Ilmi-Kaarina Mäkelän (1913-2016) muistolle

Taiteilija ja opettaja Ilmi-Kaarina Mäkelän pitkä ajallinen elämä päättyi elokuussa. Hän oli syntynyt ja kasvanut Pälkäneellä, Kukkolan koululla, jossa sijaitsi perheen koti opettajaisän kuolemaan saakka. Päästyään 1933 ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta hän pyrki ja pääsi opiskelemaan piirustuksenopettajaksi Taideteollisuuskeskuskouluun (Ateneumiin). Uravalinta ei ollut itsestään selvää, sillä Ilmi oli osoittanut taipumusta myös musiikissa, kielissä ja ainekirjoituksessa. Ehkä tärkeä virike kuvataiteelliseen suuntaan oli Ilmin asuminen lukioaikana Gabriel Engbergin veljen perheessä. Ateneumissa opiskelivat samaan aikaan muun muassa Tapio Virkkala, Ilmari Tapiovaara, Kirsti Liimatainen, Birger Kaipiainen ja Unto Kerttula. Viimeksi mainitun kanssa Ilmi-Kaarina oli kihloissakin jonkin aikaa.

Ensimmäisen opiskelija-asuntonsa hän sai Ateneumissa sommittelua opettaneen Arttu Brummerin äidin luota. Ilmi muisteli, että kun häntä kutsuttiin siellä ruokapöytään, Markus-poju (Brummer-Korvenkontio) sanoi: ”Minä tulen sun kanssa, ettei sun tarvitse syödä yksin”. Lapset yleensäkin kokivat Ilmi-Kaarinan persoonan turvallisena.

Pitkäaikaisin työpaikka löytyi Kokemäen yhteiskoulusta, jossa Ilmi-Kaarina opetti piirustusta 1940-luvulta eläkeikään asti. Luokat olivat alkuun hyvin suuria, ja piirustuksenopettajalle lankesi myös kaunokirjoituksen opetus. Oppilaat ovat ”muistaneet hyvällä” monipuolista, iloista opettajaansa – muun muassa Oksasen sisarukset (tunnetuimpana Aulikki) kävivät häntä tervehtimässä merkkipäivinä. Ilmi-Kaarinan rakkaus kieliin ja musiikkiin tuli koulutyössä esille monin tavoin. Hänellä oli esimerkiksi tapana soittaa piirustustunneilla klassistamusiikkia. Eräs varttunut poikaoppilas on kertonut, että tällä oli ratkaiseva vaikutus hänen musiikkialalle päätymiseensä. Ilmi-Kaarina saattoi laulattaa luokalleen ruotsin-, hollannin- ym. kielisiä lauluja, joiden sanat hän oli kirjoittanut taululle ”ihmeen kauniiksi” mainitulla käsialallaan. Tarvittaessa hän pystyi toimimaan saksanopettajankin sijaisena, ja vielä viime vuosina, käydessämme hänen luonaan Kokemäen Henrikin hovissa, hän saattoi ilahduttaa meitä ranskankielisellä laululla.

Sota-aikana Ilmi-Kaarina oli suomentanut Goethen runoon pohjautuvan laulun Warum johonkin lehteen, ja ”tarkkana tyttönä” hän harmitteli vielä päälle 100-vuotiaana, kuinka oikolukija oli mennyt korjaamaan siihen väärin jonkin sanan.

Opettajakunnasta Ilmi-Kaarina sai pitkäaikaisia ystäviä: näistä läheisin oli äidinkielenopettaja Helena Koivisto, joka rohkaisi taiteenteossa ja myi innokkaasti ystävänsä tauluja. Isän kuoleman jälkeen Ilmi-Kaarina oli rakennuttanut äidilleen ”Juhana”-nimisen pienen talon Pälkäneveden rannalle. Siellä hän vietti lähes kaikki kesälomansa, piirsi ja maalasi maisemia, rakennuksia, asetelmia ja etenkin kukkia: sini- ja valkovuokkoja pastelliliiduin; juhannusruusuja, päivänkakkaroita, iiriksiä, vanamoita… vesi- ja öljyväreillä.

Taiteilijan tuotanto nousee tuhansiin töihin. Ilmi-Kaarinaa innoitti ympäröivän luonnon värien ja valon leikki; aurinko paistoi hänen mukaansa Pälkäneellä erityisen suotuisasti. 1970-luvulla Tampereella olleen näyttelyn kukkien kuvaamista väheksyvä kritiikki vaikutti voimakkaasti Ilmi-Kaarinan myöhäistuotantoon ja sai hänet keskittymään muihin aiheisiin. Ne, jotka ovat saaneet nähdä hänen parhaita kukkatöitään, pitävät tätä menetyksenä. Taidekritiikin tuulet ovat sittemmin kääntyneet, ja tänä päivänä esimerkiksi Heikki Marilan uhkeat kukkamaalaukset ovat taiteemme kiitetyintä kärkeä.

Myös Ilmi-Kaarinan 2000-luvun alussa Pälkäneellä pidetyn retrospektiivisen näyttelyn kukkatöistä kirjoitettiin jo arvostavin sävyin: ”… herkän harmonisissa kukkamaalauksissa impressionistinen värien ja valon tulkinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa: ohimenevän hetken valo väreilee kukilla ja lehdillä”.

Ilmi-Kaarinalle oli ominaista syvällinen kristillisyys, vaatimattomuus ja huumorintaju. Serkun tytär muistelee, kuinka hän lapsena sai kuulla lähes jatkuvaa naurua huoneesta, jossa oli vieraana Ilmi-Kaarina ja Helena Koivisto. Älykkään huumorin lahjasta kertoi myös pakinoiden kirjoittaminen. Toisaalta Ilmi-Kaarina tarvitsi paljon rauhaa ja yksinäisyyttä, eikä hän pitänyt huomion kohteeksi joutumisesta.

Näönmenetyksestä huolimatta hän säilytti henkisen vireytensä loppuun asti. Vielä heinäkuussa, muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa, 103-vuotias Ilmi-Kaarina soitti Maija-Liisa- serkulleen.

Arja Liutta

Kirjoittaja on Ilmi-Kaarinan serkun miniä

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?