Valkeakoski-opiston käsityön opettajien Riimat-ryhmä sai alkunsa syksyllä 2015, kun opettajat halusivat yhdessä tuoda monipuolista osaamista esille entistä paremmin.
– Ai mistäkö ryhmämme nimi tulee? Ensinnäkin ryhmäläisten etunimistä ja toisekseen tällaisena Pohjanmaalta kotoisin olevana likkana voisin sanoa, että ”riimaa” pukkaa tulemaan, nykyisin Tampereella asuva Riitta Ala-Krekola nauraa.
Taitoa Riimat-ryhmältä ei tosiaan puutu. Jokainen sen neljästä opettajajäsenestä on työskennellyt vuosikymmeniä tekstiilityön opettajana. Ala-Krekolan omin juttu on huovutus, mutta hän opettaa myös kudontaa ja kankaankuviointia. Ritva Forsvikin vahvinta alaa on kankaankudonta, Terhi Käpyahon erityisinnostus on räsymatoissa, räsyissä ja rautalangoissa, ja Maarit Humalajärvi puolestaan taitaa kirjonnan, värjäyksen ja tilkkutyöt.
– Vaikka meillä on omia vahvimpia alueita, niin toki jokainen meistä on tahoillaan tutkinut, kokeillut ja kehittänyt taitojaan ja omaa ilmaisuaan monella muullakin käsityön aihealueella, Humalajärvi huomauttaa.
Näyttely täynnä väriä
Riimat-ryhmän töitä on esillä Taidetila Terrassa Kangasalan pääkirjastossa lokakuun seitsemänteen päivään asti. Nähtävillä on sekä taide- että käyttötekstiilejä.
– Opetamme kukin eri alueilla ja eri kunnissa, mutta toimimme kuitenkin yhdessä, kollegoina. Toivottavasti näyttelymme korostaa etenkin tätä seikkaa, ryhmäläiset miettivät yhdessä suin.
Terran päätyseinää koristaa Ala-Krekolan tekemä suuri peitto.
– Peittoon on käytetty yhteensä 40 metriä kangasta. Keskustaan kului 20 metriä värjättyä silkkiä, ja reunukseen ynnä muualle puuvillaa, Ala-Krekola kertoo.
Ala-Krekolalta on esillä myös huovutustekniikalla tehty ”jokakoon” mekko. Oranssiin mekkoon on käytetty 70 grammaa villaa
ja 12 metriä silkkisifonkia.
– Mekko muotoutuu kantajan mukaan. Vettä ja saippuaa ja huovutusta, niin mekko kutistuu ja venyttämällä mekon saa taas suuremmaksi, Ala-Krekola toteaa.
Pälkäneellä opettavalta Forsvikilta on näyttelyssä esillä pellavatekstiilejä ja käsin sidottuja kirjoja.
– Kutojana henkäisen, istahdan penkille ja annan sukkulan lentää, Forsvik luonnehtii kudontatapaansa.
Humalajärven kankaanvärjäystä, -painantaa, kirjontaa ja tilkkutöitä yhdistelevät teokset ovat syntyneet välähdyksenomaisten hetkien kautta.
– Uuden työni aihe lähtee usein jonkin elämyksen pohjalta. Otan siis pienellekin matkalle intuitiivisesti mukaan joitakin kankaita ja lankoja. Paikan päällä tai kotona työstän sitten matkakuvia kirjonnalla tai tilkkutyönä, Humalajärvi kertoo.
Terhi Käpyaholta on esillä värikkäillä räsyillä ja trikoilla toteutettuja tekstiililintuja ja -veistoksia. Töiden takana on usein runo tai tarina, muistelu menneiltä vuosilta, lapsuuden leikeistä tai lauluista.
– Työ ihmisten parissa, palveluammatissa ja luovalla käsityöalalla on ihan parasta, Käpyaho pohtii.
Vetoapua somesta
Opiston käsityökurssit ovat vuodesta toiseen tasaisen suosittuja. Lähes vuosittain ohjelmassa on jokin hittikurssi, jolle syystä tai toisesta tulee suoranainen kävijäryntäys. Hyvää vetoapua perinteinen käsityöharrastus saa internetin someryhmistä ja blogeista.
– Jos bloggaajat esittelevät netissä vaikkapa uusimpia luomuksiaan, niin nämä vetävät sitten väkeä myös kursseillemme ja käsityön pariin toki muutenkin. Itsekin liityin juuri pariin Facebookin kantoliinaryhmään, kun eräs opiskelijani haluaa sellaisen eräällä kurssilla valmistaa. Tässä työssä oppii jatkuvasti uutta, vielä monen vuosikymmenen jälkeenkin, Forsvik iloitsee.
Riimat – tekstiilitaidetta ja käyttötekstiilejä 19.9.–7.10. Taidetila Terrassa Kangasalan pääkirjastossa. Avoinna ma-pe 10-19, la 10-15, su suljettu. Tekijät esittelevät töitään Terrassa pe 23.9. klo 16–18.
