Senna Kanerva on saanut hyviä eväitä elämäänsä lasten yleisurheilukerhon apuohjaajana. Nyt hän aloittaa lukio-opinnot Tampereella.
Yleisurheilu tuli 15-vuotiaan Senna Kanervan elämään kahdeksan vuotta sitten, pian kouluun menon jälkeen. Äiti vei tytön ja pikkusiskot yleisurheilun viikkokisoihin, ja lajista tuli rakas harrastus heille kaikille. Siskot Siina ja Seela harrastavat vielä ahkerasti, äiti Mari Kanerva toimii aktiivisesti Luja-Lukon yleisurheilujaostossa.
Viikkokisoista perheen harrastus laajeni piirin kisoihin lähikuntiin ja kaupunkeihin. Vapaa-ajalla lajeja on treenattu niin kentällä kuin kotipihassakin.
Senna osallistuu kilpailuihin vielä, jos oma sarja on tarjolla niissä kisoissa, joihin muu perhe matkustaa. Monet näistä kisoista ovat kuitenkin pelkästään Sisulisä-ikäisille eli alle 15-vuotiaille.
Harrastajasta apuohjaajaksi
Yleisurheilu on pysynyt tiiviisti Senna Kanervan elämässä, vaikka oma osallistuminen kilpailuihin on vähentynyt. Laji on tarjonnut mielekästä tekemistä lasten ohjaamisen parissa.
– Kävin toissa keväänä Tampereella Hämeen yleisurheilun järjestään 7-9 -vuotiaiden ohjaajakoulutuksen, hän kertoo.
Koulutus oli kahden päivän mittainen ja siellä annettiin perustiedot eri lajien ohjaamisesta sekä lasten kannustamisesta ja palautteen antamisesta. Pian koulutukselle oli käyttöä, sillä Senna Kanerva on toiminut Luja-Lukon 7-9 -vuotiaiden yleisurheilukerhossa Reetta Heikkilän apuohjaajana kahtena kesänä.
– Olen suunnitellut ja vetänyt alku- ja loppuleikkejä sekä näyttänyt ja avustanut lajitekniikoissa, Senna kertoo.
Parasta ohjaajana toimimisessa on hänen mukaansa se, että saa lapset liikkumaan ja näkee heidän riemunsa ja onnistumisen ilon.
– Myös motoriikan kehitystä on ollut hienoa seurata, hän lisää.
Osallistujia kerhossa on käynyt kerrallaan noin kymmenen. Apuohjaajana toimiminen on tuonut Sennalle hyvää kokemusta lasten kanssa toimimisesta, vastuunottokykyä ja omatoimisuutta.
– Ohjatessa olen saanut myös toisen näkökulman lajiin, hän pohtii.
Reetta Heikkilä kiittelee Sennan panosta ryhmän apuohjaajana.
– Yhteistyömme on sujunut hyvin ja Senna on ollut hyvä opastamaan lapsia, hän sanoo ja toivoo, että yhteistyö jatkuu myös ensi kesänä.
Heikkilä näkisi mielellään myös muiden nuorten jatkavan urheilun parissa, vaikka itse lopettaisikin kilpailemisen.
– Nuorten saaminen mukaan on seuratoiminnan elinehto. Vastaavasti seuratoiminta tarjoaa nuorille kokemusta yhdistystoiminnasta ja hyviä eväitä mihin tahansa ammattiin.
Liikunta antanut paljon
Liikuntaharrastus kokonaisuudessaan on ollut Senna Kanervalle tärkeä ja hän kokee oppineensa paljon myös oman harrastuksensa kautta.
– Yleisurheilun harrastaminen on kasvattanut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Olen oppinut sen, että tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan työtä ja että yksi onnistuminen vaatii useita epäonnistumisia, hän summaa kokemuksiaan.
Yleisurheilu-uran parhaat saavutukset Sennalla ovat kävelystä, josta hän on saanut piirinmestaruushopean sekä suosikkilajista kiekonheitosta, jossa pm-pronssi jäi muutama vuosi sitten vain kolmentoista sentin päähän. Suomen mestaruuskin hänellä on, joskin lajina oli tuolloin hip hop. Voitto tuli joukkuekisassa alaluokilla. Pikaluistelussa Senna on ollut mukana saavuttamassa SM-kisojen hopeaa yhdessä siskonsa Siina Kanervan sekä Amanda Saaren kanssa.
Sennan elämään tulee tänään suuri muutos, sillä hän aloittaa opiskelun Tampereen klassillisessa lukiossa. Tähtäimessä on lääkärin ammatti, ja tätä varten nuori nainen aikoo tehdä päättäväisesi töitä. Viikot hän asuu opiskelija-asuntolassa Tampereella.
– Ensi kesänä saan toivottavasti töitä Pälkäneeltä, hän toivoo.
Viimeisimmät kommentit