Rehevöityminen: Ajoissa torjuntaan!

Pitkäjärveläiset teettivät kunnostussuunnitelman

Riikka Tuuliainen esitteli kartalta Pitkäjärven valuma-alueen kriittisiä kohtia kunnostusyhdistyksen puheenjohtajalle Veikko Hoppulalle (edessä vasemmalla, Esko Mattilalle ja Tatu Turuselle. Taaempana tilannetta seuraavat muut hallituksen jäsenet, kokousta tällä kertaa isännöinyt Antti Mäkinen (harava kädessä), Pekka Puhakka, Kari Ilola, Erik Naulapää, Anneli Niemi, Ari Niemi ja Heimo Heino.

Riikka Tuuliainen esitteli kartalta Pitkäjärven valuma-alueen kriittisiä kohtia kunnostusyhdistyksen puheenjohtajalle Veikko Hoppulalle (edessä vasemmalla, Esko Mattilalle ja Tatu Turuselle. Taaempana tilannetta seuraavat muut hallituksen jäsenet, kokousta tällä kertaa isännöinyt Antti Mäkinen (harava kädessä), Pekka Puhakka, Kari Ilola, Erik Naulapää, Anneli Niemi, Ari Niemi ja Heimo Heino.

Oletettavasti aika moni Suomen 172:sta Pitkäjärvestä oireilee nykyisin rehevöitymisen seurauksena. Niin tekee myös Pälkäneen eteläreunalla lainehtiva Pitkäjärvi.

Rehevöityminen näkyy selvimmin vesikasvillisuuden lisääntymisenä. Lähes 30 vuotta rannalla mökkeilleellä Heimo Heinolla on asiasta omakohtaista tietoa.

–Vielä 1990-luvun alussa tilanne oli hyvä, kun rakensin mökkini. Viidessä vuodessa kasvillisuus lisääntyi niin, että tein niittokoneen, jolla olen pitänyt omaa ja vähän muidenkin rantoja kunnossa, Heino muistelee.

Viisi vuotta sitten pitkäjärveläiset aktivoituivat asiassa laajemmin perustamalla järven kunnostusyhdistyksen. Yhdistyksen toimesta on vesikasveja niitetty joka kesä Aitoon kalastuskunnan ja ELY-keskuksen avustusten tukemana.

–Niitto on ollut hyvää ensiapua. Kasvillisuus nousee sen ansiosta vuosi vuodelta hitaammin ja fosforin määrä on sekin kääntynyt laskuun. Järven kunnostus vaatii kuitenkin myös vaikuttavampia, pitkän tähtäimen toimia. Siksi päätimme teettää työkaluksemme perusteellisemman kunnostussuunnitelman, selvittää yhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hoppula.

Laatijaksi löytyi Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelija Riikka Tuuliainen, joka teki suunnitelman opinnäytetyönään. Tuuliainen esitteli tuoretta, vielä tarkistamatonta työtään yhdistykselle toissa lauantaina.

Kuormaa on kevennettävä

Tuuliaisen selvitys osoitti, että järven tila ei ole katastrofaalinen, eli yhdistys on lähtenyt liikkeelle riittävän ajoissa.

–Fosfori- ja typpimäärien perusteella järvi on rehevä, mutta vain lievästi. Sen sijaan talviaikainen happipitoisuus on huolestuttavan alhainen. Happikato voi jatkossa aiheuttaa kalakuolemia ja saada pohjaan kerrostuneet runsaat ravinteet liukenemaan veteen, jolloin rehevöityminen ja umpeenkasvu kiihtyvät, varoittelee Tuuliainen.

Pitkäjärveen kertyvät ravinteet ja kiintoaines ovat peräisin hajakuormituksesta, joka tulee pääasiassa valuma-alueen pelloilta ja metsistä. Pohjoispäähän laskevat kaksi isoa ojaa tuovat suuren osan ravinnekuormasta.

Valuma-alueella olevan, nyt jo suljetun Aitoon kaatopaikan osuus ei Tuuliaisen mukaan ole nykyisin kovin merkittävä järven rehevöitymisessä. Pohjaan on kyllä kertynyt kaatopaikalta haitta-aineita, joiden liukeneminen veteen tulee estää.

–Kaatopaikan takia Pitkäjärvestä on otettu laajasti näytteitä pitkän aikaa. Pitkä näytehistoria on ollut suureksi avuksi järven nykytilan selvityksessä, toteaa Tuuliainen.

Selvitys osoitti, että vaikka järven tila ei ole erityisen huono, on siihen tuleva ravinne- ja kiintoaineskuormitus liian suuri Pitkäjärven kantokyvylle. Se edellyttää muutoksia valuma-alueen vesien hallintaan. Vesien virtausta järveen pitää saada hidastettua.

Konstit on monet ja yhteistyö voimaa

–Suuria yksittäisiä kunnostuskohteita ei ole, vaan rakentamalla sopiviin kohtiin virtausta hidastavia rakenteita ja kunnostamalla vanhoja saadaan suuri osa ravinteista jäämään matkan varrelle eikä valumaan järveen, Tuuliainen vakuuttaa.

Suoraviivaisia, jyrkkäreunaisia ojia kannattaa muuttaa luonnonmukaisemmiksi. Kosteikoilla, laskeutusaltailla ja patorakenteilla hillitään etenkin tulvahuippujen aikaista kuormitusta. Ne eivät ole kalliita toteuttaa, eivätkä sopiviin kohtiin sijoitettuna vaadi suuria maa-aloja.

–Esimerkiksi Pitkäjärveen laskevien kahden suurimman ojan vesille riittäisi yhteensä 1,5 hehtaarin kosteikot pidättämään ravinteita, laskee Tuuliainen.

Rakenteiden tekoon pitää luonnollisesti olla maanomistajan suostumus. Tarkempia suunnitelmia rakenteista ja niiden sijoituspaikoista ei Tuuliaisen suunnitelmaan sisälly, vaan niiden suunnittelu on rakenteisiin perehtyneiden ammattilaisten asia.

Tuuliainen kehottaa tarkkailemaan talvisin järven happitilannetta ja tarttumaan toimeen happikadon uhatessa. Avantojen tekeminenkin auttaa, mutta tarvittaessa vettä pitää hapettaa pumpuilla, joilla kierrätetään syvänteisiin hapekkaampaa pintavettä.

Vesikasvien niittoa hän innostaa jatkamaan. Eri kasvien ominaisuuksiin ja vahingollisuuteen perehtyminen auttaa suuntaamaan toimet haitallisimpiin lajeihin.

Kunnostustoimet vaativat rahaa, joten pienehkön järven kunnostusyhdistyksen kassan pohja saattaa tulla nopeasti näkyviin. Tuuliainen kehottaa tutkimaan mahdollisuudet EU-hankerahan saantiin ja muut yhteiskunnan tarjoamat rahoituskanavat.

–Muiden toimijoiden, kuten metsä-, riista- tai maataloustahojen kanssa voi löytyä yhteistyötä. Vaikkapa riistakosteikon teko laskuojan varrelle on esimerkki siitä, että tavoitteet voivat olla erilaiset, mutta käytännön keinot samat. Mitä enemmän väkeä asian ympärillä pyörii, sitä suuremmat ovat resurssit, Tuuliainen muistuttaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?