Pilistvereren seurakuntaretki

Bussimatkan aikana taivas selkeni ja tuli lämmin kesä,

Pilistveren kaupan katolla on komea haikaran pesä.

Enkeli-kahvilan terassilla istuttiin iltaa,

kuunneltiin nuorten puhallinorkesteria ja ihailtiin tekosaaren kaarisiltaa.

Iltanuotiolla nautittiin grillattua possua ja härkää,

nurmikko oli pitkää mutta onneksi ei märkää.

Kokeiltiin pälkäneläisten rakentamaa pyöröhirsisaunaa,

sopu oli hyvä eikä kukaan kantanut kaunaa.

Saunan jälkeen kaikilla oli hymyä huulella,

eikä kukaan ollut rähinätuulella.

Ohjelmassa oli myös monta retkikohdetta,

joissa oli tenhoa ja hohdetta.

Bussi ajoi pitkin tietä kaitaa kohti Sassin maatilan korkeaa aitaa.

Katso hei mutsi, tuolla kävelee valtavan suuri strutsi!

Imaveren maitotalousmuseossa jokainen veivasi kampea separaattorin,

yksi retkeläinen otti mukaan kulkua helpottavan rollaattorin.

Maisteltiin monta maukasta juustoa,

joiden kivennäisaineet vahvistavat luustoa.

Olustveren kartanon maatalouskoulua esitteli sujuvalla suomella opettajamuori,

siellä oppia on saanut moni virolainen nuori.

Võhman kynttilätehtaalla valamiseen käytettiin muottia,

tehtaan johtajan puheessa oli laulavaa virolaista nuottia.

Kynttilöihin tytöt taidokkaasti koristeita maalaa,

koristekynttilöillä on hintaa monta euroa tai taalaa.

Viljandin vanhan kaupungin käsityöpajassa oli askartelu,

tiffanytyönä tehty kynttilänjalka lelu.

Käytiin katsomassa kirkkoherra Vello Saloomin hautaa,

ateistisina neuvostoaikoina hän oli kirkon miehenä terästä ja rautaa.

Pilistveren kirkossa saarna oli viron kieltä,

muutaman sanan ymmärtäminen toi iloista mieltä

Kirkossa oli viileä lämpöaste,

kun alttarilla annettiin aikuiskaste.

Ehtoollisessa käytetään yhteistä maljaa, tiesin sen,

siksi ehtoolliselle osallistunut en!

Rovasti Kemppainen piti seurakuntakeskuksessa hartaushetken,

mikä kruunasi tämän seurakuntaretken.

 

Jukka Ollikkala

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?