Vieraslajit: Suomessa jo yli 150 haitallista

Muukalaiset köyhdyttävät luontoa

Petri Nummi aloitti esityksensä vieraslajeista itse säveltämällään, majavasta kertovalla laululla. Amerikanmajava on yksi Suomeen tulleista vieraslajeista.

Petri Nummi aloitti esityksensä vieraslajeista itse säveltämällään, majavasta kertovalla laululla. Amerikanmajava on yksi Suomeen tulleista vieraslajeista.

Suomen luontoon on alkanut levitä vieraita kasvi- ja eläinlajeja siihen tahtiin, että virkakoneistokin on herännyt toimenpiteisiin.

–Yhteiskunnan tasolla asiassa on tapahtunut kolmen viimeisen vuoden aikana enemmän kuin sadan edellisen vuoden aikana, kiteyttää vieraslajeista Mikkolan Navetalla luennoinut dosentti Petri Nummi, joka kuuluu Suomen vieraslajiasioiden neuvottelukuntaan.

EU:n vieraslajiasetus syntyi viime vuonna ja siihen liittyen tänä vuonna ”Musta lista” lajeista, joita ei unionin alueella saa pitää missään muodossa. Suomi sääti oman vieraslajilain ja -asetuksen, joissa muun muassa määritellään kiinteistöjen omistajille velvoitteita erityisen haitallisten lajien hävittämisestä ja leviämisen estämisestä.

Mikä sitten tekee vieraista lajeista niin haitallisia, että niihin pitää oikein lailla puuttua? Ovathan jättipalsamit kauniita kukkia ja citykanit söpöjä otuksia. Puhumattakaan kotikissasta, jota tutkijat pitävät globaalisti kaikkein haitallisimpana lajina.

–Maapallon eri alueiden eristyneisyys on ylläpitänyt lajien runsautta. Kun eristyneisyys puretaan, monimuotoisuus pienenee, Nummi selvittää.

Kun ihmiset ja tavarat liikkuvat ympäri maailmaa, kulkee mukana myös eliölajeja. Jotkut lajeista menestyvät hyvin uusilla elinpaikoillaan ja syrjäyttävät paikallisia lajeja tieltään.

–Vieraslajit ovat eläimillä jopa suurin sukupuuttoja aiheuttava tekijä. Ne vaikuttavat monella tapaa alkuperäisiin lajeihin, muun muassa saalistamalla niitä, kilpailemalla ja risteytymällä niiden kanssa, laiduntamalla, levittämällä tauteja sekä muuttamalla vesitaloutta tai ravinnekiertoa, tietää Nummi.

Varhainen torjuja vieraslajin nujertaa

Jättipalsami leviää tehokkaasti "ampumalla" siemeniään monen metrin päähän.

Jättipalsami leviää tehokkaasti ”ampumalla” siemeniään monen metrin päähän.

Haitallisia tulokkaita löytyy jokseenkin kaikista lajiryhmistä. Suurinta huomiota ovat saaneet näyttävät kasvit kuten jättiputket ja jättipalsami, nisäkkäistä kanit, minkit ja supikoirat sekä linnuista kanadanhanhi, joka närkästyttää rannikkoalueilla likaamalla paikkoja ulosteillaan.

Sen sijaan esimerkiksi saaristossa luotoja autioittavaa merimetsoa ei luokitella vieraslajiksi, kuten ei villisikaakaan, jota on esiintynyt täällä jo tuhansia vuosia sitten.

Joihinkin vieraslajeihin ollaan jo siinä määrin totuttu, että niitä ei enää yleisesti vieraiksi mielletä. Tällaisia ovat vaikkapa nisäkkäistä rotta, kotihiiri ja piisami.

Nummen mukaan haitallisen lajin torjuntaan kannattaa ryhtyä ajoissa.

–Toimet tehoavat parhaiten silloin, kun tilanne ei vielä näytä vakavalta. Helsingin citykaneista varoiteltiin hyvissä ajoin, mutta kaupungin edustajat eivät pitäneet ongelmaa keskeisenä, perustivat komiteoita ja kävivät arvokeskustelua. Sillä välin kanit levisivät nopeasti pitkin kaupunkia.

Nummi peräänkuuluttaa talkoohenkeä torjuntatyöhön.

–Kaikkiin lajeihin ei kannata keskittyä, vaan panostaa haitallisimpiin. Torjunta ei onnistu virkamiestyönä, vaan tarvitaan maanomistajien, kyläyhdistysten ja kaikkien kansalaisten apua.

Hyvä tapa aloittaa taisteluun valmistautuminen on tutustua netin vieraslajiportaaliin osoitteessa vieraslajit.fi.

Sivustolta löytyy kattavasti tietoa lajeista, niiden torjuntakeinoista ja vaikka mistä aiheeseen liittyvästä. Siellä voi myös tehdä ilmoituksen ja merkitä karttapohjalle omia havaintojaan vieraslajien esiintymistä.

ERITYISEN HAITALLISET VIERASLAJIT SUOMESSA

Kurtturuusu
Jättiputket
Minkki
Espanjansiruetana
Rapurutto
lisäksi 37 kasvintuhoojalajia (karanteenilajit)

MUITA HAITALLISIA VIERASLAJEJA

Jättipalsami
Karhunköynnös (elämänlanka)
Hukkakaura
Jätti- ja Japanintatar
Komealupiini
Terttuselja
Amerikanmajava
Kissa
Rotta
Supikoira
Kaniini
Täplärapu

VIERASLAJIPORTAALI

www.vieraslajit.fi

Tattaret tantereeseen!

Tuumailin, että saattaisi lisätä uskottavuutta, jos vieraslajien torjunnasta kirjoittavalla olisi niin sanotusti puhtaat jauhot omassa pussissa.

Pihamaani laidalla on pönöttänyt jo paljon ennen nykyistä asukasta pieni läntti jättitatarta. Se pysytteli asetetulla paikallaan isojen kivien kupeessa, kunnes tuli muutettua sen elinoloja kohtalokkaasti.

Tatarpuskan vieressä kasvoi vielä muutama vuosi sitten Kotikuusi, joka oli lähes tyvestä asti kaksihaarainen ja kohtuuttoman leveäoksainen. Kirjoitin sen nimen isolla alkukirjaimella, koska se oli kuusi, joita ihmiset istuttivat pihoilleen Suomen täyttäessä 50 vuotta. Todisteena alkuperästä oli metallinen kyltti kuusen tyvellä.

Kaadoin puun, koska se varjosti kohtuuttomasti ja alkoi olla todellisessa kaatumisvaarassa. Toinen latvakin oli rumasti katkennut lumikuorman painosta. Seuraavana vuonna Syrjän Pekka tempaisi vielä kannon ylös kaivurinsa kauhalla.

Tästäkös tatar innostui! Muutamassa vuodessa se on moninkertaistanut elintilansa. Monen metrin korkuista, bambun kaltaista onttoa putkea kasvaa jo ainakin aarin kokoisella alalla, eikä sen laajenemishalu näytä yhtään laantuvan.

Alue, joka on joskus palvellut edellisen omistajan kasvimaana, alkaa olla kokonaan tatarkasvuston valtaama. Ja minä kun kuvittelin laittavani sen uudisraivaajan tarmolla kasvamaan taas ruokaa. Oikeata lähisellaista.

Monet kerrat on tullut oman bambumetsikön katveessa mietittyä, miten sen saisi nujerrettua. Kaikki kyselyt puutarha-alan ihmisiltä ja netistä löytyneet tekstit ovat vahvistaneet pahimmat aavistukset tosiksi: villiintynyttä tatarkasvustoa on lähes mahdoton hävittää.

Toissa syksynä kävin jo tuumasta toimeen, ja niitin pötkylät nurin, kun ne olivat suurimmillaan, mutta vielä vihreitä. Tatar nimittäin kuivuu maanpäälliseltä osaltaan joka syksy ja kasvattaa koko komeutensa uudestaan seuraavana kesänä. Kuvittelin, että kasvu taantuu, kun kasvin katkaisee ennen kuin se ehtii imaista energiansa talveksi juuristoon.

Turha luulo! Seuraavana vuonna versot jäivät hieman lyhyemmiksi, mutta niitä oli tuplasti enemmän. Kaivettuani muutaman juuren näkyviin, en ihmetellyt. Lähes käsivarren paksuisissa juurissa riittää elinvoimaa. Tuskaa lisäsi tieto, että juuret kaivautuvat jopa kahden metrin syvyyteen. Niiden kaivaminen ylös on siis sekin pois suljettu vaihtoehto.

Periksi ei anneta – tietenkään!

Jossain neuvottiin peittämään koko alue vahvalla, mustalla muovilla moneksi vuodeksi. En usko, että kaikki juuret silläkään konstilla tuhoutuvat.

Tuntuu vastenmieliseltä ruveta käyttämään myrkkyjä, varsinkin kotonurkissa, mutta nyt näyttäisi olevan vain epämieluisia vaihtoehtoja tarjolla. Myrkky- anteeksi kasvinsuojeluainekauppaan tästä kait on lähdettävä. Nyt on vielä päätettävä, injektoinko aineen kasviin neulalla vai katkaisenko varret ja ruiskutan onttoon putkeen. Kummallakin menetelmällä on omat tukijoukkonsa kaikkitietävillä netin keskustelupalstoilla.

Joka tapauksessa puuhaa piisaa, sillä versoja on mieluummin tuhansia kuin satoja, eikä kertakäsittely kuulemma riitä alkuunkaan.

Tattaren vastainen taistelu alkakoon, sillä tattarella ei tee mitään, vaan tattaretta tulee hyvin toimeen!

Pitääkö sen sanankin taipua noin pöljästi.

Villiintynyt jättitatar pyrkii syleilemään vanhan omenapuun hengiltä.

Villiintynyt jättitatar pyrkii syleilemään vanhan omenapuun hengiltä.

Yksi kommentti

  1. Senja Kaltti

    Ei oo meillä levinnyt niitetään pois aina kun rupee leviään ei mitään myrkkyä käytetty. Niito riitää ja joskus juurakoita revitty pois mihin ei haluta tatarria

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?