Kirjojen ystävät tapasivat

Leena Fortén ja Maia Väkram esitelmöi

Keila-Joa kartano

Pälkäneen ja Tallinnan Nõmmen kirjapiirien ystävyys on jatkunut pian 15 vuotta.

Pälkäneen kirjapiiri vierailee vuorovuosina Virossa. Toki tämän lisäksi piipahtelemme Nõmmella myös yksin ja kaksin.

Pälkäneen kirjapiirin matkassa oli nyt yksitoista henkilöä ja virolaisia ystäviä oli seitsemän. Tämän vuoden pääkohteena oli Keila-Joan kartano.

Eläkkeellä oleva kansanperinteen tutkija, folkloristi Ruth Mirov lahjoitti Leena Forsténille vironkielisen Sergei Mihailovits Volkonskin  Kodumaa mälestused-teoksen. Leena teki suuren työn ja luki teoksen ja poimi oleellisimman 3-4 sivun mittaiseksi esitelmäksi kartanon historiasta. Leena kertoi suomeksi ja Tampereen yliopistossa toiminut viron kielen ja kulttuurin lehtori Maia Väkram käänsi esitelmän viroksi.

Piknik Keila Joassa

Kartanon puistossa olimme piknikillä ja kävimme ihailemassa koskea, jonka pauhu kuului pitkälle.

Kuvanveistäjä Tauno Kangron Laitse Graniitvillan pihapiirissä ihastelimme suuria veistoksia ja sisällä hulppeita ravintolatiloja. Rakennus on myös ”külalistemaja”. Yläkerrassa on majoitustilat.

Suuri vanha hevostalli on kokenut mielenkiintoisen muodonmuutoksen; vanhoja konstailemattomia pöytiä, tuoleja, kaappeja, ketun nahkoja tuolien selkänojilla valmiina lämmittämään asiakkaita ja seinillä isännän tekemiä tauluja ja veistoksia. Rakennuksen edessä ulkona on myös mahtava keinu, joka ei ole ketjuissa kuten Kukkolassa. EU-säädökset eivät koske virolaisia!

Elsa Ravintola

Nõmmen torin kautta kuljimme Elsa-ravintolaan, jossa 30-luvun levyt soivat suomeksi. Vähän ihmettelimme, mutta sitten kuulimme, että ravintola on vanha Nõmmen rautatieasema, joka olemukseltaan myötäilee sitä aikakautta. Meidän kirjapiirin kunniaksi musiikki oli suomalaista, vähempikin olisi riittänyt.

Sieltä takseilla ajelimme Aino Keskkülan terassille viettämään alkuiltaa. Meidän taksimme kuljettajalle ei ollut riittänyt parikymmentä vuotta taksin ajaminen Nõmmella, sillä hän etsi osoitetta ja harhaili.

Onneksi meillä oli mukana insinööri, joka osasi käyttää älykännykkää ja opasti paikalliselle tien. Seurusteltiin, viihdyttiin ja suunniteltiin myös jatkotapaamisia. Lahjoja vaihdeltiin, kahviteltiin ja tutkittiin pihan istutukset ja isännän tekemät kalusteet ja viehättävän huvimajan.

Keilajoen koski

Ystävyyssuhteen myötä yritämme vuosittain kirjapiirissä lukea jotain virolaista. Viime lukukaudella Viivi Luikin Varjoteatteri sijoittui kirjapiiriläisten arvioinnissa jaetulle kakkossijalle. Se oli tietysti mukava uutinen kertoa.

Kirjapiiri on toiminut jo lähes parikymmentä vuotta, joten monet kirjailijat ovat olleet lukulistoillamme. Tutuksi ovat tulleet niin virolaiset kirjailijat Jaan Kross, A. H. Tammsaare, Oskar Luts, Viivi Luik, Lennart Meri kuin myös suomalainen Virossa vaikuttanut Aino Kallas ja erityisesti Virosta kirjoittanut Sofi Oksanen. Uudet lukututtavuudet odottavat vuoroaan.

Kaija Turunen