 200 vuotiaaksi asti, mutta kantoja on hyvin vaikea ennallistaa.

Helmet jotka ostajaa kaupoissa houkuttavat, ovat lähes poikkeuksetta viljeltyjä helmiä. Esimerkiksi Kiinassa on suuria helmiviljelmiä; simpukan sisään laitetaan ärsykkeitä, minkä jälkeen ne lasketaan takaisin mereen.  Ärsykkeitä laitetaan niin paljon, että yhdestä viljellystä simpukasta saattaa tulla yli toistakymmentä helmeä. Luonnon helmet ovatkin todella harvinaisia.

 

Ametisti suojaa alkoholin vaaroilta

Suomen maaperää rikastuttavat myös epäorgaanisella tavalla syntyneet jalokivet. Suomen kansalliskivenä tunnettu graniitti on kaiken perusta. Tämä Suomen yleisin kivilaji koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä.

Suomen eniten käytetty korukivi, sateenkaaren väreissä hehkuva spektroliitti, on plagioklaasi-maasälpä. Toiset yleiset korukivet Suomessa ovat kvartsimuunnokset. Eniten tavataan savukvartsia, sinikvartsia, maitokvartsia ja ruusukvartsia. Näiden lisäksi esiintyy myös jaspista ja vuorikidettäkin eli väritöntä kirkasta kvartsia.

Tarmo Grönqvist esitteli violetin värisen kvartsin, eli ametistiin liittyviä monia uskomuksia:

–  Ametisti on vanhastaan tunnettu jalokivi. Satojen vuosien ajan se on tunnettu piispojen kivenä. Sen on ajateltu suojaavan myös juoppoudelta.

 

Topaasilöydöt Viitaniemen Eräjärven louhokselta saivat Tarmo Grönqvistkin innostumaan suomalaisista jalokivistä.

Topaasilöydöt Viitaniemen Eräjärven louhokselta saivat Tarmo Grönqvistkin innostumaan suomalaisista jalokivistä.

AteljeeGalleria Virpi&Orbissa on esillä myös erilaisia kvartseja.

AteljeeGalleria Virpi&Orbissa on esillä myös erilaisia kvartseja.

Lapin jokien aarteet

Löytyykö Suomesta kaikista kuuluisimpia jalokiviä: safiireja, rubiineja tai smaragdeja? Entä jalokivien kuningasta timanttia? Lapin jokien äärellä voi hieraista silmiään, sillä kimallus voi olla syntyisin muustakin kuin vain laineiden ja auringon säteiden leikistä. Lapin purojen pohjilta voi löytää korundi-mineraalia, joka on jalossa läpinäkyvässä muodossaan rubiini tai safiiri.

–  Tummanpunainen korundi on rubiini, muut safiireja. Sanotaan, että kyyhkysen veren punainen rubiini on kaikista kaunein. Safiirit yleensä ovat tumman sinisiä, mutta voivat olla myös muun värisiä. Lapintähti safiiri on esimerkiksi pääasiassa ruskea.

Tarmo Grönqvist kertoo. Smaragdeja ei Suomesta ole löytynyt – ainakaan toistaiseksi.

–  Smaragdi on silikaattimineraali beryllin vihreä värimuunnos, jota Suomesta ei ole vielä löytynyt. Muita beryllimuotoja on löydetty Suomesta. Luumäeltä on löydetty jalokivilaatuista berylliä, esimerkiksi keltaista berylliä, eli nimeltään kultaberylliä ja kellanvihreää berylliä eli heliodoria. Myös vaaleanpunaista berylliä eli morganiittia on Suomesta löytynyt, samoin myös vaaleansinistä akvamariinia.

Suomen maaperästä nousee myös maailman kovinta – ja ehkäpä kauneinta – ainetta timantteja. Kimberliitti on timantin emäkivi.  Kimberliittiä esiintyy piippumaisina muodostumina, joiden juuret ulottuvat noin kahdensadan kilometrin syvyyteen. Näitä ”timanttipiippuja” esiintyy esimerkiksi Kaavilla ja Kuopiossa.

 

Kullan kiilto silmissä

Luentotilaisuuden aikana käsiteltiin myös Suomen jalometallitilanteen historiaa ja tulevaisuutta. J.L Runeberg katsoi 1800-luvun puolessa välissä aiheelliseksi vielä todeta Maamme -runossa seuraavaa: ”On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet”. Runon syntyaikoihin maatalousvaltaisen Suomen uskottiin jäävän köyhäksi.

1800-luvun lopussa kullan kaipuuseen vastattiin Lapin kultaesiintymillä. Nykyään Suomi on Euroopan suurin kullantuottaja maa. Kaikki Suomen kultakaivokset ovat tosin ulkomaisessa omistuksessa. Valkeakosken Kaapelinkulman kultaesiintymää Tarmo Grönqvist kuvailee hyväksi.

Jalokiviä jäljentämässä

Luentotilaisuuden lopun keskustelutilaisuudessa paneuduttiin vielä jalokiviväärennysten maailmaan. Väärennös -termi on kuitenkin Tarmo Grönqvistin mukaan ristiriitainen:

– Lasketaanko synteettinen kivi, eli laboratoriossa syntynyt kivi, väärennökseksi? Synteettisen kiven ominaisuudet ovat tasan samat kuin luonnosta löytyneellä jalokivellä. Synteettisen jalokiven ja luonnon jalokiven erottaminen on hyvin vaikeaa.  Sitten on myös ihan selviä jäljennöksiä, jotka ovat tehty esimerkiksi lasista tai muovista. Tällaiset jäljennökset tunnistaa paljon helpommin verrattuna synteettiseen kiveen.

Entä mitä sellaisen lukijan tulisi tehdä, joka aihepiiriin tutustuttuaan haluaa lähteä aarrejahtiin?

– Periaatteessa kivien keräys ei ole jokamiehen oikeus. Jos louhokselle menee etsimään jalokiviä, pitää olla louhoksen omistajalta lupa. Yleensä sen saa pientä maksua vastaan.

Toisaalta valtauksen pystyy kuka tahansa perustamaan, ja valtauksen tekeminen oikeuttaa kaivostoimintaan. Jos erikoisen murikan löytää, kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä ensimmäiseksi Geologian tutkimuskeskukseen. Mielessä kannattaa pitää myös se, mistä kiven on löytänyt – muuten löydön arvo romahtaa.

Metsäpoluille ei kannata ehkä kuitenkaan lähteä harhailemaan, vaan vanhoilta kaivoksiltakin voi edelleen löytää säihkyväisiä. Esimerkiksi Viitaniemen louhokselta Eräjärveltä, jossa Tarmo Grönqvist itsekin kesätöissä innostui jalokivistä, löytyy edelleen suuria jalokiviluokkaisia topaasikiteitä. Jos topaasit eivät kiinnosta ja etsii jotain vielä harvinaisempaa, voi Eräjärven louhokselta löytää myös fosfaattimineraali Väyryneniittiä – kiveä jota ei ole löydetty mistään muualta päin maailmaa.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?