Tolellista ja uskomusta: perinnetietoa Sahalahdelta

Lauri Joosepinpoika Arran muistelut kirjaksi

Kari Elkelä työsti kirjaksi Lauri Joosepinpoika Arran kirjoittamat muistelut.

Kari Elkelä työsti kirjaksi Lauri Joosepinpoika Arran kirjoittamat muistelut.

Lauri Arran lapsuuden koti, Arran yläpytinki, toimi päärakennuksena vuosina 1874-1969. Kuva Kari Elkelä 2016.

Lauri Arran lapsuuden koti, Arran yläpytinki, toimi päärakennuksena vuosina 1874-1969. Kuva Kari Elkelä 2016.

Sahalahti-Seura on kustantanut sahalahtelaiseen paikallishistoriaan ja perinnetietoon pureutuvan kirjan. Teoksen, joka kantaa nimeä Tolellista ja uskomusta, on toimittanut ja selityksin varustanut FT Kari Elkelä.

Kirja sisältää todellisen historian lisäksi muiden muassa taruja, kaskuja ja sananparsia. Elkelä on muokannut tekstin sahalahtelaisen Lauri Joosepinpoika Arran noin 50 vuotta sitten kirjoittamista muisteluista. Kotiseutukirjan voi ostaa Sahalahden kirjastosta.

Lauri Joosepinpoika Arra (1886-1968) innostui eläkevuosinaan kirjaamaan muistiin itse kuulemiaan ja varta vasten keräämiään perinnetarinoita.

–Moltsian kylässä oli tapana kokoontua hämynpyhiin, joissa kyläläiset kertoivat tarinoita menneiltä ajoilta. Pikkupoikana Lauri kuunteli niitä tarinoita ja samoin äitiään Aleksantra Arraa, joka oli tunnettu hyvänä jutunkertojana. Eläkevuosinaan hän kävi myös varta vasten kylän vanhojen ihmisten luona keräämässä tietoa, Kari Elkelä kertoo.

Arra kirjoitti käsin, kauniisti ja selkeästi, kaikkiaan noin 300 sivua tekstiä. Liuskat ovat säilössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa.

–Hän oli eräänlainen Kansanrunousarkiston kirjeenvaihtaja. Arralle lähetettiin otsikoita, joihin hän vastasi, moneen suuntaan rönsyillen, itseltään aika paljon mukaan laittaen.

 

Totuuden varmennus lukijan varassa

Juuri tekstin rönsyilevyys, ajallinen poukkoilu ja samojen asioiden kertominen monissa eri yhteyksissä aiheuttivat, että aineiston työstämisessä ja järjestämisessä oli sen toimittajalla melkoinen työ. Teksti oli sen alkuperäisenkin laatijan mielestä puhtaaksi kirjoittamatonta.

–Tietokoneella on 2400 kirjaan liittyvää tiedostoa, Kari Elkelä kuvaa työtään, jonka hän tehokkaan keskittymiskykynsä ansiosta pystyi saattamaan loppuun helmikuulta kesäkuulle kestäneenä aikana.

Valmiissa kirjassa on runsaat 200 sivua todellista totta, mutta mausteena myös monenlaisia uskomuksia. Paikallishistoriaa kerrataan 1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle, kuvataan muiden muassa entisajan arkea ja juhlaa sekä kasvatuskeinoja varsin viihdyttävässä muodossa.

–Välillä Lauri itsekin jättää lukijan arvioitavaksi, uskooko lukija vai eikö usko tarinoiden totuudellisuuteen, kirjan työstäjä huomauttaa.

Lauri Joosepinpoika Arran muistelutekstien yhtenä aarteena Elkelä pitää kuvausta vuoden 1918 tapahtumista Sahalahdella. Arra kirjoitti itse sotaan valkoisten puolelle osallistuneen silmin, mutta hän ymmärtää osin myös punaisen vastapuolen toiminnan. Sisällissodan Sahalahteen liittyvistä tapahtumista on muutoin kerätty hyvin vähän tietoa.

Sahalahden paikallishistoriaan pureutuva teos henkilötietoineen palvelee erityisesti sukututkijoita. Arra-kirjan toimitustyön innoittamana Kari Elkelä aikoo itsekin päivittää oman sukututkimuksensa.

 

 

Mestattiinko Sahalahdella lapsenmurhaaja?

Kun käännytään Kuhmalahdentieltä Taipaleentielle, tullaan muutaman sadan metrin kuluttua korkean kallioseinämän kohdalle. Paikka tunnetaan nimellä Rutinkallio. Lauri Joosepinpoika Arran muisteluiden mukaan kallio sai alkujaan nimensä Ruut- tai Ruth-nimisestä naisesta, jonka elämä loppui siellä mestaukseen. Tarina kertoo naisen saaneen kuolemanrangaistuksen vastasyntyneen lapsensa murhaamisesta.

Kari Elkelä ryhtyi etsimään tarinalle todellisuuspohjaa Sahalahden kirkonkirjoista. Sieltä löytyi, useita viikkoja kestäneiden etsintöjen jälkeen, merkintä naisesta nimeltä Valpuri Rutti. Rutinkallion nimi onkin siten johdettu suku- tai lisänimestä Rutti.

–Irene Karanka löysi tuomiokirjasta tietoa tapauksesta. Me emme pystyneet lukemaan vaikeaselkoista, vanhalla ruotsinkielellä kirjoitettua tekstiä, mutta Olavi Hovin asiantuntemuksen avulla se avautui.

–Tarina, jota kerrottiin, on aivan erilainen kuin mitä tuomiokirjaan on merkitty. Henkilötkin eri ihmisiä jopa niin, että kirkonkirjoihin on merkitty väärä lapsen isä. Virallisen tiedon mukaan myös lapsenmurhaajan sisko liittyy asiaan, Kari Elkelä kuvaa tarinan muuttumista.

Siitä, onko Rutinkallio mestauspaikka, ei ole varmaa tietoa. Elkelä epäilee, ettei lapsenmurhaajaa surmattu Rutinkalliolla Sahalahdella. Yleensä kun mestaukset järjestettiin syrjäisten metsäpaikkojen sijasta keskeisillä toreilla, joille kansan oli helppo kokoontua katsomaan tapahtumaa.

Jo 1700-luvun alussa sattunut tapaus osoittaa, miten tyystin toisenlaiseksi tarina muuttuu suullisessa kerronnassa vuosisatojen kuluessa, vaikka sen lähtökohtana selvästi ovatkin todelliset tapahtumat.

Lauri Joosepinpoika Arran teksteissä esiintyy muutama henkilö, joita ei löydy kirkonkirjoista, vaikka heidän asuinpaikkansakin suunnilleen tiedetään. Yksi näistä hahmoista on Piippu-Justiina.

–Torniosta Sahalahdelle tullut Justiina asusteli Taipaleentien varressa, takoi koruja, keräsi marjoja ja teki koreja, tietää Elkelä Justiinasta, joka sai lisänimensä naisille harvinaisesta piipunpoltosta.

Elkelä odottaakin, että näitä kirkonkirjoista löytymättömiä henkilöitä voitaisiin vielä tunnistaa kotiseutukirjan lukijoiden kautta. Arran tarinan mukaan Justiina kuoli 1900-luvun alussa. Taipaleen Sivulan asukkaat tiesivät kertoa, että hänen mökkinsä oli ollut heidän nykyisellä tontillaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?