Delfiinien matkassa

– Olimme varautuneet kaikkeen, mutta ongelmia ei ollut, kertoo Särkänniemen delfiinejä Kreikkaan saattamassa ollut eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen.

– Olimme varautuneet kaikkeen, mutta ongelmia ei ollut, kertoo Särkänniemen delfiinejä Kreikkaan saattamassa ollut eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen.

– Minusta piti tulla suurtalouskokki, mutta yläasteella luin eläinlääkäri James Herriotin kirjat ja oli täysin selkeää, että ”tämä se on, mitä haluan tehdä”, kangasalalainen Pirkko Syrjäläinen kertoo.

Tie eläinlääkäriksi ei kuitenkaan auennut suoraan, sillä eläinlääketieteellisen ovet pysyivät kiinni ensimmäisen ja toisenkin kerran. Nainen opiskeli Jyväskylässä kemiaa ja fysiikkaa tähdäten unelmaansa. Kun ovet eivät toisella kerralla unelmien opinahjoon auenneet, Syrjäläinen muisti kuulleensa, että epäonnistuminen on vain merkki siitä, että on yritettävä uudelleen, enemmän tai toista kautta.

– Päätin yrittää sekä kovempaa että toista kautta ja pyrin myös Uppsalan yliopistoon.

Helsinkiin ovet eivät auenneet kolmannellakaan yrittämällä, mutta Ruotsista kolahti kirje postilaatikkoon. Ensimmäiseksi Syrjäläinen otti sanakirjan esiin.

– ”Antagen”. En edes ymmärtänyt, että se tarkoittaa hyväksytty, hän nauraa.

Ajatukset paluusta Suomeen opiskelemaan jäivät.

– Tämä on pikkutyttöjen unelma, mietimme koulussa siilatessa sontaa ja etsiessämme matoja.

Syrjäläinen miettii, että eläinlääkärin työ on kuin Neiti Etsivän työtä: Pitää selvittää vihjeistä, omistajan kertomuksesta ja eläimen oireista, mikä potilasta vaivaa. Eläinlääkärin työssä luovuus kukoistaakin, sillä eihän työskentelypaikoissa aina löydy oikeita välineitä, vaan pitää soveltaa.

Syrjäläinen opiskeli ja teki töitä Ruotsissa yhteensä seitsemän vuotta. Ruotsin aika avasi mahdollisuuksia, sillä valtio tuki opiskelijoiden työtehtäviä ulkomailla.

– Sain tehdä kansainvälisen lopputyön norsujen lisääntymisestä Etelä-Afrikassa.

Valmistumisen jälkeen nainen toimi maalaislääkärinä Pohjois-Ruotsissa.

– Tykkäsin niistä töistä, mutta työajat olivat aivan mahdottomat, nainen kertoo.

Syrjäläinen palasi Suomeen ja aloitti työt pieneläinklinikalla.

 

Pallokaloja ja delfiinejä

Erikoisia töitä Syrjäläisellä on tullut vastaan useita. Joitakin vuosia sitten hän suoritti pallokalalle hammashoidon.

– Pallokala jyrsii korallia ja syö katkarapuja kuorineen. Tällä Särkänniemen akvaarion asukilla hampaat olivat päässeet kasvamaan niin pitkiksi, ettei se pystynyt enää kunnolla syödä katkarapujaan.

Syrjäläinen kävi hankkimassa tavaratalosta monitoimityökalun ja hioi sillä kalan hampaat kuntoon.

– Tuloksena oli tasainen Pepsodent-hymy ja kalan elämänlaatu parani huomattavasti, Syrjäläinen muistelee.

Kahdeksan vuotta sitten Syrjäläistä kohtasi ainutlaatuinen työtarjous: Häntä pyydettiin Särkänniemen delfiinien lääkäriksi.

– Mietin, että ei mulla ole erityistä pätevyyttä tähän, mutta ei Suomessa kenelläkään muullakaan ja ihan yhtä hyvin minä voin ottaa asioista selvää.

Kirjallisuus, työ ja kollegat olivat suureksi avuksi.

– Delfiini on nisäkäs, siinä missä muutkin, mutta elinympäristö, ruokavalio ja ruuansulatus ovat toki vähän erilaisia, Syrjäläinen luettelee.

Eläinlääkäri oppi tuntemaan delfiinit hyvin yhteisten vuosien aikana. Delfiinikouluttajille eläimet ovat kaikkein tutuimpia.

– Treenarit viettivät delfiinien kanssa paljon aikaa ja saattoivat sanoa vaikkapa, että ”se oli jotenkin tympeä tänään, onkohan sillä jokin pielessä”.

Treenarit olivat suureksi avuksi myös delfiinejä hoidettaessa. Kun piti ottaa verikoe, he pyysivät pyrstön ja lääkäri sai ottaa verikokeen. Kun piti tarkistaa hampaat, treenari pyysi delfiiniä avaamaan suun.

– Delfiinikouluttaja Kai Mattsson on käynyt puhumassa eläintenhoitajaoppilaitoksissa hoitomyönteisyydestä. Lemmikkejä kissasta hevoseen kannattaa totuttaa erilaisiin asioihin, jotta niiden hoitokin sitten onnistuu.

Syrjäläisten omat lemmikit ovat tottuneet näkemään emäntänsä monenlaisessa hommassa. Hän on muun muassa painellut pitkin peltoa ponien kanssa availlen äkkiä sateenvarjoa, eivätkä ponit enää hämmenny siitäkään.

Delfiinien hoidossa puettiin toisinaan märkäpuku ja mentiin eläinten kanssa altaaseen matalikolle. Särkänniemessä oli käytössä myös nostopohja, jolla pystyttiin hoitamaan delfiinejä kuivillaan.

 

Delfiinit sydäntä lähellä

Syrjäläisen aikana Särkänniemessä syntyi kaksi poikasta, jotka kumpikin elivät kahdeksan päivää.

– Kun Helmi syntyi vuonna 2010, odotin omaa tyttöäni viimeisillään. Olin mukana synnytyksessä ja työtoverit varoittelivat, etten satuta itseäni siellä pimeässä.

Vuonna 2014 syntyneen Hiljan kanssa Syrjäläinen vietti ensimmäisiä päiviä yötä päivää.

– Delfiinit eivät ensin osaa kunnolla uida, vaan ne räpiköivät kovasti ja kuluttavat voimiaan. Meni ehkä päivä, kun Hilja oppi uimaan sulavasti äitinsä Veeran imussa.

Delfiini ei imetä samoin kuin muut nisäkkäät, vaan poikanen laittaa kielen tötterölle ja emo suihkauttaa maitoa sille.

– Poikanen hengittää samaan tahtiin emon kanssa ja ne uivat samaa rataa. Oli suloista seurata, kun Hilja alkoi ottaa irtiottoja ja emo torui sitä lempeästi.

Eläinlääkärit olivat päivystäneet emon ja poikasen kanssa viikon ja kaikki näytti hyvältä. Sitten Syrjäläiselle soitettiin.

– Luulin, että se oli pilaa, sillä kaikki oli ollut kunnossa. Mistään ei voinut huomata, että jotain olisi pielessä. Vasta viimeisen tunnin aikana oli tullut hengitysongelmia.

Veera työnsi poikastaan hädissään hoitoaltaaseen ja pyysi apua.

– Kun pääsin perille, Hilja oli jo kuollut. Se oli nostettu ylös altaasta ja se oli siinä patjalla niin täydellisen näköisenä, Syrjäläinen kertoo liikuttuneena.

Poikasella oli sydänvika, sillä oli sikiökehityksen aikainen rakenne.

– Edelliselläkin poikasella oli samanlainen sydänvika. Yksi voi olla sattumaa, mutta kaksi herättää jo kysymyksen, onko se perinnöllistä, Syrjäläinen miettii.

Pienen delfiinin menehtyminen oli vaikea asia koko yhteisölle.

 

Kreikassa saattomatkalla

Viime ajat delfiinit harjoittelivat entiseen malliin. Ainoa muutos niiden elämässä oli yleisön puuttuminen harjoituksista.

– Ne olisivat tylsistyneet ilman tekemistä, ne tarvitsevat paljon mielekästä tekemistä, eläinlääkäri kertoo.

Delfiinit ovat älykkäitä ja persoonallisia, lempeitä ja äkkipikaisia, mutta Syrjäläinen karsastaa eläinten arvottamista älykkyyden perusteella.

– Delfiini on älykäs siinä missä muutkin älykkäät eläimet, mutta onko söpö eläin, joka hymyilee, sen älykkäämpi kuin ruma eläin, hän kysyy.

Delfinaariossa delfiinejä yritettiin hoitaa mahdollisimman hyvin.

– Monella kissan, koiran ja muun eläimen omistajalla olisi oppimista delfiinien hoidosta. Eläimen tulee saada virikkeitä ja käyttäytyä lajityypillisesti.

Syrjäläinen oli mukana Kreikassa saattamassa Särkänniemen asukkeja uuteen kotiin muun työryhmän mukana.

– Olin kuljetusaltaassa matkalla lentokentälle juttelemassa Leeville mukavia. Matka meni yllättävän hyvin ja ne rauhoittuivat pian kuorma-auton kyydissä.

Lentokoneessa ne rauhoittuivat nousun jälkeen ja koska oli yö, ne nukkuivat. Lentokone lensi tietyllä korkeudella, jotta ilmapaine oli sopiva. Matkalle oli pakattu mukaan jäätä, jos delfiinien veden lämpötila nousisi liian korkeaksi. Työntekijät mittasivat sekuntikelloilla hengitystä. Delfiinit matkustivat kuitenkin riippumatoissaan säyseästi uuteen kotiinsa.

­– Jännitimme aivan kamalasti ja tuli itku helpotuksesta, kun Sarilta tuli viesti, että kaikki ovat altaassa ja syövät! Pirkko muistelee.

Delfiinit reagoivat treenareiden merkkeihin ja käyttäytyivät normaalisti. Aurinkoon niiden täytyi kuitenkin tottua.

– Aurinko häikäisi niitä niin, etteivät ne tahtoneet tottumattomina nähdä merkkejä. Niiden ihokin voi palaa, joten ei kannata jäädä kellottelemaan aurinkoon, Syrjäläinen nauraa.

 

Kaikenkarvainen kipuklinikka

Päätyönään Pirkko Syrjäläinen on viime vuodet luennoinut eläintenhoitajille sekä lääkäreille kissojen ja koirien ruokinnasta. Työ delfiinien parissa on vienyt häneltä joitakin päiviä kuussa, mutta nyt Syrjäläinen kääntää uuden sivun elämässään ja avaa syksyllä Tohkalaan kotinsa yhteyteen Kaikenkarvaisen kipuklinikan.

– Tämä on tällainen matalankynnyksen kodinomainen hoitopaikka, jossa on rento ja rauhallinen tunnelma, Syrjäläinen kertoo.

Syrjäläinen on käynyt eläinlääkäreiden kurssia akupunktiosta ja voi antaa paitsi akupunktio- myös laserhoitoja eläimille perinteisten lääketieteen hoitojen lisäksi.

Syrjäläisiltä löytyy kotoa poneja, kissa, koira, pupuja, kanoja sekä akvaario ja gerbiilejä. Kaikki eläimet sekä kuusihenkinen perhe elävät sulassa sovussa. Läheisen Kautialan koulun oppilaat käyvät retkillä Syrjäläisten pihapiirissä ja yhteistyötä tehdään paljon.

– Hankin koululle hautomakoneen ja lapset osallistuvat innoissaan munien hautomiseen. Tipujen pitäisi kuoriutua ensi viikolla.

 

Pirkko Syrjäläinen avaa kotinsa yhteyteen Kangasalan Kautialan koulun läheisyyteen Kaikenkarvaisen kipuklinikan

Pirkko Syrjäläinen avaa kotinsa yhteyteen Kangasalan Kautialan koulun läheisyyteen Kaikenkarvaisen kipuklinikan. Rölli-pupulla ei ole kipuja, mutta se saa akupunktioneulan rentouttavaan pisteeseen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?