Musiikkivierailu: Muusikko, kouluttaja, sanantuoja Tuula Hakkarainen kävi diakoniaviikon vieraana vanhainkodeissa

Laulamalla tuli leiväntuoksu tupaan

Tuula Hakkarainen kuljetti Harjutuulen Mäntylän asukkaita tuttujen sävelten avulla tuttuihin maisemiin.

Tuula Hakkarainen kuljetti Harjutuulen Mäntylän asukkaita tuttujen sävelten avulla tuttuihin maisemiin.

Muusikko Tuula Hakkaraisen otteessa on sydämellisyyttä, joka nappaa nopeasti otteen kuulijoista. Diakoniaviikon vieraana palvelukeskus Harjutuulen Mäntylässä hän rakentaa lauluillaan tuvan, jossa kypsyy tuore leipä ja jossa leipojan katse ja kädet ovat maailman turvallisimmat. Hän laulaa kesäpäivistä, viljapelloista, syksystä, jauhoista ja äidistä.

Leivän tuoksu melkein leijuu ilmassa ja ikkunoiden taakse pilviseen syyspäivään voi kuvitella leikattujen elopeltojen haikeuden.

– Minulla oli äiti, joka leipoi ja lauloi aina, Hakkarainen selittää iloisesti.

Yleisön joukossa on monia, jotka eivät esityksen aikana tee elettäkään laulajaan päin. Hyvin harva jaksaa laulaa mukana. Kaikki eivät edes avaa silmiään, mutta

Kitara kulkee aina Tuula Hakkaraisen matkatoverina.

Kitara kulkee aina Tuula Hakkaraisen matkatoverina.

Hakkarainen tietää, että laulu voi tuntua vaikka iholla, jos sitä ei muuten pysty vastaanottamaan.

Hän tekee paljon seniorityötä ja näkee aina uudelleen, miten tutut sävelet ja sanat vaikuttavat.

– Ikäihmiset tunnistavat lapsuudestaan ja nuoruudestaan paljon lauluja, vaikka eivät olisi niitä vuosikymmeniin kuulleet. Minä olen taas saanut lapsuudenkodistani lahjana sen, että muistan paljon vanhoja lauluja. Ei niistä kaikista ole kirjoja eikä kansia, ne ovat minulla päässä vaan, Hakkarainen kertoo.

Sukujuuriltaan savolainen Tuula Hakkarainen on valmis heittäytymään minkä heimon ja murteen vietäväksi tahansa. Hän on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja musiikinopettaja, mutta yli kymmenen vuotta kiertänyt Suomea Kansan Raamattuseuran säätiön kristillisen sanoman ja musiikin lähettiläänä. Tärkeimpinä matkatavaroina hänellä on kitara, nippu omia ja muiden laulua sekä ehtymätön varasto hyvää tuulta ja lohdullisia sanoja.

Esitystensä laulut hän valitsee intuitiolla. Joka tilaisuudesta tulee oman näköisensä.

– Aika usein lauletaan yleisön toiveiden mukaan. Aina välillä tulee sellainen laulu, jota en tunne, mutta se pitää sitten jostakin etsiä, hän sanoo.

 

Seniorityö on erityistä

Markku Vuorinen nautti erityisesti lapsuudesta tuttujen laulujen kuulemisesta.

Markku Vuorinen nautti erityisesti lapsuudesta tuttujen laulujen kuulemisesta.

Tuula Hakkarainen nauraa, että nuorena nuoriso-ohjaajana hän ei olisi varmastikaan uskonut tekevänsä kerran näin paljon seniorityötä ja nauttivansa siitä. Ikäihmisten kohtaamisella on hänelle erityinen merkitys.

– Se on se syvä elämänviisaus, joka huokuu vanhuksista. Aika pikkulikaksi itsensä tuntee, kun heitä kuuntelee. Olen oppinut heiltä paljon elämän tuomasta tyyneydestä ja viisaudesta, hän selittää.

Hän huomauttaa, että laitoksissa henkilökunnan aika on usein tiukassa. Sellainen vierailija on tervetullut, jolla on aikaa kuunnella, ja joka tulee pelkästään yhdessäoloa varten.

Kuuntelemassa istunut Markku Vuorinen on samaa mieltä.

– Mukavia lauluja olivat kaikki, useimmat ihan lapsuudesta saakka tuttuja. Ei niitä nykyään paljon kuulekaan, kun eivät ole ihan tätä nykymusiikkia, hän myhäilee.

Diabetes on vienyt miehen pyörätuoliin, mutta ajatus kulkee terävästi. Siksi aika tuntuu joskus turhan pitkältä vanhainkodissa. Vuorinen kertoo, että osaston yhteiseen ruokapöytäänkin tulee hänen lisäkseen tavallisesti vain muutama muu.

– Mutta kyllä meille noin kerran kuukaudessa pyritään järjestämään jotakin erityisohjelmaa. Piristää se aina, kun tulee uutta katselemista, hän toteaa.

Harjutuulen Mäntylän asukkaat kuuntelivat Tuula Hakkaraista oleskeluaulassa.

Harjutuulen Mäntylän asukkaat kuuntelivat Tuula Hakkaraista oleskeluaulassa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?